Että mua ärsyttää toi facebook!!
Ja muutenkin koko elämä. Ihmiset, joille olen luullut edes pikkuisen merkkaavan jotakin, ovat tyystin unohtaneet minut. Tuntuu niin kurjalta lukea joka ikinen päivä esim. facebookista omien hyvien ystävien (?) kirjoituksia siitä, kuinka ovat yhdessä tehneet kaikkea kivaa, esim. käyty syömässä, shoppaamassa jne. Ja sitten hehkutetaan sitä toisen seinillä: "olet huippu, olet ihana". Mulla käy kateeksi. Miksei mulle koskaan kukaan anna mitään tuollaista palautetta, vaikka en minä mikään ihana taida ollakaan.... Ja annas, jos minä jotain kommenttia pistän näiden ystävien seinälle, niin eipäs niihin mitään vaivauduta kommentoimaan. Ja oikeassa elämässäkin minut ohitetaan koko ajan, ei pyydetä mukaan mihinkään. Ja tämä on tehnyt minut niin araksi, etten enää edes uskalla tarjota seuraani kenellekään kun tiedän ettei se kelpaa kuitenkaan. Taidan vetäytyä takavasemmalle kokonaan ja seurata, kuinka pitkään menee että joku kaipailee minua. Vai kaipaileeko ollenkaan. Siinä nähdäään kenelle edes pikkuisen merkkaan jotakin. Olen katkera, olen yksin, haluan että minutkin huomataan... Miksi olen näin kurja ihminen? :(
Kommentit (31)
Nuoremmilla on usein juuri tuollainen mentaliteetti FB:ssa, että ottavat/hyväksyvät kavereikseen lähes keitä tahansa, joita ovat koskaan tavanneet tai nähneet.
Oma 33 kaverin listani näyttää heidän reilujen kahden-kolmensadan kaverin listoihinsa verrattuna varsin vaatimattomalta, mutta itselläni mm. lähimpiä sukulaisia asuu paljon muilla mantereilla ja FB on kätevä tapa pitää heihin kontaktia. Sama koskee myös ulkomailla asuvia kavereitani.
Puhelimitse soitettaessa on aina aikaerot päällä puolin ja toisin, postitse viestit taas vievät aikaa, eikä kaikkea voi kertoa uunituoreeltaan (vanhemmiten olen huomannut tällaisen kärsimättömän piirteen itsessäni). FB:n kautta olen saanut hyvän, lähes reaaliaikaisen kontaktin heihin, mikä aiemmin oli käytännössä mahdotonta.
Kirjeen matka kesti vähintään viikon puolin ja toisin, jos molempi osapuoli vastasi 1-2 vuorokauden kuluttua kirjeen saamisesta; muuten aikaa tietenkin kului enemmän, jopa kuukausi-puolitoista. FB:ssa erotus viestin lähettämiseen ja oletusarvoon, että toinen näkee sen kuta kuinkin heti, on reilu puoli vuorokautta; johtuen pääasiallisesti aikaeroista. Kerrassaan kätevää minulle.
Siis, jos olet joskus kadulla aikaisemmasa elämässä moikannut vaan jollekkin hyvänpäivän tutulle, jollekkin naapurin serkun pikkuserkulle, ja nyt oot sen kanssa fb-kaveri, niin nytkö sitten luette joka päivä toistenne kuulumiset? Entä jos se sama naapurin pikkuserkku kävelee kadulla vastaan, jäättekö vaihtamaan kuulumisia kuten parhaimmat kaverit ikään, tiedättehän nyt toistenne elämästä ihan kaiken? :-D Sori vaan, mutta vähän huvittaa.
On löytynyt sellaisia tuttavuuksia, joiden kanssa oikeasti synkkaa. Tätä ei olisi koskaan tajunnut muuten, vaan olisi aina vaan moikkaillut kadulla. Fb:ssä on paljon huonoa, mutta on kyllä myös paljon hyvää.
fbssä se yhteydenoton kynnys on niin pieni, että voi kommentoida tai laittaa viestiä ilman varsinaista asiaa. jos on tutustunut johonkin "äitikaveriin" vaikka perhekehossa, ei tarvitse odottaa että nähtäisiin seuraavan kerran kuukauden päästä tai törmättäisiin jossain sattumalta. Aikuisten ystävystyminen on yleensä aika hankalaa joten tuo on yksi mukava apuväline siinä.
joitainhan ärsyttää suunnattomasti ajatus että pitäisi lukea jonkun lapsuuskaverin kuulumisia. minusta ne on ihan kivaa luettavaa ja ollaan sitä kautta heitetty näitä tapaamisehdotuksia jne.
jos on jotain pönttöjä kavereita niin ne poistaisin heti. Valokuvat olen jo laittanut niin että ne ei näy esim työkavereille ollenkaan.
Kirjeen matka kesti vähintään viikon puolin ja toisin, jos molempi osapuoli vastasi 1-2 vuorokauden kuluttua kirjeen saamisesta; muuten aikaa tietenkin kului enemmän, jopa kuukausi-puolitoista.
Esimerkki 1: Huomasin fb:sta että muutamia tuttuja joita näen harvoin on menossa samaan konserttiin. Sovittiin tapaaminen keikan jälkeen. Ei mulla ainakana ole tapana lähetellä kaikille kavereille sähköpostia "Hei, olen menossa tapahtumaan X, onko joku muu tulossa?"
Esimerkki 2: kirjoitin jutun yhden tuttuni julkiselle seinälle. Hänen lisäkseen keskusteluun liittyi muitakin. Sähköpostilla olisi keskustelu jäänyt vain minun ja sen yhden tuttuni väliseksi, koska en olisi lähettänyt meiliä kaikille jtoka loppuliseen fb-keskusteluun osallistuivat.
sähköposti ajaa ihan saman asia kun fb.
Kirjeen matka kesti vähintään viikon puolin ja toisin, jos molempi osapuoli vastasi 1-2 vuorokauden kuluttua kirjeen saamisesta; muuten aikaa tietenkin kului enemmän, jopa kuukausi-puolitoista.
Esimerkki 1: Huomasin fb:sta että muutamia tuttuja joita näen harvoin on menossa samaan konserttiin. Sovittiin tapaaminen keikan jälkeen. Ei mulla ainakana ole tapana lähetellä kaikille kavereille sähköpostia "Hei, olen menossa tapahtumaan X, onko joku muu tulossa?"
Siinä ekassa kommentissasi käsiteltiin tuota fb:n nopeutta, ei niinkään ryhmäviestintää. Käytän molempia.
jos aikaerot suinkin sallivat. Juujuu, voi toki esim. mesetelläkin jos haluaa, mutta itselleni ainakin FB on paras ratkaisu.
T. Sama
sähköposti ajaa ihan saman asia kun fb.
fb:ssä kuitenkin usein kirjoitellaan paljon rennommin, useammin, voi kysellä ja saada heti vastauksen, voi jutella chatissa... Sähköposti on "virallisempi", kirjoitat sen jonkun meilin, sitten odotat vastausta, sitten kirjoitat vastaukseen, odotat taas... Tähän voi mennä monta päivää. Fb:ssä kaikki hoituu paljon nopeammin. Mun mielestä sähköpostia voi verrata tekstariin, mutta ei fb:hen (paitsi se inbox siellä).
Kaikki instanssit tuntuvat olevan Facebookissa, eikö niillä ole muita "tuoreita" ideoita kuin sinne meneminen? Kävin katsomassa hehkuttaako jopa Kela Facebook-yhteyksillään mutta ei sentään (kohta kai sekin).
Samat perustelut miksi en itse liity Facebookiin, hyvä tuo hiekkalaatikkovertaus. En ole koskaan ollut "verkostoituva" ihminen tai nauttinut tyhjänpäiväisestä diipadaapasta ja muiden mielistelystä enkä aio tehdä sitä netissäkään. Muut saavat siellä olla mutta ärsyttää jos työaikaa käytetään siihen.
En ole itse Facebookissa, enkä aio koskaan mennäkään, koska minusta se on lapsellinen aikuisten hiekkalaatikko, johon tuhlataan esim. työaikaa.
Joka paikassa, mm. verkkolehdissä on nykyään linkit facebookiin, tuntuu, että oletetaan kaikkien olevan siellä. ÄRSYTTÄVÄÄ!!
ja jos ette sinne mene mukaan niin putoatte kelkasta, näin se vaan menee. Vaikka se ei teitä itseänne kiinnosta niin ihan jo teidän lastenne takia olkaa kuitenkin nykymaailmassa mukana, he takuulla ovat. Ja jos te ette tajua mitä he sitten aikanaan puuhaavat (fb varmasti suurimmalla osalla) niin se on kyllä sitten jo huono juttu. Itse olen fb:ssä nimenomaan sen takia, että tajuan mistä lapseni sitten aikanaan (parin vuoden sisällä) puhuvat. Jos ei tajua nyt fb:tä niin mitä sitten joskus 5v päästä kun kaikki tästä vielä kehittyy. Tiputte kyydistä kuin eno veneestä.
En ole itse Facebookissa, enkä aio koskaan mennäkään, koska minusta se on lapsellinen aikuisten hiekkalaatikko, johon tuhlataan esim. työaikaa. Joka paikassa, mm. verkkolehdissä on nykyään linkit facebookiin, tuntuu, että oletetaan kaikkien olevan siellä. ÄRSYTTÄVÄÄ!!
Ihan samaa mieltä tuosta, että se "naamis" on nykyään JOKA PAIKASSA ja oletetaan, että kaikilla on siellä profiili.
Mut oon huomannut myös sen että pikkuhiljaan jengi rupee kyllästymään koko facebookiin ja eroamaan sieltä, niin tein myös minä.