Menikö meidän (harrastus)juna jo?

Olihan se aika sähläystä, mutta mukavaa silti.

Nuoremmat pojat menivät seuran luistelukouluun, joka jatkui kiekkokouluna, ja ovat nyt pelanneet jo monta vuotta. Tuo luistelukoulu oli muutenkin kiva - joukossa oli sekä tyttöjä että poikia.

että peli on menetetty. Eikun Siwasta hakeen sipsiä ja limsaa ja sohvalle makaan PSP:n kanssa!

10-15 vuotiaina luokan suosituimmat ovat nyt niitä kännykkämyyjiä ja lähiökotiäitejä. Menestyneimmät ovat niitä jotka kulkivat tuolloin jo omia polkujaan.

Esim kirjojen lukeminen tuolloin on parempi mittari tulevalle menestykselle.

pistäisikin lapsen kaksivuotiaana harrastamaan mitä tahansa, niin silti vain jostain prosentista tulee huippu- urheilijoita. Tietenkään ei tule jos ei harrasta mitään, mutta vaikka harrastaisikin niin tod näk ei tule siitä rahaa ja mainetta saamaan.

Esim. judon ja karaten voi aloittaa myöhemminkin, mutta jääkiekkoo joukkueisiin on hankala päästä mukaan isona. Jääkiekko yleensä aloitetaan 5 vuotiaana. Vielä ensi syksynä ehkä saatatte ehtiä mukaan jos haluatte. Jalkapalloon taitaa päästä myöhemminkin.

ei kai jääkiekko ole ainoa oikea laji miklä pitäisi lapset pois pahuuden tieltä.

Sähly, judo, uinti, karate, ratsastus, tanssi !! , koripallo, lantopallo, pesäpallo, tennis jne.

Lapsethan ovat erilaisia ja varmasti löytyy mieluisa laji, jonka harrastuksen ehtii aloittaa myöhemminkin.



Eri lajeja voi kokeilla ja antaa lapsen sitten valita. Usein alakoulussa jaetaan esitteitä eri liikuntamuodoista ja on jos jonkinlaista aloitusryhmää syksyisin.

ei pelkästään urheilussa, mutta myös elämässä, lapsi on hyvä pistää viimeistään 6-vuotiaana tavoitteelliseen harrastukseen. Tämä on fakta.



Myös musiikilliset haaveet voidaan unohtaa, jos lapsi ei ole aloittanut opintoja jo ennen koulua. Tämäkin on fakta.

Useimpiin kyllä ehtii 6-vuotiaana ja isompanakin aloittamaan. Ei kai se pääasia ole menestyminen jossain kilpailulajissa vaan oman, itselle mieluisan liikuntamuodon (ja ehkä porukankin) löytäminen?



Meidän perheessä lapset luistelevat kilpatasolla ja vaikka tällä hetkellä he nauttivat kovasti harrastuksestaan, tekee minulla pahaa katsoa joitakin harrastuskavereiden vanhempia.



6-vuotiaita tuodaan sairaana harjoituksiin, etteivät jäisi jälkeen. Eräs lapsi (aloittanut muuten 3-vuotiaana) treenaa viikon jokaisena päivänä, ja kun hän välillä lysähtää väsyneenä jäälle pitkälleen, äiti näyttää katsomosta vihaisena merkkejä, että nyt ylös siitä ja jatkamaan! Joka harjoituksen jälkeen alkaa pukuhuoneessa vihainen papatus siitä, miten taaskaan lapsi ei yrittänyt parastaan ja miten läsien asento oli väärä tms.



Niin että ei se harrastus mikään onnen tae kaikille näytä olevan. Itse puhun lapsilleni jatkuvasti siitä, että tämä on kiva harrastus ja sitä saa jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu, mutta kannattaa olla avoin myös muille jutuille.