Hirveä morkkis - löin lasta :(

jos ei hermo kestä vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi???

Nipistäminen tai läpsäisykin on pahoinpitelyrikos.

Anna anteeksi AP itsellesi ja muista pitää huoli omasta jaksamisestasi.. Kun on saanut itse välillä levättyä, jaksaa noiden pikku-riiviöiden kanssa. Ei se aina todellakaan helppoa ole!

ennalta tietämään, millaisia tuntemuksia lapsen uhma meissä nostaa ja miten hermo kestää. Kiva kun jotkut tietävät kaiken etukäteen niin ei tarvitse ikinä oppiakaan mitään....

Nipistäminen tai läpsäisykin on pahoinpitelyrikos.

eikun lapset valtiolle ja itse tequilaa nahkahousuissa juomaan.

95 % kaikista vanhemmista on syyllistynyt lapsen pahoinpitelyyn. Kyllä nyt tulee niitä traumoja ja turvattomuuden tunnetta!

Ja on ihan normaaliakin, että ei jaksa loputtomiin huonoa käytöstä.



Kyse onkin siitä, kuinka toimii siinä tilanteessa. Alentuuko sille lapsen tasolla ja karjuu pää punaisena tai läpsäisee lasta. Se on aikuisen valinta.



Mä olen pystynyt olemaan läpsimättä sillä, että ajattelen, milta musta tuntuisi, jos joku läpsäisisi, kun en tee jotain, niinkuin hän haluaa. Ja sillä, että yritän miettiä, etten alentuisi lapsen tasolla, koska rajojaanhan lapsi hakee. Ja kun järkevästi ajattelee, ei aikuisen hermostuminen nopeuta tai helpota yhtään lapsen raivarin tai huonon käytöksen loppumista. Isompien kanssa karjuin joskus pää punaisena, mutta sitäkin olen oppinut kuopuksen kohdalla hillitsemään. Toki silti joskus korotan ääntäni, mutta kai se on ihan normaalia, vaikka se ei asioita auta mitenkään.



Mutta kuten sanottu, ei uhmiksen kanssa elämä ole helppoa eli voimia ap:lle!

järkytyin otsikosta mutta tekstisi kyllä höllensi kiukkua. Taisit itse säikähtää reaktiotasi varmasti enemmän kuin lapsesi ja se kertoo paljon sinusta ihmisenä. Älä huoli, ei lapsesi rikki mennyt. Uhmaikä - varsinkin kun pieniä on kaksi - on rankkaa aikaa. Ehkä sinulla on liikaa vastuuta? Osallistuuko mies tarpeeksi? Älä syyllistä itseäsi nyt liikaa. Kukaan äiti ei ole täydellinen!



p.s. minua ja lähes kaikkia muitakin tukistettiin ja jopa annettiin pari kevyttä selkäsaunaa lapsuudessa eikä ainakaan mulle jäänyt niistä mitään traumoja, en todellakaan ole koskaan edes hetkeä miettinyt että niistä olisi jäänyt kaunaa. Enemmän niitä traumoja jäi välinpitämättömyyden hetkistä tms.

On mulla yksi lapsi, joka juuri huuti pää punaisena puoli tuntia nukkumaanmennessä (syystä jota en tiedä). Halusin vaan olla eka joka kerkee sanomaan ton lauseen! :D



Ps. kiroilin kyllä äsken ajatuksissani ja lähetin lapsen hornan tuuttiin ja saatoin jopa ääneenkin sihahtaa jonkin kirosanan. tuommoinen itku on tooooodeeella hermoja raastavaa.

nipistelee ja jopa puree mua. Onko mua silloin pahoinpidelty???

nipistelee ja jopa puree mua. Onko mua silloin pahoinpidelty???

Kurja homma, mutta joskus tuollaista voi sattua. Pääasia että pyysit lapselta anteeksi. En tiedä miten sen teit, mutta itse ajattelen, että noissakin tilanteissa olisi hyvä pysyä vahvana aikuisena eikä esim. itkeä ja nöyristellä lapsen edessä anteeksiantoa anoen. Sen sijaan voisi rauhallisesti sanoa, että "äiti suuttui kun teit niin / käyttäydyit näin, mutta äiti ei olisi saanut lyödä/tukistaa/huutaa. Anteeksi Pekka, että äiti teki niin."



En tiedä onko minulla uhman sietoon mitään ylivertaista neuvoa, mutta itseäni on auttanut sen muistaminen, että lapsi on todellakin vasta pieni lapsi. Kun muistutan itseäni valtasuhteistamme ja siitä, että minä olen aikuinen, saan jostain voimaa ymmärtää lasta ja hyväksyä hänen uhmansa paremmin.

Täytyis varmaan yrittää joskus ottaa omaa aikaa. On lasten myötä kaikki liikkuminen ja oma vapaa-aika jäänyt. Onneksi käyn sentään päivisin töissä, muuten kyllä pää leviäisi. Mut illat olen käytännössä aina lasten kanssa ja usein keskenään, koska mies viettää aikaa meidän rakennuksella. Toivon et tilanne helpottaa kun jossain vaihessa päästään muuttaa omaan kotiin...



Tarkemmin kun asiaa nyt pohdin, niin huomaan et meillä on pojan kans hyvin samanlainen luonne - ollaan molemmat erittäin tempperamenttisia, eikä haluttais millään antaa periks. Lasten kans tosin olen ehkä joskus antanut periks vähän liiankin helposti ja siksi nuorempi koettaa aina saada kaiken kiukuttelemalla. Mies on tiukempi ja lapset tottelee paremmin.



-Ap-

sattuu varmaa jokaselle kerran.armahda itteäs!

Meillä annetaan tuppivyöstä kunnon selkäsauna ja piiskakäsi on vähän väliä käytössä, jos ei osata käyttäytyä. Miten te luulette, että ne lapset muuten oppii?

Lasten kans tosin olen ehkä joskus antanut periks vähän liiankin helposti ja siksi nuorempi koettaa aina saada kaiken kiukuttelemalla. Mies on tiukempi ja lapset tottelee paremmin. -Ap-

Itse vannon kasvatuksessa lempeän tiukkuuden nimeen. Isompien lasten kanssa voi toki tarpeen mukaan neuvotella asioista ja löyhentää narua asteittaan. Mutta mankumalla ja kiukuttelemalla on lasten turha yrittää saada tahtoaan läpi.

t. 8- ja 7-vuotiaiden äiti

Lasten kans tosin olen ehkä joskus antanut periks vähän liiankin helposti ja siksi nuorempi koettaa aina saada kaiken kiukuttelemalla. Mies on tiukempi ja lapset tottelee paremmin. -Ap-

Itse vannon kasvatuksessa lempeän tiukkuuden nimeen. Isompien lasten kanssa voi toki tarpeen mukaan neuvotella asioista ja löyhentää narua asteittaan. Mutta mankumalla ja kiukuttelemalla on lasten turha yrittää saada tahtoaan läpi.

t. 8- ja 7-vuotiaiden äiti

Mulla käy usein niin, et en jaksa johdonmukaisesti ja rauhallisesti pitää pintaani uhmaikäisen kiukun edessa, vaan annan joko periksi tai sitten menee hermot :(

- Ap -

4 §

Lastensuojelun keskeiset periaatteet

Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.



Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:



1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;



2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;



3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;



4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;



5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;



6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä



7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.



Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.





http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

4 §

Lastensuojelun keskeiset periaatteet

Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.

<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417" alt="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417">http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417</a&gt;

kaikille lapsille täytyy järjestää ruumiillinen koskemattomuus. Jos asiaa on laiminlyöty vanhempien taholta, tulisi siihen puuttua. Ei kait niitä lakeja nyt turhaan säädetä.