Hirveä morkkis - löin lasta :(

Onneksi useimmilla viranomaisilla on.

2,5-vuotias pikkuhirviö... mä olen myös syyllistynyt joskus lapsen läpsäisemiseen, ja se on ihan hirveää. Onneksi tuo lapsi on tempperamentiltaan sellainen, että jos on aiemmin yrittänyt mua läpsiä, purra tms, niin jos olen läpsäissyt, on suuttunut ja loukkaantunut siitä todella kovin, ja huutanut, että äiti älä lyö mua! ja käynyt päälle kuin yleinen syyttäjä.



Pahinta oli, kun kerran tulin töistä, ja lapsi tuli vastaan ( meillä aamulla ollut hirveä vääntö, ja olin läpsäissyt lasta), ja ensimmäinen asia mitä lapsi sanoi, oli että "äiti ei satuta mua."



Mä todella olen tehnyt töitä itseni kanssa, että pärjään tuon temppumaakarin kanssa. Kyseessä on meidän perheen kolmas lapsi, jolla on sisua ja tempperamenttia enemmän kuin loppuperheellä yhteensä. Ja se on hyvä juttu, kun sen kanssa vaan oppisi toimimaan järkevästi. Ja niin, ettei kaikki koko ajan pyöri vain yhden henkilön ympärillä.

muistutin vain, että tällainen laki on olemassa. En ole tuominnut tai tuomitsemassa ketään.



Varmasti monelle sattuu kuten ap:lle. Silloin on hyvä, että joku pistää ajattelemaan oikeasti, eikä vain , että "noinhan käy kaikille, älä välitä."



Jos olisimme kaikki asiaa vastaan, ehkä ap:n ja monen muunkin lapsi säästyisi tulevaisuudessa niiltä läppäsyiltä (ja ap morkkiksilta.)

ei pieni näpsäisy pahasta ole.. Kyllä mäkin olen niskavilloista joskus vähän ottanu enkä koe huonoa omaatuntoa. Se on sellainen tilanne kun on monta kertaa sanottu ja mikään ei mene läpi. Älä suotta soimaa itseäsi. Olet hyvä vanhempi muutoin, yritä tulevaisuudessa hoitaa tilanteet rauhallisemmin. Ti poistu paikalta ja mene vaikka vessaan rähisemään, niin mä tein yhdessä vaiheessa kun hermo paloi usein. Suuttuminen on sekin välittämisen muoto, mitä enemmän rakastaa ja välittää, niin sitä voimakkaammat ovat myös kielteiset tunteet hetkittäin. Ne täytyis vaan oppia käsittelemään toisella tavalla kun riehumalla, mikä onkin helpommin sanottu kun tehty. Mutta yritetään..

kaikille lapsille täytyy järjestää ruumiillinen koskemattomuus. Jos asiaa on laiminlyöty vanhempien taholta, tulisi siihen puuttua. Ei kait niitä lakeja nyt turhaan säädetä.

Et koska olen hermostuksissani läpsäissyt lastani takapuolelle, niin tässä täytyy ilmoittaa viranomaisille et he voivat harkita lasten huostaanottoa?

Ymmärrän kyllä et mitä tein on väärin, mut tuntuu pikkasen liioittelulta.

- Ap -

kaikille lapsille täytyy järjestää ruumiillinen koskemattomuus. Jos asiaa on laiminlyöty vanhempien taholta, tulisi siihen puuttua. Ei kait niitä lakeja nyt turhaan säädetä.

että kuvittelevat omasta perheestä ja suvusta erottamisen, ja vieraaseen perheeseen/laitokseen sijoittamisen olevan pienempi trauma, kuin sen, että omalla vanhemmalla joskus palaa pinna, ja tämä läpsäisee/tukistaa/antaa luunapin lapselle. Ihan oikeasti?

Eikä kai kukaan voi olla niin tyhmä, että kuvittelee jokaisen sijaisperheen/laitoksen olevan mukava paikka ja kaikesta väkivallasta vapaa?

Lasta pitää kasvattaa rakkaudella ja kunnioituksella, jos sellaista itselleen toivoo. Aina se ei ole helppoa, ja ylilyöntejä sattuu kaikille. Ja jotkut jopa kasvattavat välillä fyysisesti rankaisten, mutta jos yhtälössä kaikki muut osaset ovat paikallaan, se tuskin sen ihmeemmin lasta vahingoittaa.

eSuuttuminen on sekin välittämisen muoto, mitä enemmän rakastaa ja välittää, niin sitä voimakkaammat ovat myös kielteiset tunteet hetkittäin. Ne täytyis vaan oppia käsittelemään toisella tavalla kun riehumalla, mikä onkin helpommin sanottu kun tehty. Mutta yritetään..

Vaikka isosiskokin on tietysti äärettömön rakas, niin tämän sisupussin kans meillä tuntuu olevan aivan erityinen suhde. Eli otetaan aina välillä yhteen, mut sitten ollaan taas parhaat kaverit sylitysten :)

Joskus on itse kullakin hermot kireellä. Mulla on itseasiassa tällä hetkellä silmä mustana, kiitos kaksivuotiaan poikani, joka hyppäs aamulla pää edellä silmäkulmaani. Kyllä siinä tuli molemmilla itku, kun vertailtiin vammojamme....

Joskus on itse kullakin hermot kireellä. Mulla on itseasiassa tällä hetkellä silmä mustana, kiitos kaksivuotiaan poikani, joka hyppäs aamulla pää edellä silmäkulmaani. Kyllä siinä tuli molemmilla itku, kun vertailtiin vammojamme....

Tästä tuli ihan hymy huulille, kun oli kuitenkin niin hupaisa. En toki halua nauraa vammoillenne, mut tämä osoittaa et kaikkea sattuu :)

- Ap -

mulla kamala morkkis kans. Lapset (5 ja 6) tappelivat keskenään suihkussa ja vauva huusi ja mun ois pitänyt olla molemmissa paikoissa yhtä aikaa mut oli pakko päästä itse pissalle. Hermo meni, eikä itse asiassa edes lapsiin vaan mieheeni joka jokelsi keittiössä samaan aikaan jotain "tosi tärkeetä" puhelua niin että mä saan taas ihan yksinäni hoitaa kaikkien iltapuuhat. Niin, se hermo siis meni ja karjuin aivan kamalalla äänellä "Anna se perkeleen suihku nyt jumalauta sille veljellesi että päästään joskus tästä eteenpäin!!" Ikinä en ole lapsille kironnut, ja olen sen pyhästi heiltäkin kieltänyt. Pelästyivät raukat niin että itku pääsi molemmilta. Nyt nukkuvat samassa sängyssä, turvaa varmaan toisistaan hakevat.

Tuntuu, että ois ollut pienempi paha se pyllylle läimäisy. Huutoni kiroilun kanssa oli varmaan paljon pahempi, henkistä väkivaltaa pahimmillaan.



Hieno homma ap et puhuit miehellesi. Ääneen kertominen auttaa.

mulla on kamala olo näiden lasten puolesta, joiden perheistä on tässä ketjussa kerrottu. En tuomitse, enkä syyllistä, mutta pahalta tuntuu. Oma parivuotiaani tuskin joutuu moista käytöstä koskaan todistamaan perheessään. Meillä ei ole tapana kirota, huutaa, läpsiä, sättiä tai haukkua ketään.



Tsemppiä kaikille teille äideille. Teillä on varmasti rankkaa. Yrittäkää muistaa myös oma hyvinvointinne.Silloin koko perhe voi luultavasti paremmin.

mulla on kamala olo näiden lasten puolesta, joiden perheistä on tässä ketjussa kerrottu. En tuomitse, enkä syyllistä, mutta pahalta tuntuu. Oma parivuotiaani tuskin joutuu moista käytöstä koskaan todistamaan perheessään. Meillä ei ole tapana kirota, huutaa, läpsiä, sättiä tai haukkua ketään.

Tsemppiä kaikille teille äideille. Teillä on varmasti rankkaa. Yrittäkää muistaa myös oma hyvinvointinne.Silloin koko perhe voi luultavasti paremmin.

mitä me voitais tehdä nyt ettei sulle tulis paha mieli. Mene vaikka kattomaan vähän tv:tä jos sieltä tulis vaikka Miljonääriäidit.

... jotenkin aivan eri perspektiivistä kuin ennen.



Mainitsen nyt heti alkuun, että olen itse ruumillista kuritusta vastaan, enkä ole koskaan lyönyt lapsiani, ottanut kyllä käsivarresta todella kovastikin kiinni muutaman kerran (vaaratilanteessa, lapsi juossut yhtäkkiä autotielle, ym) ja huutanut pää punaisena vähintään muutaman kerran jokaikinen viikko...



Asun ulkomailla ja täällä on tullut moneen monituiseen kertaan juteltua paikallisten vanhempien kanssa lasten kasvatuksesta. Asumme ns. keskiluokkaisella alueella, jossa lähes kaikilla akateeminen koulutus ja aika paljonkin mielenkiintoa kehityspsykologiaa ja yleisesti lasten hyvinvointia kohtaan.



Tästä huolimatta lähes kaikki paikalliset vanhemmat harrastavat ruumillista kuritusta, ihan säännöllisesti ja suunnitellusti! Eräs hyvä kaverini, jolla on viisi lasta, rankaisee lapsiaan lyömällä heitä puukauhalla sormille.



Esim. eilen eräs hänen lapsistaan (6 v poika) oli kiivennyt todella korkean puutarhavajan katolle ja hillui siellä putoamisen partaalla. Äiti haki pojan alas ja saman tien otti puukauhan esiin ja antoi pojalle kymmenen kovaa läpsäisyä sormille. Sitten vielä jäähylle ja suoraan petiin ilman iltapalaa.

Vastaavaa tapahtuu naapurustossa ihan säännöllisin väliajoin.



Tästä säännöllisestä kurituksesta huolimatta nuo viisi lasta saavat valtavasti huomiota, rakkautta ja hyväksyntää vanhemmiltaan. Kaikki käyttäytyvät nätisti, leikkivät kiltisti, osaavat ottaa muut ihmiset hienosti huomioon ja kaikilla on sellainen iloinen pilke koko ajan silmäkulmassaan ja selkeästi perusturvallisuus edemmän kuin kunnossa.



Olen joutunut täällä asuessani arvioimaan monia asenteitani kokonaan uusiksi. Nykyään en ole enää aivan täysin vakuuttut ruumillisen kurituksen haitoista, mikäli perheolot ovat muuten hyvät. Itse en kuitenkaan aio läpsiä lapsiani, koska oma moraalini ja koulutustaustani haraa pahasti vastaan. Tajuan vaan, että ehkäpä tässä(kään) asiassa mikään ei ole loppujen lopuksi mustavalkoista. Lapsille haitallisinta kai on se, ettei kukaan rakasta ja helli heitä, ei niinkään satunnainen läpsäisy.



Toistan vielä kuitenkin, että itse en aio käyttää väkivaltaa lasteni kasvatuksessa. En vaan enää näe ruumillista kuritusta jonain karmeana peikkona, joka pilaa lapsen elämän heti totaalisesti.

tiedän, että sinulla ei ole lapsia, ja se onkin hyvä, sillä tuolla jäätävällä luonteellasi lapsi olisi todella onneton.

jos ei hermo kestä vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi???