Luunapeista
Ketkä olette saaneet luunappeja tai itse niitä annatte,niin mihin paikkaan? Minua lapsena suoraan otsaan niin kovaa kuin sormista lähti tai muualle pään alueelle. Itse en moista voisi lapsille tehdä.
Kommentit (47)
Luunappeja antavissa vanhemmissa on jotain hyytävää.
Mutta ajattelen aina niitä, joiden lapsia saa kieltää 1000 kertaa, puhua nätisti ja viedä pois paikalta, eikä lapsi silti tottele. Niin ymmärrän se, jos joskus vaan vanhemman pinna palaa, ja tulee annettua se luunappi. Joskus elämä on sellaista, kaikille ei anneta ylihelppoja ja tottelevaisia lapsia, vaan joillekkin annetaan lapsia joilla on vahva oma tahto.
Tuliko vähän liioiteltua??
Kyllä se on vika vanhemmassa - ei lapsessa - jos ei lasta saa lopettamaan epätoivottua käytöstä ja ohjattua muuhun puuhaan ilman fyysistä väkivaltaa!
mutta en pidä luunappia rankaisuista sielät pahimmasta päästä. Itse asiassa jos yhtään osaa eläytyä lapseksi, niin mieluummin ottaisin sen luunapin (JOS sen jälkeen kaikki olisi taas ok) ennemmin kuin menettäisin vaikka lempileluni!
Sormille sain jos yritin tutkia vaikka pistorasiaa. Ei tosiaan pahoinpitelyn kaltaista.
mutta en pidä luunappia rankaisuista sielät pahimmasta päästä. Itse asiassa jos yhtään osaa eläytyä lapseksi, niin mieluummin ottaisin sen luunapin (JOS sen jälkeen kaikki olisi taas ok) ennemmin kuin menettäisin vaikka lempileluni!
Hohhoijaa, teksis hyvää lukea edes joskus jotain kasvatusoppaita. Tai mennä tutkituttamaan päänsä.
mutta en pidä luunappia rankaisuista sielät pahimmasta päästä. Itse asiassa jos yhtään osaa eläytyä lapseksi, niin mieluummin ottaisin sen luunapin (JOS sen jälkeen kaikki olisi taas ok) ennemmin kuin menettäisin vaikka lempileluni!
Hohhoijaa, teksis hyvää lukea edes joskus jotain kasvatusoppaita. Tai mennä tutkituttamaan päänsä.
Tekis hyvää seurata alle kouluikäisiä lapsia ennemmin kuin lukea niitä kirjoja...
äärimmäisen nöyryyttäviä. Varmaankin osin siksi, että ne muka olivat mitättömiä. Eivät kyllä olleet!
Kyllä tasan menettäisin mieluummin sen lempilelun kuin tulisin noin nöyryytetyksi.
Kyllä tasan menettäisin mieluummin sen lempilelun kuin tulisin noin nöyryytetyksi.
Ei tuntunut juuri missään. Ja olisin lapsena ehdottomasti valinnut mieluummin luunapin kuin nuhdesaarnan. Niitä nuhdesaarnoja vaan tuli paljon enemmän.
KIITOS että olen saanut elää perheessä jossa on osattu kasvattaa ilman väkivaltaa, ja näin pystyn siihen myös omien lapsieni kohdalla. Olemme etuoikeutettuja!
äärimmäisen nöyryyttäviä. Varmaankin osin siksi, että ne muka olivat mitättömiä. Eivät kyllä olleet! Kyllä tasan menettäisin mieluummin sen lempilelun kuin tulisin noin nöyryytetyksi.
Itse olen lapsena loukkaantunut syvästi epäoikeudenmukaisiksi kokemistani rangaistuksista. Lempilelun pois ottaminen olisi ehdottomasti ollut sellainen. Luunappi kirpaisee vain sekunnin.
Luunappi kirpaisee vain sekunnin.
siihen että käydään käsiksi. Henkinen puoli ja luottamuksen menettäminen on paljon isompi asia kuin montako sekuntia kirpaisee.
je onneksi meidän kohdalla kierre katkeaa. En todellakaan jakele niitä omille lapsilleni. Olen myös sanonut isovanhemmille, jotka kerran tukistivat lastani, että toista kertaa ei sitten tarvitse tapahtua. Jos ei mene perille, niin lapsi ei tule hoitoon. Kerrasta meni perille ja ei ole tarvinnut asiasta keskustella sen jälkeen. Sanoin asian erittäin tiukasti ja tajusivat varmasti että tarkoitan sitä mitä sanon.
Te, jotka puolustelette tuota väkivaltaista mallia, joka perustuu kipuun (lapseen sattuu tuo ja sen vuoksi ei ehkä ihan heti tee uudestaan). Niin voitte sitten itseksenne miettiä minkälaisia lapsia te kasvatatte, jos kipua saa tuottaa toiselle, joka tekee väärin.
Luunappi kirpaisee vain sekunnin.
siihen että käydään käsiksi. Henkinen puoli ja luottamuksen menettäminen on paljon isompi asia kuin montako sekuntia kirpaisee.
Eli tuskin olen käsiksi käymiseen tottunut. Mutta minua pystyy ehdottomasti loukkaamaan enemmän sanoilla kuin jollain pikku nippaisulla.
Eli tuskin olen käsiksi käymiseen tottunut. Mutta minua pystyy ehdottomasti loukkaamaan enemmän sanoilla kuin jollain pikku nippaisulla.
kasvattamaan lapsensa myös ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa! Onko tämä ajatus sinulle ihan uusi? Että siis vanhempi pystyy pysymään aikuisena, olemaan haukkumatta lastaan, hänellä on muita kuin väkivaltaisia keinoja opastaa lastaan tavoille? Harmi jos itse joudut valitsemaan vain huonoista keinoista. Niitä hyviä keinoja löytää vaikka netistä, kirjoista jne. Ei oikeasti kannata vain toistaa aikasempien sukupolvien huonoa esimerkkiä.
sain lapsena luunappeja (päähän) ja tukistuksia.
Yleensä ne tulivat ihan puskan takaa enkä yhtään tiennyt miksi. Vähän aikaa siinä hölmistyneenä ihmettelin tilannetta ja jatkoin leikkejäni.
Joskus tuli ruokapöydässäkin luunappeja, enkä niistäkään tiennyt mistä syystä.
kasvattamaan lapsensa myös ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa! Onko tämä ajatus sinulle ihan uusi? Että siis vanhempi pystyy pysymään aikuisena, olemaan haukkumatta lastaan, hänellä on muita kuin väkivaltaisia keinoja opastaa lastaan tavoille? Harmi jos itse joudut valitsemaan vain huonoista keinoista. Niitä hyviä keinoja löytää vaikka netistä, kirjoista jne. Ei oikeasti kannata vain toistaa aikasempien sukupolvien huonoa esimerkkiä.
En kirjoittanut mitään henkisestä väkivallasta tai että itse käyttäisin väkivaltaa...
tai että itse käyttäisin väkivaltaa...
Niin joo, koska luunapit on hellää hoivaa vain lapsilla. Jos työkaverille käy antamassa toiselle luunapin, pian on rikossyyte niskassa.
että ne pari lapsena saamaani luunappia tuntuivat siltä, että kerrankin pääsin helpolla. Ei tarvinnut kuunnella sanallisia nuhteita. Olisin mieluusti valinnut luunapin niiden sijaan useamminkin, koska pienessä mielessäni olin usein eri mieltä asioista vanhempieni kanssa, ja luunappi olisi kuitannut asian lyhyemmin ja henkisesti helpommin. Tämä oli lapsen kokemukseni ja vain sitä ajan tällä takaa.
Mutta ajattelen aina niitä, joiden lapsia saa kieltää 1000 kertaa, puhua nätisti ja viedä pois paikalta, eikä lapsi silti tottele. Niin ymmärrän se, jos joskus vaan vanhemman pinna palaa, ja tulee annettua se luunappi. Joskus elämä on sellaista, kaikille ei anneta ylihelppoja ja tottelevaisia lapsia, vaan joillekkin annetaan lapsia joilla on vahva oma tahto.