Eikö laihdutusleikkaus ahdista?
Jos siis ei pysty syömään vähemmän, jotta laihtuisi ja sitten leikkauksella pakotetaan mahalaukku niin pieneksi, että ei voi syödä, niin eikö semmoinen ahdista? Eikö se mielihyvä tule juurikin siitä pupeltamisesta, ei täyden olon tunteesta?
Entä kun mahaan mahtuu vain kahvikupillisen verran, tuleeko syötyä terveellisä ruokaa vai vain herkkuja, kun molempia ei mitenkään mahdu?
Tai kerta kerralta syö lisää, kunnes mahalaukku taas venyy entisiin mittoihin. Onnistuuko itsekuri leikattuna, kun se ei ennen onnistunut?
Kommentit (8)
Jos siis ei pysty syömään vähemmän, jotta laihtuisi ja sitten leikkauksella pakotetaan mahalaukku niin pieneksi, että ei voi syödä, niin eikö semmoinen ahdista? Eikö se mielihyvä tule juurikin siitä pupeltamisesta, ei täyden olon tunteesta?
Entä kun mahaan mahtuu vain kahvikupillisen verran, tuleeko syötyä terveellisä ruokaa vai vain herkkuja, kun molempia ei mitenkään mahdu?
Tai kerta kerralta syö lisää, kunnes mahalaukku taas venyy entisiin mittoihin. Onnistuuko itsekuri leikattuna, kun se ei ennen onnistunut?
on ainoa ratkaisu. Kyse on samasta asiasta, kuin vaikkapa anoreksiankin kohdalla: ahminen on samalla tavalla pakonomaista, kuin anorektikolla syömisen kontrollointi. (Ja se joka luulee, että anorektikolla on rautainen itsekuri, erehtyy. Jos itsekuri olisi rautainen, syömisen normalisoitumunen onnistuisi heti, kun sairas ymmärtää, että oma suhde ruokaan ei ole tervettä. Mutta näinhän ei koskaan käy..)
Pitää myös muistaa että leikkaukseen liittyy valtavia riskejä.
Ei näitä tehdä sellaisille, joiden paino keikkuu normaalipainon yläkäyrillä. Esim. tätini saattaa kuolla lähivuosina, jos ei paino putoa.
Pitää myös muistaa että leikkaukseen liittyy valtavia riskejä.
Ei näitä tehdä sellaisille, joiden paino keikkuu normaalipainon yläkäyrillä. Esim. tätini saattaa kuolla lähivuosina, jos ei paino putoa.
Hän ei syö mitään rasvaisia herkkuja vaan esim vauvansoseita söi alkuun, laittoi niihin vain suolaa. Kanaa ei voi syödä lainkaan, siitä tulee paha olo. Pikku hiljaa oppii, mitä voi syödä ja kuinka paljon. On yksilöllistä, mitä voi syödä ja mitä ei sulata. Hänellä on paino pudonnut muutamassa kuukaudessa yli 10 kiloa. Noin 20 kiloa luvattiin pudotusta. Uskon että jos hän hoikempana pystyy liikkumaan enemmän, pääsee normaalimittoihin.
ettei lihavuusleikkauksia tehdä edes reilun ylipainoisille vaan sairaanloisen lihaville. Ja sitä ennen on kyllä kaikki muut konstit olla syytä kokeiltuna (ryhmät, terapia, lääkkeet jne). Ei sinne mennä vaan koska viime maanantaina tuntui että se on hyvä asia.
ekat pari kuukautta en pystynyt/saanut syödä kuin soseita tai keittoja, joten ei siinä kulinarismia paljon tullut. Esim. porojuustokeitto ärsytti rasvaisuudellaan niin että pahoinvointi oli ihan mieletöntä.
Täysi olo tulee jo parista lusikallisesta, joten jos mielihyvä on siitä kiinni, nyttemmin saavutan mielihyvän hyvin helposti...
Syön samaa ruokaan kuin ennenkin, sillä mielihalut herkkuihin ovat kokonaan kadonneet. Makuaistimukset ja toiveet ovat muuttuneet leikkauksen jälkeen jostain syystä. En koskaan syö mitään makeaa tms. koska ei tee yhtään mieli.
Onhan se mahdollista venyttää mahalaukkua, mutta uskoisin että se on aika harvinaista, koska tilastollisesti leikatut laihtuvat ja onnistuvat pitämään laihtumistuloksensa yllättävän hyvin.
Itsekuria ei tarvita, sillä jos syön liikaa, oksennan :/ eli keho kurittaa samantien. Ylös tulee jos ei mahdu.