Kuuden pojan jälkeen tyttö, tuntuu etten osaa olla tytön äiti...

en meikkaa, en käy kampaajalla, en välitä vaatteista, vihaan juoruamista ja toisten mustamaalaamista. minusta naisten porukoissa ei tehdä mitään, olisin mieluummin miesten peliporukoissa mukana.

mutta arvaa mitä? naiset ovat ihan samanlaisia kuin miehet jos heidät kasvatettaisin samalla tavalla. kannustettaisiin pelaamaan, ostettaisiin samat lelut, annettaisiin samat jutut.

mitään eroa ei ole. kukaan tyttö ei kaipaa mitään meikkipäätä sen enempää kuin kukaan poikakaan.mutta jos tyttö näkee lelukuvastoista, että kaikissa meikkipään vieressä on tytön kuva, niin tottakai hän oppii millä hänen kuuluu aikuisten mielestä leikkiä.

mitään synnynnäistä eroa ei ole. kaikki johtuu vain kasvatuksesta.

ja nyt kun on kissa, en osaa olla kissan omistaja, apuaaa. Annan kissan siis pois. en osaa olla tytön/pojan äidit. Antakaa ne sitten adoptioon. Lasten äitiys ei eroa pätkääkään, oli se tyttö tai poika vaikka kymmenen, toisen sukupuolen jälkeen. Ymmärrän jos joku itkee täällä, että en osaa olla vammaisen äiti. Siinä on ero ainakin pieni verrattuna terveeseen lapseen. Ja siihenkin rakastava äiti pystyy. Mutta nämä ... Mulla poika ja nyt tulee tyttö, apua en osaa olla tytön äiti tai päin vastoin. Tämä kuuden pojan äiti voi nyt sitten lopettaa tosiaan lasten tehtailun kun sai vihdoin sen toivomansa tytön. Ja nyt täällä onnesta valittaa, voi kun en osaa olla tytön äiti, nyyh. odottaa, että kaikki toivottaa, että nauti nyt siitä tytöstä,ihanaa tyttö yms.. T. useamman äiti, sukupuolesta riippumatta. ja koskaan en ole miettinyt ja itkenyt, että en osaa olla äiti.

Ehkäpä tuolla lauseella tarkoitetaan sitä että epäilee osaako sitten leikkiä barbeilla ja meikkipäillä, tai puhua lapsen kanssa niistä tyttöjenjutuista. Itse en osaa olla tyttöjen kanssa ja jos tämä raskaus paljastuu tytöksi, tulen hänet luultavasti kasvattamaan kuin pojat. Minä en oikeasti osaa ostella jotain pitsihörhelöitä tai puhua meikkaamisesta. Mun siskolla on kaksi tyttöä ja minä olen aivan totaalinen tumpelo heidän kanssaan. He näyttävät nukkejaan ja "meikkejään" ja prinsessa lehtiään ja minä en yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa heille. Joo on hieno joo.. Mulla ei ole ikinä ollut tyttömäisiä harrastuksia, enkä ole ikinä tehnyt mitään tyttömäisiä juttuja (jos ei raskautta ja synnytystä ja tietenkin yhdyntää lasketa mukaan). No en muutenkaan oikeastaan ole ikinä "kanssasisaria" ymmärtänyt. Joo ja en ole hieltä haiseva ja karvainen rekkalesbo vaan ihan normaali ihminen. Eli sitten minunkaan tilanteessa ei ole hyvä miettiä että miten muuttaisin itseäni jos se tyttö tulee? Kait sitä nyt ihminen saa pohtia että osaako hän olla hyvä äiti lapselleen? Ai mutta eihän superäitivaimokkeet mitään sellaista mieti, kun kaikkihan tulee vaistoista..

1800-luvulla ajateltiin, että mies on luonnollisempi valinta hoiatmaan lapset. miehiltä se sujui luontevammin.



monissa kulttuuureissa miehet koristavat itseään enemmän ja meikkaavat enemmän.



pojissa ja tytöissä ei ole mitään eroa, kaikki erot ojhtuvat vain kasvatuksesta,jos eroja on.



tytöt eivät halua hoitaa tai hoivata ketään yhtään enempää kuin pojat.

pojat eivät ole yhtään raisumpia, jos heidät kasvatetaan samalla tavalla alusta alkaen.

Mä en jaksa uskoa et sukupuoliroolit ois synnynnäisiä.Pikkutytöistähän tehdään äitejä,vaimoja ja nöyriä työntekijöitä jo vauvasta asti.Mua inhottaa kun pikkutytöt leikkii kotia,niille on leikki keittiöt,leikki pölynimurit ja leikki silityslaudat rautoineen puhumattakaan niistä vastenmielisistä vauvanukeista joista jotkut jopa pissaa allensa.Mitä muuta tarkoitusta tollanen palvelee???Miksi äidit ostaa tollasta roskaa lapsilleen.??

en minä ole ainakaan ostanut, eikä ole tytöt edes pyytäneet tuollaista paskaa. Kyllähän se rankkaa on olla tyttöjen äiti, kun lasten mummot ja muut vanhemmat sukulaiset eivät ymmärrä, että he ovat ihmisiä, eivätkä pikkupiikoja ja heillä on samat oikeudet olla ihmisiä kuin pojillakin.että heihin voi sijoittaa yhtä paljon raha akuin poikiin. heidän harrastuksiin ym.

tytöt halusivat leikkiä parkkitaloilla ja autoilla ja rakennella kunnes noin 3-4v kävivät kerhossa ja huomasivat millä heidän sukupolven kuuluu leikkiä ja miten käyttäytyä. herkkinä, älykkäinä, ja oppivaisina ja vastaanottavina normaalit lapset oppivat nopeasti mitä heiltä odotetaan. mitä heille sallitaan.

Mä en jaksa uskoa et sukupuoliroolit ois synnynnäisiä.Pikkutytöistähän tehdään äitejä,vaimoja ja nöyriä työntekijöitä jo vauvasta asti.Mua inhottaa kun pikkutytöt leikkii kotia,niille on leikki keittiöt,leikki pölynimurit ja leikki silityslaudat rautoineen puhumattakaan niistä vastenmielisistä vauvanukeista joista jotkut jopa pissaa allensa.Mitä muuta tarkoitusta tollanen palvelee???Miksi äidit ostaa tollasta roskaa lapsilleen.??

Taidanpa laittaa naamakirjaan naurettavaksi tämänkin ketjun.





heh heh, kylläpäs on taas kädenvääntöä työistä ja pojista ja niiden eriarvoisuudesta.



Ette osaa kasvattaa kumpaakaan sukupuolta ainakaan selväjärkiseksi.



Adios typerykset.

Tän ketjun vastaukset oli pitkälti älytöntä luettavaa. Mua harmittaa, että moni vastasi niin törkeästi aloittajalle, joka pohti tärkeää asiaa.

Mä fiilaan aloittajaa. Ymmärrän häntä ja hänessä herännyttä tarvetta pohtia, millaista on olla tytön äiti verrattuna pojan äitinä oloon. Mulla on nimittäin herännyt sama tarve saatuani tyttären. En arvannut, että asia alkaisi mietityttämään, koska pyrin olemaan tasa-arvoinen ja ajattelen, että olen aika pitkälti "unohtanut" sukupuoleni. Saan vapaasti olla oma itseni. Mutta nyt kun sain tytön, muistan kuinka leikin prinsessaa lapsena. Muistan kuinka leikin "hienoa naista". Ja muistan, kuinka pikku hiljaa kasvaessani isommaksi ja varsinkin teininä tuntui, että kaikki tämä tyttömäisyys piti haudata nolona ja turhamaisuutena elämästä pois. Toisaalta myös; minua kiinnosti matikka, luonnontieteet. Ei silti kukaan mua kannustanut sille alalle. Poikaa varmaan olisi kannustanut. Ärsyttää, koska olisin halunnut opiskella matemaattis-luonnontieteitä enemmän. Onneksi voin opiskella niitä nyt aikuisena. 

Tyttöihin kohdistuu erilaisia paineita kuin poikiin. Tyttöjen ulkonäköä säädellään tänä päivänäkin enemmän. Tyttöjä arvostellaan aika paljon. "Tytöt eivät saa olla liian tyrkkyjä." Tytöt saavat olla poikamaista. Mutta jos poika on "tyttömäinen", sitä ei helposti sallita. Miten tähän kaikkeen suhtautuisi äitinä? Tottakai tällaisia ajatuksia herää, kun alkaa kasvattaa omaa tytärtään! Ja jos itse kokee vieraana "tyttömäiset" jutut, niin miettii, miten niihin suhtautuisi, jos oma tytär niistä kiinnostuu. Ihan täysin luonnollista pohdintaa ja tulevaisuuden miettimistä. Ei yhtään typerää eikä mitään 1800-lukua. Vaikka tasa-arvo on paljon pidemmällä kuin 1800-luvulla, niin edelleen tyttömäisiä juttuja pidetään monesti "turhamaisina" kun taas poikamaista juttuja "järkevinä". Esim. Meikit turhamaisia vs. Koneet ja autot järkeviä. Ja sit jos tyttöä kiinnostaa koneet nii juu antaa mennä vaan. Mutta jos poikaa kiinnostaa meikit, nii ei moni sitä vielä tänä päivänäkään hyväksy! 

On tärkeää pohtia, mihin kannustaa lastaan, oli hän sitten tyttö tai poika tai intersukupuolinen. Tarjoaako mahdollisuuden leikkiä millä vaan leluilla ja mitä vaan leikkejä. Kohteleeko eri tavalla tyttöä tai poikaa? Ja miksi? Antaako lapsen vaan olla oma itsensä? Mikä on tärkeää? Miten kannustaa lastaan? Miten suhtautuu hänen sukupuoleensa ja sukupuolen ilmaisuunsa?