Miksei muka vauvan kanssa pärjäisi, vaikka kotona olisi 2-3v sisarus???
Aiempiin aloituksiin viitaten. Mikä on niin hankalaa vauvan ja taaperon hoitamisessa? Selittäkää, haluan kyllä ymmärtää..
"En jaksa, mies ei osallistu, on tylsää, ei oo kavereita, en voi imuroida, en jaksa herätä klo 6.30, en jaksa viedä esikoista kerhoon, en jaksa, en jaksa, en jaksa...."
Käyttäkää ehkäisyä tai miettikää lastenne lukumäärä etukäteen ja valittakaa vasta sitten jos asiat on todella huonosti.
Oma elämä pitää rakentaa jaksamisensa ja kykyjensä mukaan, turha valittaa ratkaisuistaan jälkikäteen.
Kommentit (37)
Hienoa AP, olet kyllä vähemmistössä tällä palstalla tässä asiassa! Me rakennettiin ja suunniteltiin oma elämämme jaksamisemme ja kykyjemme mukaan, ja siksi esikoinen on päivähoidossa, kun minä olen vauvan kanssa kotona. En valita! Älä sinäkään meidän ratkaisuista! :)
Oma elämä pitää rakentaa jaksamisensa ja kykyjensä mukaan, turha valittaa ratkaisuistaan jälkikäteen.
onneksi vain se vauva, kun sattui sellainen vauva, joka itki tuntikausia, nukkui erittäin lyhyitä pätkiä öin päivin (osoittautui sittemmin allergiseksi), joten olin todella väsynyt. Vauva itki kaikkialla paitsi sylissä, ei edes nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa ulkona, sylissä tai sängyssä vieressä. Kantoliina ei kelvannut. Oli paljon lääkärikäyntejä, useita osastojaksoja sairaalassa jne.
Ei olisi ollut kovin hohdokasta siinä 2-3 vuotiaan elämä, kun äiti kävelee päin seiniä eikä muista onko tänään syönyt vai ei.
onneksi vain se vauva, kun sattui sellainen vauva, joka itki tuntikausia, nukkui erittäin lyhyitä pätkiä öin päivin (osoittautui sittemmin allergiseksi), joten olin todella väsynyt. Vauva itki kaikkialla paitsi sylissä, ei edes nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa ulkona, sylissä tai sängyssä vieressä. Kantoliina ei kelvannut. Oli paljon lääkärikäyntejä, useita osastojaksoja sairaalassa jne.
Ei olisi ollut kovin hohdokasta siinä 2-3 vuotiaan elämä, kun äiti kävelee päin seiniä eikä muista onko tänään syönyt vai ei.
tietenkin viettää vähän väliä aikaansa neuvolan tai lääkärin odotushuoneessa ja tulla laitetuksi minne sattuu milloinkin kiireeesti hoitoon, kun äiti joutuu äkisti vauvan kanssa sairaalaan moneksi päiväksi.
Minä ymmärrän oikein hyvin, miten joku ei jaksa vauvan ja toisen pienen lapsen kanssa.
Eka viesti jonka luen. Mistä sää puhut? Onko sulla elämää kun täälä jatkuvasti pyörit?
T. kotiäiti, jolla vauva, kerholainen ja esikouluikänen kuljetettavana tahoihinsa ja harrastuksiinsa. :)
Ei sitä aina pysty tietämään mitä tulevaisuus tuo mukanaan, joskus se toivottu lapsi saattaa väsyttää. Eikö kukaan saa valittaa (kertoa turhautumisestaan)?
meillä on kaksi 2-3 -vuotiasta ja vauva. Olis tosi kummaa, jos nuo isommat olisi hoidossa. Mun mielestä on ihanaa ja ainutlaatuista saada viettää kaiket päivät lasteni kanssa.
Mutta ihmiset ja vauvat on erilaisia. On parempi, että isot on hoidossa, jos äiti kokee, ettei pärjää.
Meillä kolme alle neljä vuotiasta ja hyvin on jaksettu. Asenteesta kiinni.
että kaikki vähänkin hankala on heti ylivoimaista. Sitten raahataan esikoista hoitoon.
Lapsia pitäisi tehdä vain sen verran kun pystyy hoitamaan.
Miksi tehdä lisää lapsia jos ei jaksa ensimmäistäkään? Paska puhetta että vauva ei saa sitten tarpeeksi aikaa äidin kanssa. Kukahan siinä jää ilman äitiä? No se esikoinen! Millainen ihminen pyöräyttelee lisää lapsia vaikka ei edes entisiä jaksa hoitaa?
onneksi vain se vauva, kun sattui sellainen vauva, joka itki tuntikausia, nukkui erittäin lyhyitä pätkiä öin päivin (osoittautui sittemmin allergiseksi), joten olin todella väsynyt. Vauva itki kaikkialla paitsi sylissä, ei edes nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa ulkona, sylissä tai sängyssä vieressä. Kantoliina ei kelvannut. Oli paljon lääkärikäyntejä, useita osastojaksoja sairaalassa jne.
Ei olisi ollut kovin hohdokasta siinä 2-3 vuotiaan elämä, kun äiti kävelee päin seiniä eikä muista onko tänään syönyt vai ei.
tietenkin viettää vähän väliä aikaansa neuvolan tai lääkärin odotushuoneessa ja tulla laitetuksi minne sattuu milloinkin kiireeesti hoitoon, kun äiti joutuu äkisti vauvan kanssa sairaalaan moneksi päiväksi.
Minä ymmärrän oikein hyvin, miten joku ei jaksa vauvan ja toisen pienen lapsen kanssa.
Älä tee enempää lapsia siinä vaiheessa.
että kaikki vähänkin hankala on heti ylivoimaista. Sitten raahataan esikoista hoitoon.
Lapsia pitäisi tehdä vain sen verran kun pystyy hoitamaan.
Niin kuin elämä aina menisi suunnitelmien mukaan. Elämä on, ja sitä eletään siten kuin se sattuu menemään. Esim. itse sairastuin vakavasti neljättä odottaessa, joten pienoinen ylläri olikin kun ei enää jaksakkaan ulkoilla taaperon kanssa, niinkuin olin suunnitellut! Ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta ihana tuo kuopus on. Ilman en olisi, ei, vaikka terveys menikin. Onneksi nyt tuo kolmonen pääsee päiväkotiin takaisin "virikehoitoon".
Älä tee enempää lapsia siinä vaiheessa.
ole ihan heti tekemässäkään. Mutta pointti oli se, että jollekin saattaa ensimmäisenä tulla se tavallinen terve vauva ja tuntuu, että hyvinhän tässä jaksaisi toisenkin. Kuten jaksaisikin esikoisen kaltaisen, mutta toinen onkin tuollainen meidän lapsen kaltainen. Sitä kun ei voi etukäteen tietää, millaisen lapsen sattuu saamaan.
t. 4-5
väärin päin.
Itse sanoisin, että kyllä vauvan kanssa pärjää, mutta onko taaperolla kivaa olla kotona?
Meidän lapsi ainakin on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin, enkä näe mielekkäänä, että hän olisi kaikki päivät pitkät sitten kotona äidin ja vauvan kanssa, kun vauva syntyy. Kyllä ajattelin viedä lapseni "virikehoitoon" pariksi päivää viikossa, jotta saa ikäistään seuraa ja ohjattua puuhastelua, leikkiä ja ulkoilua.
väärin päin. Itse sanoisin, että kyllä vauvan kanssa pärjää, mutta onko taaperolla kivaa olla kotona? Meidän lapsi ainakin on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin, enkä näe mielekkäänä, että hän olisi kaikki päivät pitkät sitten kotona äidin ja vauvan kanssa, kun vauva syntyy. Kyllä ajattelin viedä lapseni "virikehoitoon" pariksi päivää viikossa, jotta saa ikäistään seuraa ja ohjattua puuhastelua, leikkiä ja ulkoilua.
Minusta on suoraan sanoen kummallista, että vanhempi ei "keksi" pienelle taaperolle virikkeitä kotona. Ja kyllä, 2-4 vuotias "iso"sisarus on pieni, vaikka tietysti vauvaan verrattuna iso ja osaava. Minun lapseni (ovat nyt 3,5v, 5v ja 7v)viihtyvät päiväkodissa hyvin, mutta jos saisivat valita (eikä tämä ole sellainen asia, jonka lapset saavat valita) he jäisivät ilosta kiljuen kotiin kanssani ja jäävätkin, paitsi tietysti esikoinen, joka on koulussa, kun neljäs lapsemme syntyy. Rauhallinen arki, puuhastelu kotona ja ulkoilu; siinä on ihan riittävästi virikkeitä pienille lapsille.
kun toivoi että saisi vielä tavata vanhoja hyviä kavereitaan. Tästä nyt ap kai vetää herneet nenukkiin mutta so what :D
Kotona ollut 3 lasta, joista vanhin 3.
Silti se ei kuulu mulle yhtään sen enempää kuin mun elämä muille.
väärin päin. Itse sanoisin, että kyllä vauvan kanssa pärjää, mutta onko taaperolla kivaa olla kotona? Meidän lapsi ainakin on viihtynyt päiväkodissa todella hyvin, enkä näe mielekkäänä, että hän olisi kaikki päivät pitkät sitten kotona äidin ja vauvan kanssa, kun vauva syntyy. Kyllä ajattelin viedä lapseni "virikehoitoon" pariksi päivää viikossa, jotta saa ikäistään seuraa ja ohjattua puuhastelua, leikkiä ja ulkoilua.
Minusta on suoraan sanoen kummallista, että vanhempi ei "keksi" pienelle taaperolle virikkeitä kotona. Ja kyllä, 2-4 vuotias "iso"sisarus on pieni, vaikka tietysti vauvaan verrattuna iso ja osaava. Minun lapseni (ovat nyt 3,5v, 5v ja 7v)viihtyvät päiväkodissa hyvin, mutta jos saisivat valita (eikä tämä ole sellainen asia, jonka lapset saavat valita) he jäisivät ilosta kiljuen kotiin kanssani ja jäävätkin, paitsi tietysti esikoinen, joka on koulussa, kun neljäs lapsemme syntyy. Rauhallinen arki, puuhastelu kotona ja ulkoilu; siinä on ihan riittävästi virikkeitä pienille lapsille.
Sinun keskimmäiset lapsesihan pystyvät leikkimään keskenään! Minulla on 3 1/2-vuotias sekä vauva ja kyllä tuo isompi tylsistyy kotona usein vaikka kuinka yrittäisi askartelua ja puuhastelua keksiä. Haluaa samanikäisten seuraan, joten on kahtena päivänä viikossa "virikehoidossa".
pelkän vauvan kanssa. Tai en pärjännytkään. Masennuin ja elämänhallinta oli ihan onnetonta. Ihme, että esikoinen on noinkin järkeväksi kasvanut :) Sitten, kun hän oli 2-vuotias ja pikkusisarus syntyi, niin kaikki oli helpompaa. Arjessa oli rutiini vauvasta huolimatta ja siitä oli pidettävä kiinni, koska muuten esikoinen sekosi. Nyt odotan kolmatta ja isommat ovat jo koulussa. Vähän jännittää, että mitähän minun ja vauvan päivistä tulee.
Mulla on kokemusta. Ei mitään ongelmia.
Eikö "tavallinen elämä" ole riittävää lapselle? Minusta on normaalia, että vauvan ja lapsen kanssa voi päivittäinkin hetkittäin tuntua raskaalta kotona mutta se on se vaihe. Meillä aikoinaan päivä koostui ulkoiluista, ruokailuista, päikkäreistä ja leikistä ja ei nuo päikkäritkään onnistuneet esikoisen ja vauvan kanssa samaan aikaan tapahtumaan.Vauva nukkui ulkoiluajan vaunuissa ja heräsi sitten sisällä silloin kun oli tietysti esikoinen nälkäisenä alottamassa lounasta tai siinä vaiheessa kun yritin nukuttaa väsynyttä 2v., joka ei väsymyksestään huolimatta olis halunnu nukkumaan. Sellasta se oli. Ulkona 2-v. uhmaili toisinaan ja juoksenteli karkuun tai jäi lumihankeen makaamaan ja lyhyt kotimatka saattoi kestää tunnin.Hetkiä, jolloin on hankalaa ja hetkiä, jolloin sujuu. Väsyneenä yleensä.Kuitenkin ihanaa oli olla kotona lasten kanssa.Ymmärrän kans et joillakin äideillä hankalampaa ja vaikeita koliikkijuttuja ja masennusta et tilanne kannattaa yrittää helpottaa mut suurimmalla osalla kai olis mahdollista hoitaa kotona, jos kerran vauvakin kotona.
kahden pienen kanssa kotona! Mulla on puolivuotias ja 12-vuotias ja välillä oon ihan helisemässä niidenkin kanssa!