Lue keskustelun säännöt.
Tytöllä on kiva kaveri, mutta sen mahdoton äiti pilaa ystävyyden!!!
23.09.2010 |
Siis apua, kertokaas mulle millaisia kokemuksia teillä muilla on ala-aste ikäisten lastenne kaverien vanhemmista?
Olen jo pitkään ihmetellyt oman ekaluokkalaisen lapseni kaverin äitiä. Puuttuu kaikkeen, ei anna lapsen tehdä oikein itse mitään, hyökkää ratkomaan erimielisyyksiä ilman, että lapset saisivat ensin itse ratkaista ongelmansa. Änkeää kouluun ja saattaa koulumatkaa vaikka tytöt osaavat kulkea koulureitin ja ovatkin jo välillä itsekseen sitä kulkenut.
Tässä on paljon muitakin käsittämättömiä tapahtumia, mutta en ajatellut niistä puhua täällä palstalla. Huoh...ei voi muuta kuin todeta, että tämä äiti taitaa olla niin epävarma kaikesta eikä tunnu luottavan siihenkään, että oma lapsi pärjäisi missään tilanteessa ilman äitiään. Sääliksi käy kyllä tuota lasta!
Kommentit (46)
Kun nyt ap:n pointti oli se, että tytöt ovat kavereita keskenään, mutta uuvuttava äiti hankaloittaa kaveruutta.
Ja uskon kyllä tunnistavani tyypin tuon äidin suhteen. Lasta on vahdittava joka siunaaman hetki mahdollisimman läheltä, lapseen ei voi luottaa edes pienessä asiassa, lapsi ei osaa mitään itse, lapsi ei pärjää missään mitenkään ilman äitiä metrin päässä, lapsi ei saa, voi eikä osaa hoitaa itse edes välittömiä sosiaalisia suhteitaan leikkikavereihinsa.
Olen törmännyt tyyppiin ja ymmärrän kyllä ap:n ongelman. Voitaisiinko siis keskittyä siihen, eikä siihen pitääkö lapsi saattaa kouluun joka aamu vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se, että jos kaverista ja tämän äidistä keskinäinen läheisyys tuntuu hyvältä, niin pitäisikö se jättää tekemättä vain sen takia, että tytön kaveri ja / tai tämän äiti ovat sitä vastaan?
Sama ongelma oli meilläkin. Tyypillistä tähän syndroomaan on vielä se, että äiti syöksyy haukkumaan kaikki vanhemmat jossain vaiheessa jos jotain sattuu. Lapsi oppii valehtelemaan äidilleen, että kaikki on aina muiden syytä ja äiti sinkoilee haukkumassa muita lapsia ja heidän vanhempiaan. Koulussa äiti haukkuu opettajia ja vaatii omalle lapselleen erityispalveluja.
Tämä on käyty läpi ja loppujen lopuksi tällaisista lapsista kasvaa melkoisen kieroja valehtelijoita.
Lapsellesi on loppujenlopuksi onni kun tällainen kaveruus loppuu. Usko tai älä. Sama on käyty läpi.
Kun nyt ap:n pointti oli se, että tytöt ovat kavereita keskenään, mutta uuvuttava äiti hankaloittaa kaveruutta. Ja uskon kyllä tunnistavani tyypin tuon äidin suhteen. Lasta on vahdittava joka siunaaman hetki mahdollisimman läheltä, lapseen ei voi luottaa edes pienessä asiassa, lapsi ei osaa mitään itse, lapsi ei pärjää missään mitenkään ilman äitiä metrin päässä, lapsi ei saa, voi eikä osaa hoitaa itse edes välittömiä sosiaalisia suhteitaan leikkikavereihinsa. Olen törmännyt tyyppiin ja ymmärrän kyllä ap:n ongelman. Voitaisiinko siis keskittyä siihen, eikä siihen pitääkö lapsi saattaa kouluun joka aamu vai ei?
uuden ison elämänvaiheen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös sellaisia, joilla on ollut vastaavia kokemuksia ja ymmärrätte poittini. Kiitos!
Tuo on nimenomaan kyllä taivahan tosi tässäkin tapauksessa, että lapsi on jo oppinut valehtelemaan äidilleen juuri niin, että kaikki on muiden lasten syytä. Valehtelusta oli kyse tässäkin tyttöjen välisessä riidassa ja tottakai tämä äiti hyökkäsi heti meille kertomaan oman kantansa asiaan vaikkei tosiaan edes paikalla tapahtumahetkellä ollutkaan. Äiti puolustaa omaa lastaan aina vaikka tyttö olisikin valehdellut päin naamaa ja jäänyt siitä kiinni.
Omaa lastani ajatellen tilanne ei tosiaan taitaisikaan olla kovin paha vaikka ystävyys katkeaisi...tuntuu, että tulemme todella olemaan vielä pulassa tämän perheen kanssa! Siis toki koetan tukea lasten ystävyyttä, enkä sorru mustamaalaamaan kaverin äitiä. Tämä siis jos oma tyttöni tykkää kaverista ja haluaa jatkaa...häntäkin vaan on ihan selvästi alkanut ärsyttää kaverin valehtelu.
ap.
Itse joudun oikein nipistämään itseäni, etten puutu tyttöjen seurusteluun. Tyttöä kiusattiin aika paljon 5-6 -vuotiaana päiväkodissa/eskarissa. Olen tosi allerginen pompottamiselle ja alistamiselle, ja pelkään, että se alkaa taas. Ja nämä kiusaajat oli "kavereita".
Ymmärrän ap sinua, mutta tuolla äidillä saattaa olla jotain sellaisia kokemuksia, jotka johtavat tuohon käyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin saatan lapseni kouluun (tai mieheni), kun paikallinen pedofiili on taas vapautunut vankilasta. Ihmettelen itse miksi turhan moni ekaluokkalainn joutuu ne matkansa yksin talsimaan.
mitäpä jos oma lapsesi onkin se valehtelija, ja tuo äiti saattaa lapsensa kouluun kun juuri pelkää että sinun lapsesi kiusaa hänen lastaan (mainitsithan joistain riidoista lasten välillä). En nyt ihan lähtisi sille kannalle että ap on oikea myötätunnon kohde tässä, kuulematta toisen osapuolen versiota asiasta. Varmasti sille, että äiti saattaa lapstaan kouluun, on ihan hyvä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varmasti jatketaan tätä käytäntöä ainakin ekan luokan loppuun saakka.
Hm. lapset ovat usein ilkeimmillään tuossa ekaluokkalaisena ja tarvistevat paljon ohjausta miten ollaan toisten kanssa.
suomessa vaan lapset pistetään ovesta ulos ja sanotaan hei ja ollaan tyytyväisiä kun päästän töihin olemaan rauhassa. ei palkata apua kotiin ottamaan laspet vastaan koulusta tai ohjaamaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaupungeissa liikennettä on paljon.
kummallista, että äidit haukkuvat ja opettavat lapsensa haukkumaan ja kiussaamaan sitä, jota saatetaan kouluun.
omaa laiskuuttako te häpeätte? ette jaksa kävellä kouluun?
normaali lapsi nauttii vanhempiensa seurasta eniten maailmassa.
kavereista nauttivat eniten ne, jotka tietävät että vanhemmat eivät heitä jaksa.
Ihan alkoi hymyilyttää mihinköhän tuo tulkintasi perustuu ja ihankohan sille on tieteellistä todistusaineistoa :)
Tämä mamma on keronut itse, että häntä on kouluaikoina kiusattu ja se valitettavasti näkyy juuri siinä, että hän yrittää pehmentää kaiken pahan pois omien lastensa elämästä. Mistään ei pysty nuhtelemaan eikä rankaisemaan lapsiaan. Valitettavan paljon on tämän perheen lapset poissa kulusta kun varvas on kipeä...ja heti kun oma lapsi on tullut koulusta, on tämä kaveri jo hakemassa ulos leikkimään.
Surkeaa katsella vierestä kuinka lapset vie ja äiti vikisee.
Meillä tosiaan lapsi on erikseen pyytänyt, etten menisi häntä vastaan tai saattaisi kouluun. Vietämme muutoin paljon aikaa yhdessä, koska olen kotona, joten kiinnostuksen puutteesta tai yhteisen ajan vähyydestä ei tässä ole kyse. Itse jopa tykkäisin saattaa ja kävellä koulumatkoja, mutta kunnioitan tytön toivetta, varsinkin kun matka on lyhyt ja hän oikeasti osaa ja pärjää itse koulumatkoilla. Silloin on mielestäni hyvä antaa hieman vastuuta kun lapsi on siihen valmis ja itse sitä haluaa.
Mutta luulempa, että olen tässä keskusteluissa saanut nyt riittävästi peilattua omia ajatuksiani. Jatkamme normaalisti elämäämme...koetan ehkä pikkuhiljaa vetäytyä passiivisempaan rooliin tämän äidin suhteen. Tuntuu, että asiasta kuin asiasta käydyn keskustelun hän ottaa itseensä eikä pysty erottamaan niitä itsestään vaan loukkaantuu syvästi. Toisaalta tutnuu myös elävan vahvasti lastensa surut ja tuskat, mikä johtanee juuri tuohon lasten tien siloitteluun.
Kiitos kaikille vastanneille!
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidanpa tietää tapauksen:)
Eihän se ap sitä myöntäis vaikka olisikin sen niminen. Luultavasti ap:n lapsi on poika, on vain vähän muunnellut kertomusta kuten av:lla on tapana.
Meillä oli koulussa tyttö, jolla oli tuollainen äiti. Tilanteesta on 13 vuotta aikaa, mutta tytön äiti todella pilasi tytön ystävyyssuhteet.
Mahdottoman äidin tyttö oli hiljainen ja todella arka ja tuli meidän luokalle, koska häntä kiusattiin muilla luokilla. Mielestäni luokkamme (olimme kuudennella) otti tytön hyvin vastaan ja hän saikin kavereita. Yksi meidän luokan tyttö sitten todella ystävystyi hänen kanssaan ja heillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Kerran näille tytöille tuli erimielisyyksiä lainatuista kirjoista. Kyse ei ollut arvokkaista tavaroista eikä asiassa ollut sen kummempaa ongelmaa kuin toinen tyttö oli pyytänyt tämän mahdottoman äidin tytöltä niitä takaisin ja sanonut, että saa lainata niitä myöhemmin, mutta hän haluaisi itse lukea niitä välillä. Kirjat olivat olleet lainassa useampia kuukausia.
Tämän tytön äiti tuli meidän kouluun aamulla ennen tunnin alkua ja heitti kirjakassin tytön jalkojen juureen ja huusi 12-vuotiaalle lapselle koko luokan edessä, että älä enää ikinä lainaa meidän tytölle mitään, kun ei niitä saa edes pitää lainassa jne. Sen jälkeen tytöt eivät enää olleet ystäviä. Tätä tyttöä ei kiusattu tämänkään jälkeen, mutta ei hänellä ollut ystäviä.
Tämän mahdottoman äidin tytär tuli minun kanssani samaan partioryhmään ja erään viikonloppuretken jälkeen tytön äiti soitti vartionjohtajallemme, että retkellä oli kiusattu. Seuraavan kerran kun meillä oli kokoontuminen eikä tämä tyttö osallistunut, puhui vartionjohtaja kanssamme asiasta. Me muut tytöt olimme tyrmistyneitä, koska me emme olleet huomanneet mitään sellaista vaan päin vastoin yritimme ottaa tätä arkaa ja ujoa tyttöä mukaan, kun hän ei ollut kovin oma-aloitteinen. Sen jälkeen kaikki olivat hyvin varautuneita hänen seurassaan, ettei sitä vain tulkita kiusaamiseksi ja äiti tule huutamaan meille.
En tiedä miltä tytöstä silloin tuntui, mutta sen tiedän, että tyttö muutti pois kotoa heti kun se oli mahdollista.
En osaa oikein neuvoa tässä asiassa, koska minulla on kokemusta vain tästä näkökulmasta. Ajattelin nyt vain kertoa tämän tarinan näiden "olet hulttioäiti" -kommenteiden sekaan, koska tuollaisia ihmisiä oikeasti on olemassa.
empatiakyvyttömältä ja kylmältä vanhemmalta. Mitä hittoa se sinulle kuuluu mitä joku toinen äiti tekee? Hän ainakin välittää lapsestaan toisin kuin ilmeisesti sinä. Ehkä heille onkin tosiaan paremppi, että otat hieman etäisyyttä.
empatiakyvyttömältä ja kylmältä vanhemmalta. Mitä hittoa se sinulle kuuluu mitä joku toinen äiti tekee? Hän ainakin välittää lapsestaan toisin kuin ilmeisesti sinä. Ehkä heille onkin tosiaan paremppi, että otat hieman etäisyyttä.
Kylläpäs on idiootti kirjoittaja.
määräinen älykkyysosamäärä alittaa usein roimasti sen tason, jota tarvitaan luetun ymmärtämiseen. suurin osa äideistä ymmärtää maailman noin 10cm säteellä omasta navastaan. Näköjään:(
Sen sijaan minä tunnistan hyvin (tämä on huumoria- senkin vastaanottokyky on täällä hyvin rajallinen) kuvailemasi äidin. Se että rakastaa ja huolehtii lapsistaan ei tarkoita sitä että ripustautuu heihin ja heidän elämäänsä. On olemassa äitejä jotka eivät osaa/halua päästä lastaan itsenäiseksi yksilöksi jonka on itse opeteltava ottamaan niitä elämän haastavia askelia, vaan haluavat sitoa lapsen omaksi jatkeekseen ja tuntea siten itsensä tärkeäksi. Ja se on tosi väärin lasta kohtaan. On äidin omaa epävarmuutta ja itsetehostusta tunkea mielipiteensä ja asiansa joka paikkaan, tosiasia on se että hänen lapsensa on osa suurempaa kokonaisuutta ja myös löydettävä paikkansa sen osana. Tänä päivänähän tämä narsistinen suhtautuminen omaan elämään on hyvin yleistä, luullaan että oma yksilöllisyys, omat lapset ja kaikki minäminäminä on jotain elämää suurempaa ja muut ovat vaan pönkittäässä sitä omaa. Lapselle on hirveää kasvaa takertuvan, hallitsevan, joka asiaan puuttuvan äidin lapsena.
ja on tietysti ihan eri asia hoivata ja suojella lastaan! Lapsen saattaminen koulumatkoilla, hänen asioistaan kiinnostuminen, kaikenlainen hellyys, hoiva suoja ovat lapselle välttämättömiä. Mutta on suuri ero siinä hoivaatko lasta hänen tarpeistaan lähtien vai omistasi.
entäs jos sun tyttösi ei nauttisikaan niin paljon vapaudestaan kulkea yksin? Entäs jos hänestä olisikin ihanaa jos menisit vastaan / veisit hänet kouluun? Etkö veisi / menisi vastaan vaan sen takia koskan hänen ystävänsä ja tämän äidin mielestä se oli shölmöä tai noloa?