Miten ihmiset "kerkeävät" lihota?
minusta tuntuu että en kerkeä syödä koskaan. Aamut alkaa esikoisen aamupalalla ja valmisteluilla kouluun lähtöön. Tämä tapaus kun ei kuulu "normaaleihin" lapsiin niin vaatii aikansa että saadaan aamupala syötyä ja vaatteet edes kutakuinkin oikein päin päälle ennen kuin taksi tulee hakemaan.
Kun ovi pamahtaa kiinni alkaa eskarilaisen aamupala ja samalla vuosikkaan aamupuuron syönti. Tässä välissä yritän itse keritä edes leivän ottamaan. Sitten kiireesti aamupesuilla nuoremman kanssa jaeskarilaiselle vaatteet päälle ja kamat kasaan. Kiireesti lähdetään kohti eskaria.
Nuorimman kanssa jään ulos ja sisälle tullaan laittamaan ruokaa. Monesti en vaan "jaksa" laittaa itseleni annosta, pääsen muka helpommalla kun syötän vaan nuorimman ja saan sitten hänet unille. Pojan nukkuessa, yritän jotakin syödä ja juoda kahvin rauhassa. Tähän aikaan tuleekin jo koululainen koulusta ja aloitetaan läksyjen teko. valmistelen samalla välipalan kun sitten saapuukin eskarilainen kotiin ja nuorin herää päikkäreiltä.
Päivällisen aikaan tuntuu että oma syöminen jää aika vähäiselle, kun saa komikolle sapuskan lautaselle niin autan nuorimmaista lusikoimaan oman ruokansa ja samalla kaadan maitoa/piimää ismmille ja teen leipää yms. Kun lapset nousee pöydästä minulla on edessäni jo kylmä ruoka. Pitkin hampain yritän sen sitten saada tuhotuksi.
Iltapalalla tulee sama systeemi, eli lapset ensin palvellaan ja sitten laitan nuorimman yöunikuntoon ja patistan isommat hammaspesuille ja sänkyihin. Tässä vaiheessa kun talo hiljenee keitän itselleni teen ja nautin muutaman leivän.
Taistelen jatkuvasti painoni kanssa ettei se tippuisi vallan alas. En ole koskaan ollut helppo lihoamaan, ei painooni vaikuta vaikka söisin jatkuvasti suklaata tai sipsejä yms. mutta ensinnäkään en välitä tällaisista herkuista yhtään. Enkä juo limsaakaan juuri koskaan.
Kommentit (21)
Sekin voi vaikuttaa kuinka kauan tuota jatkaa. Jos menee vuosia epäsäännöllisellä huonojen pikkupalojen nauttimisella ja päälle vielä yövalvomiset, siitä se kierre voi alkaa.
Toiset syövät sitten illalla korvikkeeksi isommat annokset tuokaa. Erilaisia ollaan ja erilainen aineenvaihdunta.
Ei ne lapset ikuiset avuttomia ole, aikaa jää kyllä ruokailuun sinullakin varmaan joskus.
Sinulla on hyvä tilanne , kun herkut ei maistu, toisilla on tarve syödä makeaa lohdukkeeksi, kun kiire ja väsymys painaa.
ja hyvin kiireinen töiden ja arjen pyörityksessä. Lisäksi olen tunnesyöppö. Eli kun olen stressaantunut palkitsen itseni ruualla. Päivän aikana en välttämättä ehdi syödä juuri mitään ennen kuin perheen yhteisellä päivällisellä. Sitten kun lapset menevät nukkumaan, alkaa palkitseminen: suklaata, karkkia tai mitä vaan ruokaa ja herkkua. Näin olen onnistuneesti lihonut.
Se on lihoA, ei lihota
perussanakirjasta ja ylläty. Ne ovat kaksi eri verbiä, lihota harvinaisempi. Älä tule pätemään, jos et tiedä.
Kumpikin on oikeita suomen kielen verbejä.
minä olen painoa kerryttänyt :(
Keväällä heräsin asiaan ja aloin syömään säännölliseti ..ja kas kummaa, paino on sen seurauksena tippunut 6 kg ilman mitään ihme-laihiksia.
Meillä on lapset 9v, 7v ja 1v.
Ennenkuin kukaan lapsista on herännyt nousen itse ja teen aamutoimenpiteet ja käytän koiran. Aamupala syödään miehen kanssa rauhassa kahdestaan. Mies lähtee töihin seitsemältä.
Minä jään tekemään lapsille aamupalaa eli keitän puuron. Syövät samaan aikaan aamupalan.
Koululaiset lähtee lukujärjestyksen mukaan kouluun ja me lähdetään sen jälkeen kuopuksen kanssa yleensä leikkipuistoon. Kun tullaan kotiin, niin annan jotain välipalaa kuopukselle ja saatan siinä itsekin syödä jonkun hedelmän tai vaikka jogurtin. Sitten vasta alan tekemään ruokaa. Ensin syötän ruuan lapselle ja sitten laitan tämän nukkumaan. Sitten syön itse ruokaa. Tässä vaiheessa saattaa tulla ekaluokkalainen joka joskus pääsee 12 koulusta kotiin. Hän syö siinä samalla leipäpalasen.
Koululaisille monesti teen välipalat, mutta tarvittaessa he ossavat kyllä itsekin ottaa välipalaa.
Kun mies tulee töistä lämmittää jokainen mikrossa tekemääni ruokaa ja syödään yhdessä. Ensin aina syötän 1v ja sitten mies vahtii sitä ja voin rauhassa syödä itsekin kunnon annoksen.
Lapset syö yhdessä iltapalan ja minä lähinnä vahdin ja autan kuopusta. Kun lapset on nukkumassa syödään miehen kanssa rauhassa iltapala.
Meillä myös esikoinen on erityislapsi ja aamut saattaa olla aika sähläämistä ja kiukuttelua ennenkuin saan tämän lähtemään kouluun.
Sitä jaksaa paremmin kun on etukäteen syönyt sen aamupalan.
Haluan aina syödä rauhassa, siksi tällainen järjestely.
on koko ajan kiire ja joku aina vaatimassa jotain niin en ennätä syödä kunnolla enkä laittaa kunnon ruokaa. Äkkiä vain täytyy jotain laittaa suuhun kun on nälkä. Usein se on sitten jotain pikapurtavaa tai nopeasti sokereita kohottavaa esim. karkkia tmv.
Minulle olisi ylellisyyttä kun saisi syödä joskus kunnolla kunnon ruokaa, mutta jos menemme jonnekin valmiiseen pöytää niin sielläkin minun pitää valvoa lasten syömisiä ja oma ruokaa jäähtyy tai en ennätä syödä, mies vain syö ja lihoo ja läskistyy samalla kun ahtaa sisäänsä minkä kerkiää, yököttää.
Siis syötkö ap päivässä vain muutaman leivän?
Mä olen lähes koko ikäni ollut alipainoinen ja syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä, lisäksi napostelen karkkia/pullaa/piirakkaa tms.
Ehkä annoskokoni ovat pienehköjä, mutta olisin huonovointinen, kiukkuinen ja äärettömän väsynyt, jos söisin ainostaan epäterveellisesti (siis nykyään syön terveellisesti ja LISÄKSI herkkuja :D )
Mikset syö yhtäaikaa vaikka päiväruokaa lasten kanssa?
Meillä 4v, 2v ja kohta vauva. Laitan ruoan lapsille lautasille, pyydän aterialle ja sitten syödään yhdessä. 4v levittää yleensä itselleen leivän, nuorempaa syötin vauvana siinä samalla kun söin itsekin, nyt 2-vuotiaana syö toki itse.
Oletko yrittänyt rauhoittaa ruokailutilanteita, jotta ehdit/maltat itsekin syödä vai totesitko vain, että teille sopii tällainen tyyli? Varmaan ehtisit syödäkin, eikö niin?
Siis syötkö ap päivässä vain muutaman leivän?
Mä olen lähes koko ikäni ollut alipainoinen ja syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä, lisäksi napostelen karkkia/pullaa/piirakkaa tms.
Ehkä annoskokoni ovat pienehköjä, mutta olisin huonovointinen, kiukkuinen ja äärettömän väsynyt, jos söisin ainostaan epäterveellisesti (siis nykyään syön terveellisesti ja LISÄKSI herkkuja :D )Mikset syö yhtäaikaa vaikka päiväruokaa lasten kanssa?
Meillä 4v, 2v ja kohta vauva. Laitan ruoan lapsille lautasille, pyydän aterialle ja sitten syödään yhdessä. 4v levittää yleensä itselleen leivän, nuorempaa syötin vauvana siinä samalla kun söin itsekin, nyt 2-vuotiaana syö toki itse.Oletko yrittänyt rauhoittaa ruokailutilanteita, jotta ehdit/maltat itsekin syödä vai totesitko vain, että teille sopii tällainen tyyli? Varmaan ehtisit syödäkin, eikö niin?
Kyllä olen yrittänyt keksiä uusia ratkaisuja. Olen tehnyt leivätkin valmiiksi pöytään, jotta ei tarvitse jatkuvasti tehdä lisää leipää sille ja tälle. Mutta meidän tilanteessa kun tuo esikoinen 7v ei omien taitojensa takia pysty tekemään leipää itse, tai kaatamaan maitoa itse. Saatika kuorimaan perunoita tai tai täyttämään lautastaan itse. Lisäksi kun hänellä kaatuu kaitolasi kerran tai jopa neljä per ruokailu ja ruokailuvälineitä ongitaan pitkin lattioita useaan otteeseen. Ruokailu on sekavampaa kuin tuolla vuosikkaalla. Toisin sanoen ruoailujen sekavuus/ hässällä johtuu lähinnä tästä esikoisesta. Vuosikkaalle vielä ymmärtää oikein hyvin ettei ruoka täysin omatoimisesti lautaselta suuhun mene.
Monella on mies apuna, mutta mieheni ei töidensä puolesta ole kotona joka päivä, eikä edes joka toinen päivä.
voisi jättää aamupalaa väliin. Jos jätän niin tulee oksettava olo ja joskus jopa alkaa pyörryttää. Syötän siis ensin 1 vuotiaalle aamupuuron ja sen jälkeen syön itse. Kun syön, 1 v. leikkii leluillaan syöttötuolissa. Lounaalla sama juttu. Päivällisellä mies syöttää lapsen ja sen jälkeen me molemmat syödään rauhassa. Illalla myös mies syöttää lapsen ja hoitaa iltatoimet joten saan syödä rauhassa iltapalaa. Arkisin syönkin melko terveellisesti ja säännöllisesti. Viikonloppuisin usein mässäilen kun ei tarvitse koko aikaa vahtia lasta kun mieskin on kotona. Noiden viikonloppumässäilyjen takia olen siis lihonut.
Eikä ap toi sun päivä nyt niin kiireiseltä uulosta etteikö ehtisi syödä. Herää 10 minuuttia aikaisemmin niin ehdit itsekin syödä aamulla. Hyvin ehtisit päivälläkin syödä kun pienempi nukkuu, mitä sitten vaikka koululainen tuleekin kotiin. Ei kai niitä läksyjä samalla sekunnilla tartte tehdä kun tulee kotiin.
Ei ole kiirettä, kun lapset kasvaa. Meidän vanhin on kehitysvammainen. Aikaa on syödä.
Olen 45v. ja kun ikää tulee lisää, niin aineenvaihdunta hidastuu ja sitä lihoo melkein pakolla, vaikka ei paljoa söisikään.
Ei ole kiirettä, kun lapset kasvaa. Meidän vanhin on kehitysvammainen. Aikaa on syödä. Olen 45v. ja kun ikää tulee lisää, niin aineenvaihdunta hidastuu ja sitä lihoo melkein pakolla, vaikka ei paljoa söisikään.
Aineenvaihdunta tosinn hidastuu jonkin verran (mutta on sekin yksilöstä kiinni), mutta se on kompensoitava pienentämällä annoskokoja/lisäämällä liikuntaa. Ei ole vaikeaa. Minä painan 163 senttisenä 51 kiloa mutta olen painanut myös 67 muutama vuosi sitten. Enkä lihonut makeasta vaan ihan liian suurista ruoka-annoksista. Ei voi syödä samoja määriä kuin parikymppisenä.
Tässä vaiheessa kun talo hiljenee keitän itselleni teen ja nautin muutaman leivän.
syöt klo 21-23 niin paljon kun ehdit, lihot takuulla. Ei lihominen ole koskaan ajan vähyydestä kiinni.
Eikä ap toi sun päivä nyt niin kiireiseltä uulosta etteikö ehtisi syödä. Herää 10 minuuttia aikaisemmin niin ehdit itsekin syödä aamulla. Hyvin ehtisit päivälläkin syödä kun pienempi nukkuu, mitä sitten vaikka koululainen tuleekin kotiin. Ei kai niitä läksyjä samalla sekunnilla tartte tehdä kun tulee kotiin.
Sen verran olen laiska aamuisin, etten herää vasta kun on viimeinen pakko. Esikoinen herätää kerran tai kaksi yössä, vuosikas satunnaisesti. Öisin vaihdetaan esikoiselle vaippaa ja puhtaita lakanoita. Aamulla herätään klo6 jotta kerketään olemaan pihassa klo7 kun taksi tulee.
Koulupäivän päätyttyä esikoinen on kotona klo12 aikaan, otan pojan taksista vastaan. Mikäli ei tässä vaiheessa tehdä läksyjä niiden teko on tuplasti työläämpää myöhemmin. Maanantaisin ja keskiviikkoisintulee klo 13 aikaan toimintaterapeutti ja torstaina fysioterapeutti.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta tässäkään asiassa.
Itse olen huomannut, että jos syön aamupalan muutamana aamuna, tulee nopeasti sellainen olo, etten voi tehdä mitään ennen aamupalaa. Vastaavasti jos jätän aamupalan syömättä, totun siihen nopeasti eikä tosiaankaan tee edes mieli syödä aamulla.
Itse on pidä kellon mukaan syömisestä - siis aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala - kaikki tiettynä aikana, on nälkä tai ei.
Minä syön silloin kun sopivaa ruokaa on käsillä ja olo on sellainen, että pystyn syömään. En ole koskaan nälkäinen, olen hoikka ja energinen. Sopii siis minulle.
Itsellä meinasi mennä ruokailu levottomaksi, kunnes tajusin viheltää pelin poikki. Syön yhtä aikaa lasten kanssa, mutta syön rauhassa loppuun itse ensin. Lapset syövät omaan tahtiinsa, mutta saavat lisää maitoa, leipää, ruokaa jne. vasta sitten kun olen syönyt itse.
Lapset oppivat tuon käytännön nopeasti ja ruokailutilanteet rauhoittuivat huomattavasti.
Meillä 8v. kehitysvammainen osaa voidella leivät itse ja on kömpelö. En tiedä ainottakaan eskarilaista, joka ei osaa voidella leipäänsä.
Leivät ja voi pöytään ja annat lasten harjoitella.
Tälle erityislapselle anna teeman 3dl mukissa maitoa. Painava muki ei kaadu niin helposti, kuin lasi. Tämä toimii meidän kehitysvammaisella pojalla oikein hyvin. Kova ollut myös kaatelemaan juomia. Lasi on pohjasta niin kapea, että kaatuu kömpelöllä lapsella helposti.
Sitten kun sun kuopus kasvaa, niin huomaat, että ehdit tehdä vaikka mitä. Erityislapsetkin kehittyy.
mä ainakin kerkeen syömään ja vähän liikaakin aina. Ja illalla se kunnon syöpöttely vasta alkaakin.
jotka ovat syntyneet pienellä ikäerolla. Painoa tuli odotusaikana, enkä saanut sitä pudotettua tarpeeksi seuraavaan raskauteen mennessä. Väsymys sai minut syömään erityisesti hiilihydraattipitoista ruokaa ja sitä kautta "saamaan parempaa oloa ja virkeyttä". Juuri tuollainen epäsäännöllinen närppiminen sitä sun tätä toi minulle ylipainoa. Lisäksi vähäinen liikunta edesauttoi painonnousua. Siinähän ne syyt olivat.
Nyt kun yöheräilyt ovat vähentyneet ja olen aamulla jopa virkeä, jaksan ihan eri tavalla tehdä terveellistä ruokaa, järjestää aikaa rauhalliselle ruokailulle lasten kanssa, liikkua, jne. Nyt painoni on alkanut pudota sopivaa vauhtia kun olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että syön viisi kertaa päivässä, terveellistä ruokaa, kohtuullisina annoksina. En enää yksinkertaisesti suostu syömään seisaaltaan puolihuolimattomasti kylmää ruokaa!
Muut ihmiset eivät olekaan kuten minä? Miten VOI olla?
Mä en ainakaan voi viettää päivää vain närppimällä jotain. Jos en syö kunnolla, mulle tulee aivan hirveä olo ja päänsärky, en pysty mihinkään. Eli aika selväksi elimistö tekee, että nyt pitäis syödä jotain.