Onko ketään jännittäjää/paniikkihäiriöistä joka ei pysty menemään vanhempainiltoihin?

Up

Olihan siellä viime keväänä joku ryhmätyö. Itse olen kyllä kiinnostunut tutustumaan muihin vanhempiin, joten ei tuota ongelmaa jutella muiden kanssa tai esittäytyä.

Olihan siellä viime keväänä joku ryhmätyö. Itse olen kyllä kiinnostunut tutustumaan muihin vanhempiin, joten ei tuota ongelmaa jutella muiden kanssa tai esittäytyä.

käy vanhempianilloissa, mutta EI juo koskaan kahvia-eikä pyydä puheenvuoroja- kahvikuppineuroosi

ja ei mitään häikkää.

Olen soimannut itseäni aivan hirveästi siitä, etten kykene menemään :( Mutta on vain oltava itselleen sen verran armollinen, että myöntää ettei vain pysty. Sairaushan tämä on, enkä sille itse voi mitään että se rajoittaa. Kuitenkin pystyn menemään arviointikeskusteluihin missä ollaan open kanssa kahden, ja keskusteltavaa riitti viimeksikin puolentoistatunnin verran :)) Olen kiinnostunut lasteni asioista ja koetan kasvattaa heidät niin hyvin kuin osaan, mutta vanhempainiltoihin minusta ei ole menijäksi.

ap

Vain muutaman kerran olen yksin mennyt, puolison kanssa on helpompaa. Jännitän noita tilaisuuksia jo viikon etukäteen :-( Viime vuonna kävin taas yksin, ja nyt taitaa olla vähän helpompaa. Ehkä se kokemuksen kautta helpottaa. Pitää vaan patistautua menemään. Itse otan tuommoisiin tilanteisiin sekä kaikenlaisiin palavereihin aina pienen annoksen beetasalpaaja, ja se helpotta kun tietää että jännitysoireet ei tule esille. Itse olen aikoinani ollut koulukiusattu, joten siinä varmaan taustaa.

Mutta tsemppiä sinulle. Olet hyvä vanhempi kaikesta huolimatta menit vanhempainiltaa tai et! Tärkeät asiat saa tietää muutoinkin kuin vahempainilloissa.



Viime vanhempainillassa, johon menin, huomasin että opettaja itse jännitti kovin, sekoili sanoissa jne. Se tavallaan helpotti minua, vaikka olin tietysti pahoillani opettajan puolesta.



Ehkä tuohon jännittämiseen auttaisi sekin, että koitat keskittyä siihen asiaan mitä vanhempainillassa on. Koita jättää oman itsen tarkkailu vähemmmälle.



t. jännitäjä-äiti

Luulin että muita ei varmaan jännitä.

Luulin että muita ei varmaan jännitä.

osin häpesin myös rumaa ulkonäköni ja läskejäni. Hävetti mennä.

Pakko oli ajan myötä opetella vaan uskaltamaan, lapsia kun oli useampi ja mies harvoin pääsi.

Pikkuhiljaa olen huomannut, etten ihan niin paljon jännitä ja pelkää etukäteen.

Miehen kanssa voin mennä, jännitän kyllä sillonkin. Yksin en taitais pystyä menee. Tai pystyisin kun vaan päättäsin että menen, mutta ei kyllä hyvältä tuntuis.

(sepram), joten oireet pysyvät poissa tai ovat lievempiä kuin ilman lääkitystä. Kyllä joskus vanhempainillassa etenkin isossa salissa yrittää joskus orastava paniikki tulla, mutta olen saanut sen tähän mennessä nujerrettua heti alussa. Olen käynyt terapiassa ja saanut sieltä paljon apua, joten paniikki harvoin enää hallitsee minua.

aiemmin kyllä,

oli ihan kamalaa mennä, myös koulun/päiväkodin juhliin ym.

nykyään en jänntä yhtään,puhunkin varmaan eniten (siis vvanhemmista!) siellä vanh. illassa, tervehdin kaikkia, esittelen itseni ym.

Eihän siellä ole edes pakko suutaan avata jos ei halua?

Eihän siellä ole edes pakko suutaan avata jos ei halua?

Esittelykierros vähintään on melkein aina. Ja jotkut opet pistää vanhempia muutenkin esiintymään ja ryhmätöihin ym. Mä olen jännittäjä ja muutaman vanhempainillan jälkeen luovutin. En käy niissä ollenkaan. Edes tupla-annos propralia ei helpota mun oloa niissä.

.