Lue keskustelun säännöt.
Kun miestä ei kiinnosta raskaus/vauva...
20.09.2010 |
Tai siltä kovasti musta tuntuu. Raskaus oli yllätys, tai noh, kyllähän sitä aikuiset tietää mitä voi seurata kun tulella leikkii... Aluksi asiasta ei puhuttu mitään, ekan ultran (jossa yksin kävin) jälkeen mies kyllä ylpeänä kertoi asiasta kaikille mahdollisille, liian usealle mun mielestä... Monesti pienessä sievässä tilittänyt, että tää on kyllä hienoin asia mitä hänelle on ikinä tapahtunut jne. Kasannut ihan innoissaan pinnasänkyä, tutkinut turvakaukaloita.
Nyt sitten tunnen olevani asian kanssa ihan yksin. Ei halua kokeilla vauvan liikkeitä, kun vihdoin selkeästi tuntuu vatsan päältä. Asiasta ei puhuta mitään, ei nimistä, ei tavaroista, ei neuvolasta ei mistään. Jouduin supistelujen takia käymään viikonloppuna synnärillä, ei halunnut lähteä mukaan: "kyllä ne siellä tietää". Tätä jatkunut nyt useamman viikon...
Ja omat tunteet tietty menee vitutuksesta, itkuun, joskus tuntuu etten tunne miestäkään enää en rakasta, mistään ei viitsi enää edes sanoa hyvästä tai pahasta tai huolesta, mikä vauvaan liittyisi. Toista ei kuitenkaan kiinnosta... ='(
Kommentit (6)
avautuisit asiasta sille miehelle?
Molemmilla samaa vikaa. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen viimeksi, vastaus taisi olla, "mitä nyt taas, mitä mä siellä teen, istu nyt omalla perseelläs, pidä pääs kiinni". Kun kysyin mikä on vialla, että mulla ei ainakaan ole hyvä olla, miksi et lähtis mukaan sairaalaan, ottaisit viereen... ap
keskenkasvuinen. Ei valmis isyyteen. Niitä löytyy. Ikää voi olla vaikka 35v, eikä silti halua perustaa perhettä vaan olla ja mennä vapaasti, ilman varsinaisia rajoitteita.
että kyseessä on tyyppi, joka on alle 30 vuotias, liikkuu paljon kavereitten kanssa ja soittelee niille, ottaa kaljaa joka viikko, on ammattikoulupohjanen ja yleensäkin keskustelee vaan omista asioistaan eikä paljon toisen tuntemukset ja parisuhdeasiat yleensäkään kiinnosta... Ei se lapsi asiaa muuta yhtäkkiä...
Huolehtinut mun kahdesta lapsesta 1,5 vuotta, siis sen aikaa avoliitossa asuttu. Ja huolehtii edelleen, nousee aamulla keittämään puuroa yms... Aina ollut kyllä vaikea puhua asioista, miehen siis, itse olen ehkä liian päällekäyvä (kun pitäisi jostain puhua) josta olen tietoisesti opetellut pois ja antamaan omaa tilaa toiselle.
Itse en keksi mitään järkevää... ap
mitä on sanonut, kun olet kysellyt miksei häntä kiinnosta?