Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen kontrollifriikki. Miten voin parantua siitä?

Vierailija
21.09.2010 |

En siis uskalla luottaa, että elämäa/Jumala kantaa. Minä itse haluan hallita, otan vastuuta jopa toisten ihmisten tunteista.



Olen elänyt 40 vuotta edes tajuamatta, että olen tällainen....Nyt sen tajuan ja haluan päästä tästä eroon. Onko vinkkejä, miten?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
23.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunnistan itseni :-). Minä en myöskään siedä yllätyksiä, koska ne minun suunnitelmani menevät mönkään.



ap

Vierailija
2/7 |
23.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen kanssa ollut kontrollifriikki. Sitten päädyin suur-uusperheen äidiksi. Ei vain pysynyt enää lapasessa koko porukan kuviot. Opin päästämään irti.



Sekin auttoi, että rinnalle tuli toinen aikuinen, johon saattoi nojata ja luottaa ja joka ei koskaan arvostellut vaan arvosti sitä, kun joskus uskalsin antaa itseni levätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
23.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua auttoi eteenpäin se, kun tietoisesti päätin lakata kontrolloimasta miestä. Lakkasin suunnittelemasta asioita hänen puolestaan, käskyttämästä häntä ja "hoitamasta" häntä. Erityisesti olen jättänyt miehen terveys- ja turvallisuusasiansa hänen omaan harkintaansa. Eli enää en käske miestä ottamaan lääkettä jos päätä särkee, en käske hänen käyttää pyöräilykypärää jne. Ääritilanteisiin tietenkin puuttuisin, mutta sellaisia ei ole tullut.



Kas - olen tässä asiassa jo huomattavasti rennompi ja VAPAAMPI. Ja eiköhän tuo mieskin ole tyytyväisempi, kun vaimo ei hösellä koko ajan.

Vierailija
4/7 |
23.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on todella rassaava piirre hänessä. Äidillä on kova tarve huolehtia aikuisten lastensa elämästä, tietää kaikesta kaikki, varmistaa että kaikki menee niin kuin hän haluaa...



Ap, eiköhän nelikymppisenä voi vielä tuossa asiassa muuttua! 65-v. äitini suhteen olen jo aika toivoton.

Vierailija
5/7 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Väsyn,kun puljailen asiat niin, että ne varmasti toimivat, niin omat kuin muidenkin asiat.

Ja jos eivät toimi, ahdistun tuhottomasti. En vain kestä sitä, että joku tuntematon taho päättää elämän suunnan, tahdon tehdä sen itse.



Ja anna olla, jos joku tekeekin sumplailemani asiat eri tavalla kuin olen tarkoittanut ja asia meneekin mönkään, sekoan mielessäni täysin, tuntuu kuin menettäisin hallinnan kokonaan.

Vierailija
6/7 |
23.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

hän SEKOAA jos joku ei mene niinkuin hän suunnittelee. Sääli,koska ystävyys on usein koetuksella

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eiköhän tuo ole tunnollisten ihmisten pahe.kun elämää ei muuten voi "hallita" ni hallitteepa ainakin tuolla tavoin.exästä eroon pääseminen helpotti minun kontrollin tarvettani.