Miksi tuntuu, että kaikki on niin vaikeaa.
- töitä on aivan hel***isti
- koko ajan väsyttää
- kotityöt jäävät roikkumaan
- lasten juttuja täytyy jatkuvasti ehtiä hoitaa, on vanhempainiltoja, hammaslääkäreitä, kampaajia, keskuteluja opettajien ja pk-hoitajien kanssa
- miehen kanssa on kireää ja mies ärsyttää joka asiassa
- lasten kanssa palaa pinna
- taloudellisesti on tiukkaa
- sukulaiset sairastaa ja kuolee
- exä on vaikea (ja sillä on vaikeaa)
Tätäkö tämä on, elämä? Yhtä oravanpyörää ja huolia huolten päälle - töitä, kotitöitä, rahahuolia, lasten huolia, parisuhdehuolia, terveyshuolia... mitä vielä? Koska tämä helpottaa?
Kommentit (2)
että ei ole työkiireitä kun jäin työttömäksi (omasta tahdosta) nyt on aikaa olla pienimmän kanssa kotona joka täytti juuri vuoden. Rahahuolet helpottuivat koska saan ansiosidonnaista. On aikaa ravata läpi toimintaterapiat, puheterapiat ja kaikki ekaluokkalaisen muut "erityistarpeet". Eskarilaisen ei tarvitse olla kun päivisin eskarissa ei hoidossa lainkaan. Parisuhde on paremmalla tolalla, kun ei tarvitse tapella kotitöistä vaan ne kuuluvat automaattisesti minulle (omasta tahdostani näin).
Tuota se elämä juurikin on.
Pitää vain pieninä hippusina ottaa hyvää aikaa itselleen, sellaista josta nauttii eikä hoida mitään velvollisuutta.