Lue keskustelun säännöt.
"Kiusaaja ei lopeta toimintaansa vaikka hänet erotettaisiin"
27.09.2010 |
Mulla alkaa olla pakkomielle tähän aiheeseen...
Ihmettelen sitä että joillain ihmisillä vaikuttaa olevan vahvasti sellainen käsitys ettei kiusaamiselle kannata yrittääkään tehdä yhtään mitään, "kun ei se kuitenkaan lopu". Onko siis niin että useimpien rikoksentekijöidenkin pitäis päästä ilman minkäänlaisia rangaistuksia, ainoat takuu-tehokkaat rangaistuksethan ovat varmaan elinkautinen ja kuolemantuomio?
Oikeasti, ihmiset oppivat mikä on oikein ja mikä väärin kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa, siitä millaista palautetta käytöksestään saa. Jos mistään ei saa minkäänlaista palautetta niin eihän millään silloin ole mitään väliä, jokainen mellastakoon ja "toteuttakoon itseään" täysin oman mielensä mukaan...
Kommentit (9)
Kuulin vanhemapinillassa juuri tuosta mainitusta KIVA-kouluprojektista josta tehdään koko maan malli. Kokeiluvuósina oli todettu, että kiusaamiseen puuttuminen oli auttanut 98%:ssa tapauksista!
Malliinhan kuuluu, että kiusattu ja kiusaaja otetaan keskusteluun sekä myöhemmin seurantakeskusteluun ensin ihan koulun sisällä. Myös passiiviset kiusaajat l. mahdollistajat ovat suurennuslasin alla. Jos kahden keskustelukerran jälkeen ei tule toivottua tulosta, aletaan ottaa yhteyttä kotiin. Eli lapsilla on ensin mahdollisuus selvittää tilanne keskenään. Aikuiset myös etsivät luokkatovereista mahdollisia "kavereita" tukemaan niitä eteenpäin, jotka ovat heikoimmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. mielenterveysongelmat saavat ihmisen kiusaamaan. On vainoharhaisuutta, narsismia, rajatilapotilaita ja vaikka mitä. Miten tällainen ihminen lopettaisi kiusaamisen vain siksi, että hänet erotetaan? Kyse on luonteesta, sairaudesta ja elämän aikana opitusta käyttäytymismallista. Ei se muutu, jollei potilas itse koe halua/ tarvetta muuttua ja saa lisäksi siihen läheistensä, vertaistensa ja ammatillistä tuke. Kiusaaja on sairais ja oirehtii jotain kiusaamalla.
Ymmärrätkö? Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työpaikan täytyisi paneutua kiusaamistilanteeseen ja yrittää tehdä asialle jotain. Mutta jos ihminen hoitaa hommansa, niin kiusaaminen ei ole irtisanomisen peruste.
tottakai kiusaaminen on jotenkin kummallista, kertoo ongelmista jne.
Ongelmalliseksi koen sen, että monet ihmiset jotenkin tekeytyvät voimattomiksi tämän ilmiön kanssa; että ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että kiusattu opettelee sietämään kiusaamista, ei kiusaannu siitä enää... Tämä on varmaan ihan mahdollista, ja on toki tervellistä opetella "haistattamaan pitkät" tällaisilla ihmisillä, kyllähän ihmiset osaavat olla kusipäisiä, mutta miksi kiusatulta vaaditaan enemmän joustoa kuin kiusaajalta?
-Ja ihan turha selittää että se johtuisi siitä että kiusaajalla on kovemmat kotiolot kuin kiusatulla, olosuhteet eivät muuta sitä asiaa että jokaisella on vastuu omasta käytöksestään!
Esim. mielenterveysongelmat saavat ihmisen kiusaamaan. On vainoharhaisuutta, narsismia, rajatilapotilaita ja vaikka mitä. Miten tällainen ihminen lopettaisi kiusaamisen vain siksi, että hänet erotetaan? Kyse on luonteesta, sairaudesta ja elämän aikana opitusta käyttäytymismallista. Ei se muutu, jollei potilas itse koe halua/ tarvetta muuttua ja saa lisäksi siihen läheistensä, vertaistensa ja ammatillistä tuke. Kiusaaja on sairais ja oirehtii jotain kiusaamalla. Ymmärrätkö? Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työpaikan täytyisi paneutua kiusaamistilanteeseen ja yrittää tehdä asialle jotain. Mutta jos ihminen hoitaa hommansa, niin kiusaaminen ei ole irtisanomisen peruste.
tuo nyt on ihan höpöjuttua. kiusaaja kiusaa koska ei ehkä kotona saa täydellistä hyväksyntää vanhemmiltaan, vaan nämä vaativat esim. suositummuutta, pitää olla suosittu tai menestyä tai jotain.
joten tää kiusaaja kiusaa koska pystyy. jos siitä seuraisi erottaminen koulusta tai esim. vanhemat joutuisivat maksaa isot rahat, niin vanhemmatkin alkaisivat välittää siitä mitä heidän kakara touhuaa.
eli lopettaisivat ehkä itsekin kiusaamisen. ja eivät puhuisi pahaa toisista ihmisistä lastensa kuullen.
hevonkakkaa että olisivat jotain sairaita ja siksi kiusaavat.hehheh.
[häiriköiksi,Ehkä olisi pitänyt se lukion tyttörinki tosiaan luokitella kun isä ja äiti erosivat,yhden pikkuveli oli kehari jne.Paljon ongelmia heillä.Yhden isä sai halvauksen.Heitä ymmärrettiin vaikka kiusasivat monia tyttöjä ja joitkain poikia myös.
]Esim. mielenterveysongelmat saavat ihmisen kiusaamaan. On vainoharhaisuutta, narsismia, rajatilapotilaita ja vaikka mitä. Miten tällainen ihminen lopettaisi kiusaamisen vain siksi, että hänet erotetaan? Kyse on luonteesta, sairaudesta ja elämän aikana opitusta käyttäytymismallista. Ei se muutu, jollei potilas itse koe halua/ tarvetta muuttua ja saa lisäksi siihen läheistensä, vertaistensa ja ammatillistä tuke. Kiusaaja on sairais ja oirehtii jotain kiusaamalla.
Ymmärrätkö? Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työpaikan täytyisi paneutua kiusaamistilanteeseen ja yrittää tehdä asialle jotain. Mutta jos ihminen hoitaa hommansa, niin kiusaaminen ei ole irtisanomisen peruste.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaaminen on eläimillä geeneissä. villihevoslaumat valitsevat sen heikoimman, ja potkivat kuoliaaksi.
samoin, ihminen valitsee sellaisen, jolla vähiten tukea muista.
Ei ihminen ole sairas jos kiusaa, vaan ihan nauttii vaan elämsätään.
ja yleensä toki rumat, tyhmät, ilkeät käyttävät aikansa parempien ihmisten kiusaamiseen.
Eli esim. tutkimusten mukaan keskimä'äräistä useampi yliopisto-opiskelija on ollut kiusattu.
Eli ilkeät ja tyhmät ja rumat ja laiskat kätytävät aikansa toisten kiusaamiseen. Niiden jotka haluaisivat vain olla rauhassa. ja nämä duunarit sitten puhuvat miten "sosiaalisia" heidän lapset ovat.
Kiusaaja kiusaa, koska hän on kateellinen tai katkera toiselle. Tai koska hän pystyy, ja valitsee sellaisen jota pystyy ja nauttii nähdä miten hän pystyy.
ainoastaan se, että muut eivät hyväksy sitä vaan kieltävät ja siitä on erittäin kova rangaistus, saa kiusaajan lopettamaan. Ei keskustelut tai muu hölynpöly. esim. julkinen selkäsauna.
kiusaaminen on alkukantaista ja eläimellistä touhua, joten sen rangaistuskin pitäisi olla sitä. kiusaaminen on nykyään yleensä pahan puhumista ja eristämistä toisista.
idiootimpi.Joku kauppaoppilaitoksen käynyt tai lähihoitaja.Sellainen nopean rahan perässä juoksija joka ei halua tai yksinkertaisesti äly ei riitä muuhun.
Kateellisoituu itseään älykkäämmille kanssasisarille joista tulee enemmän tai pääsevät paremman miehen kanssa yhteen.Myös ulkonäkö voi harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
idiootimpi.Joku kauppaoppilaitoksen käynyt tai lähihoitaja.Sellainen nopean rahan perässä juoksija joka ei halua tai yksinkertaisesti äly ei riitä muuhun. Kateellisoituu itseään älykkäämmille kanssasisarille joista tulee enemmän tai pääsevät paremman miehen kanssa yhteen.Myös ulkonäkö voi harmittaa.
juuri näin. Kesällä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan viidesosaa yliopisto-opiskelijoisat on ollut kiusattuja.
Kiusaaja on yleensä rumempi, tyhmempi, jne kuin se, ketä kiusaa.
eli se kiusaajan erottmainen, jälki-istuntoon laitaminen ja muu rankaiseminen on melko turhaa, sillä se ei tosiaan auta (tutkimuksia ja on olen ollut myö itse kiusattu joten voin kertoa ihan omakohtaisenkin kokemuksen). Pahinta on, että vaikka yksi kiusaaja siirrettäisiin muualle sillä periaatteessa, että sama se, mitä se siellä muualla tekee, kiusaavaan yhteisöön syntyy aina uusi kiusaaja. Yhteisö joka on sairas, pakottaa jonkun siihen rooliin. niinpä kiusaajan siirtäminen pois ei auta tätä yhteisöä. (Itse asiasssa se voi auttaakin sitä kiusaajaa, joka soi päästä pois roolistaan, mutta se ei auta yhteisöä eikä kiusattua.)
Se mikä sen sijaan auttaa, on ryhmäyttäminen, se että osaavat ihmiset hallitusti luovat me-henkeä ja toisista huolehtimista ja niin edelleen. Siitä pitää vaan olla asiantuntevia ryhmäyttäjiä, jottei vahingossa synny kiusaajien me-ryhmää, jonka ulkopuolelle se yksi kiusattu sitten jää. Mut tämä siis on oikeasti ainoa toimiva keino lopettaa kiusaaminen.