Minkälainen lapsesi käytös rasittaa sinua eniten?

kun yritän tehdä mitä tahansa. Siis ihan normaali pienen lapsen käytös. Rasittaa vaan aina mennä antamaan jotain, katsomaan jotain, selvittämään riitoja ihan joka välissä.

eli jos vaikka palapelin palanen ei mee paikoilleen ni naukuminen alkaa ja mukamas rolliminen.. äitiiii, veli teki sitä ja tätä.. no mitäs sä teit en mitään..... etpä tietenkään



pojalla: pukkailee päällään aika holtittomasti, nipistelee kaulasta ja ne sattuu ihan sikana. Enkä käsitä miten ei mene jakeluun kun ollaan pyydetty lopettamaan.

esim. pikkuveljen lietsominen riehumaan kaupassa.

Tai sit jos sanotaan kaupassa ettei tälläkertaa osteta mitään herkkua tai lelua niin ruetaan silti huutamaan ja rääkymään pääpunaisena kaupassa eikä meinata lopettaa millään.

Välillä menevät hermot, vaikka yritän kuinka toimia rauhallisesti. Kitinä on vihoviimeinen kommunikaation muoto.

Hoidan kyllä kaatumiset, sattumiset, isot itkut, surut, pettymykset, raivarit, jalassa roikkumiset ja muut, mutta pitkäkestonen kitinä vie hitaasti mutta varmasti multa järjen.



Lasten keskinäinen tappelu on rasittavaa kanssa.

en siedä yhtään. Sanonkin aina, että en edes kuuntelee ennen kuin puhuu ns. normaalilla äänellä.

en osaa oikein kuvailla, mutta esim. tän päivän tapaus: 6 v tyttö, mummi ollut hoitamassa nuorempaa siskoa, tyttö ehtinyt olla mummin kanssa n. 45 min ennen kuin tulen kotiin, kun tulen ja mummi alkaa tehdä lähtöä, alkaa valittamaan, että kukaan ei enää leiki mun kanssa, mummi ei leikkinyt mun kanssa vaan sitä mitä sisko halusi, mä haluan, että joku aikuinen leikkii mun kanssa, mummi ei saa lähteä, sun on pakko leikkiä mun kanssa... se vielä menee, mutta kun sitä ei saa millään loppumaan ja sitten menee samantien ylikierroksille -> mä en ikinä saa leikkiä, kukaan ei ikinä leiki mun kanssa, aina tehdään niin kuin sisko haluaa, kukaan ei kuuntele mua, kukaan ei halua ymmärtää mua, äiti sä et yhtään välitä musta, mä en saa tehdä yhtään mitään, mun on pakko vaan istua tässä rappusella koko päivä, mä en saa edes ruokaa ja sitten mä kuolen nälkään...



menee siis ihan hetkessä niin överiksi kuin vain voi ihan pienestä asiasta välillä ja mikään järki ei auta... se rasittaa todella paljon.

venyminen pimeässä huoneessa, ei ota verhoja edestä vaan tosiaan makaa/elää pimeässä yöt ja päivät. Siellä luolassaan maaten syö, tekee läksyt, lukee... mitä tahansa, mutta se venyminen on niiiiiiiin ärsyttävää. Kävelytyylikin on venyvä, sen vaatteetkin venyy, koko teini on järkyttävän löysä.

en siedä yhtään. Sanonkin aina, että en edes kuuntelee ennen kuin puhuu ns. normaalilla äänellä.

Näin tulevana äitinä kysysin, toimiiko periaatteesi? Aikuisen järkeen se kyllä käy.

mutta meillä lapsi kyllä marisee erittäin harvoin. Ja on tottunut siihen, että vastakaikua ei tule, jos marinaäänellä jotakin aloittaa. Mutta meillä on kyllä muutenkin poikkeuksellisen ongelmaton tapaus. Uskon kuitenkin, että se ainakin osittain on myös jämptin kasvatuksen tulos :-)

mutta kaikenkaikkiaan tuo esimurkku on aika ihana tapaus. Ei juurikaan ärsytä.

mä haluuuuuuuuuun, äitiiiiiiiii-iiiiiii

ja kun poika vitkuttelee, kiemurtelee kuin ois muurahaisia housuissa, puhuu kuin vauvat, käyttäytyy pöljästi, irvistelee ja vääntelee naamaansa. on 7v.

tulee aivan mieletön raivokohtaus. jos sukka ei esim. meni ensi yrittämällä jalkaan, jaksaa poika kiukuta sitä jopa 30min!



2v: puree ja läpsii suuttuessaan. isoveljeä puraisi juuri eilen pahasti käteen. nahka lähti ja verta tuli.

vikinä asiasta kuin asiasta, silloin kun sattuu, vituttaa tai muuten vaan. Karjasis mieluummin kunnolla, vinkumista ei kestä kukaan.

jatkuva vääntö jokaisesta asiasta. Erityisesti illalla nukkumaanmenosta. Illalla ei enää jaksaisi.

myöntää sen itsekin, kun on taas hyvän tuulinen.



Myös läksyistä veivaaminen on inhottavaa, ne, kun joutuu loppujen lopuksi aina tekemään.

puhuu tauotta, aikuinen ei voi keskittyä mihinkään ilman että keskeyttää (sen aikuisen tekemisen) ja kyselee koko ajan.

Kestän mielestäni tosi hyvin uhmaikäisen raivarit ja riehumiset yms kiukuttelut, mutta se ottaa päähän kun aina vitkastelee niin älyttömästi. vaikka kun pitäisi pukea, syödä, mennä potalle. Miksi se ei voi vaan tapahtua?! Aina jää jotain muuta nuohoamaan vaikkei mitään varsinaisesti tekisikään.

mutta ykkösenä täytynee olla kilpaa kiljuminen. Toinen aloittaa kiljumisen ja toinen nokittelee, kunnes molemmista lähtee niin kamala ääni että mun tekisi mieleni juosta kellariin pakoon. En tietenkään juokse, vaan huudan itse siihen päälle että OLKAA HIIIILJAAAAAA, mikä ei todellakaan paranna kodin äänimaailmaa sekään.