Huono omatunto! Miten olisi pitänyt toimia 3-vuotiaan kanssa?

Olimme kaupassa 3v. lapseni kanssa ja lasiosastolla hän alkoi juoksentelemaan. Sanoin hänelle muutaman kerran että "nyt tänne, tulet äidin kädestä ottamaan kiinni!"



Lapsi vaan riehaantui ja minä komensin lujempaa että nyt loppuu juoksu ja lähdin lapsen perään, hän juoksee karkuun ja minulla pinna kiristyy (hän ilmeisesti oletti että tässä on hauska hippaleikki meneillään?)



Komensin ja lähes huusin, mutta lapsi juoksee kikattaen karkuun. En keksinyt muuta keinoa kuin sanoa että äiti lähtee nyt menemään (joo tiedän, se on väärin, mutta ainut mikä tepsi, koska lapsi oli saatava pysähtymään ennenkuin rikkoo jotain)

No tästähän lapsi hätääntyikin ja tuli itkuisena perääni, minä kaappasin hänet kainalooni ja lapsi tietenkinn saa raivarit ja huutaa kainalossani että "päästä irti, sattuu!"



Ihmiset katsoo ja minua vituttaa entistä enemmän, menemme kovaa vauhtia, lapsi rimpuilee kainalossa ja itkien huutaa, huoh!



Pääsemme ulos, lapsi nyyhkyttää, minä olen hyvin HYVIN vihainen. Ärtyneenä selitän lapselle, että äitiä pitää heti totella jos äiti sanoo ja jotain olisi voinut mennä rikki jne.



Lapsi on katuvainen, edelleen nyyhkyttää hyvin surkeana ja sanoo ettei enää koskaan tee niin toiste, kysyy voidaanko olla taas kavereita jne.



Minä olin niin tuohtunut etten pystynyt heti "antamaan anteeksi" vaan jatkoin nyt itse kiukuttelua ja lapsi oli entistä surkemapi.



Nyt minulla on paha olo, huono omatunto ja paska äiti-fiilis!



Tuntuu että alistin jollain tapaa lastani tai jotain :( Olen ihan paska!!



Miten minun olisi pitänyt toimia?