Miksi eroaminen on niin vaikeaa?

Liitossa ei ole läheisyyttä, juttelua, hellyyttä, yhteisiä asioita, seksiäkään. Olen alkanut pitämään niitä jo outoina asioina, mutta jossain on pieni kaipaus jostain, mitä ei mulla ole.



Outoa lukea toisten ravintolailloista, hotellireissusta miehen kanssa, illasta toisen kainalossa sohvalla. Miksi se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta?



Olen miettinyt että en taida edes osata enää olla onnellinen. Miksi olen tämmöinen etten vaan lähde? Mutta toisaalta, nythän on sentään kaksi maksamassa lainaa, toinen on ajoittain apuna lasten kanssa. Jatkossahan sitä olisin totaalisesti yksin.



Kunhan kirjoitin, en edes tiedä odotanko tähän mitään vastausta, ehkä kiinnostaisi onko kellään muulla (ollut) tällaisia mietteitä..