Lue keskustelun säännöt.
Kun väitetään, ettei vauva/pieni lapsi pysty pitämään viikkoa mielessään kuvaa vanhemmista,
24.09.2010 |
niin miksi se sitten tuntee muita, harvemmin näkemiään ihmisiä? Miten se pitää heti turvallisena kaksi viikkoa sitten nähtyä tätiä, jota ei yleensä edes useammin näe?
Miten se mummo on turvallinen ja tuttu aikuinen pitkänkin ajan päästä, vaikka jostain syystä tapaaminen venyisi, vaikka normaalisti näkisi lähes päivittäin?
Ja osaa kyllä vierastaa VIERAITA ihmisiä.
Vuoden ikäisestä nyt puhun, mutta kyllä noin puolen vuoden jälkeen on ollut muitakin tärkeitä ihmisiä kuin vanhemmat ja heidät muistetaan, vaikkei pariin viikkoon näkisikään. Siis niin hyvin, että heti halutaan syliin ja oltaisiin valmiita lähtemään mukaankin. Huomaa, että lapsi on läheisiä aikuisia kaivannut.
Siis tuli vain mieleen, kun näissä hoitokeskusteluissa joskus vain kuulee, että lapsi ei muka pystyisi kantamaan viikkoa kuvaa vanhemmastaan. Just joo sanon minä.
En mä silti pientä lasta viikoks jättäis. Mutta yhden yön kerrallaan on joskus ollut siellä turvallisella mummolla.
Kommentit (7)
Tuo tarkoittaa siis sitä ettei vauva kykene kantamaan kuvaa äidistään mukanaan eli matkan aikana vauva unohtaa äidin. Toki sitten taas kohtaamishetkellä muistaa.
Se, miten tämä vaikuttaa vauvaan, on aika selkeää. Hylkäämisen tunne ei häviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sinä oikeassa laajan otantaryhmän ja tieteellisen tutkimuksesi pohjalta.
meidän vanhempi poika ei hirveästi vierastele, toki täysin vieraita, mutta täti, jota näkee kohtuu harvoin (pari kolme kertaa vuodessa) on tuttu ja turvallinen. pienempi, hieman reilu 1v taas vierastaa jos nämä "tutut" edes katsoo päin. ja tää ei nyt ole ikä kysymys, vaan isompi on suhtautunut samalla tavalla ihan pikkuvauvasta asti näihin harvemmin nähtäviin tuttuihin.
Kyse on siitä että jos sanot vauvalle että äiti lähtee nyt lomalle Kanarialle ja tulee viikon päästä, niin vauva ei tajua sanaakaan siitä mitä sanot. Sillä ei ole käsitettä sille missä olet, mitä siellä teet, miten kauan olet. On vain poissaolo, josta vauva ei voi tietää loppuuko se koskaan. Joku kolme vee jo ymmärtää paikan ja ajan ja paluun käsitteistä jotain.
ettei 3v. tajuis.
Ja ei se vauva tiedä sitäkään, että kauan äiti on pois, jos se vaan käy vaikka kaupassa ja tulee takaisin vartin päästä. Ei se sitä sen enempää ymmärrä. Ja siis tää ei kyllä siltikään ole mikään viikon Kanarian reissun puolustelu, en mä sillä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei 3v. tajuis. Ja ei se vauva tiedä sitäkään, että kauan äiti on pois, jos se vaan käy vaikka kaupassa ja tulee takaisin vartin päästä. Ei se sitä sen enempää ymmärrä. Ja siis tää ei kyllä siltikään ole mikään viikon Kanarian reissun puolustelu, en mä sillä :D
Ja kyllä sen kolme veen tajuaminen on jo ihan eri tasolla kuin vauvan. Itse asiassa kun laitoin lapsen tarhaan kolmevuotiaana ajattelin just että kyllä ne psykologit vaan on oikeassa. Niin se menee, että 3-vuotiaalla on jo ajan ja paikan käsitteitä.
tuttujen ihmisten kasvoja. Esim. jos olin 4-6-vuotiaana ollut samalla ihmisellä perhepäivähoidossa, en 12-vuotiaana olisi tunnistanut häntä, vaikka hän tietenkin tunnisti minut. Sama kaikkien muidenkin tuttujen kanssa, kasvot unohtuivat täysin, kun aikaa kului jonkin verran.
En siksi pitäisi outona, jos pikkuvauva ehtisi jo viikossa unohtaa äitinsä kasvot. Vaikka kyllähän se tietyllä tapaa kummalliselta kuulostaakin.