ei mitään apua

ihanaa saamme toisen lapsen,suunnitellusti. esikoinen 1v9kk kun toinen syntyy.



tuli vaan vähän surullinen fiilis siitä kun isovanhemmat ei auta yhtään,ausvat 300km päässä ja ymmärrän ettei sieltä niin vaan tulla kylään. mutta silloin harvoin kun tulevat päivän reissu tai 1 yö (meidän mielestä saisi olla kyllä vaikka kuinka pitkään) niin ei heistä mitään apua ole,tulevat kylään minun passattaviksi. ovat hyväkuntoisia reilu 50v. tiedän ettei heidän kuulu hoitaa lastani mutta oishan se ihanaa jos joskus tarjottaisiin vähän apua. itse hoidan lapseni täysin myös kun olemme heillä kylässä. (esikoinen on rauhallinen lapsi).



surullinen fiilis vaan vähän. tuttavilla isovanhemmat auttavat paljon,myöd ne ketkä asuvat todella kaukana. ottavat jopa vuorotteluvapaata töistä jotta voivat olla usein pitkään kaukana asuvien lapsenlapsien luona.



meil ei oo ketää kuka välittäs ja haluis joskus tarjota auttavan kätensä.



ainakin tiedän sen enkä oleta mitään apua vauvankaan synnyttyä vaikka anoppikin työtön ja olisi ihanaa jos voisi tulla meille ennen laskettua aikaa,koska hänellä on aikaa joten mies pääsisi synnytykseen varmasti silloin,mutta turha edes haaveilla.