Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono omatunto! Miten olisi pitänyt toimia 3-vuotiaan kanssa?
20.09.2010 |
Olimme kaupassa 3v. lapseni kanssa ja lasiosastolla hän alkoi juoksentelemaan. Sanoin hänelle muutaman kerran että "nyt tänne, tulet äidin kädestä ottamaan kiinni!"
Lapsi vaan riehaantui ja minä komensin lujempaa että nyt loppuu juoksu ja lähdin lapsen perään, hän juoksee karkuun ja minulla pinna kiristyy (hän ilmeisesti oletti että tässä on hauska hippaleikki meneillään?)
Komensin ja lähes huusin, mutta lapsi juoksee kikattaen karkuun. En keksinyt muuta keinoa kuin sanoa että äiti lähtee nyt menemään (joo tiedän, se on väärin, mutta ainut mikä tepsi, koska lapsi oli saatava pysähtymään ennenkuin rikkoo jotain)
No tästähän lapsi hätääntyikin ja tuli itkuisena perääni, minä kaappasin hänet kainalooni ja lapsi tietenkinn saa raivarit ja huutaa kainalossani että "päästä irti, sattuu!"
Ihmiset katsoo ja minua vituttaa entistä enemmän, menemme kovaa vauhtia, lapsi rimpuilee kainalossa ja itkien huutaa, huoh!
Pääsemme ulos, lapsi nyyhkyttää, minä olen hyvin HYVIN vihainen. Ärtyneenä selitän lapselle, että äitiä pitää heti totella jos äiti sanoo ja jotain olisi voinut mennä rikki jne.
Lapsi on katuvainen, edelleen nyyhkyttää hyvin surkeana ja sanoo ettei enää koskaan tee niin toiste, kysyy voidaanko olla taas kavereita jne.
Minä olin niin tuohtunut etten pystynyt heti "antamaan anteeksi" vaan jatkoin nyt itse kiukuttelua ja lapsi oli entistä surkemapi.
Nyt minulla on paha olo, huono omatunto ja paska äiti-fiilis!
Tuntuu että alistin jollain tapaa lastani tai jotain :( Olen ihan paska!!
Miten minun olisi pitänyt toimia?
Kommentit (23)
ole nyt kiltisti, kohta ollaan nanna osastolla.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tartte tosin lähteä huutamisen tielle. Sanot kerran ja käsket korkeintaan kahdesti. Siitä eteenpäin mennään kainalotaktiikalla tms. Kyllä sen lapsen pitää oppia, miten ihmisten ilmoilla käyttäydytään ja että aikuista pitää totella. Muuten muksu juoksentelee esim. kävelytien laidalta suoraan auton alle "hippaleikkinä", kun ei usko sinua.
Porukka saattaa katsoa, mutta anna katsoa vaan. Osa katsoo ihan muuten vaan, osa varmasti kauhistelee ja suurin osa on että "anna mennä vaan, hyvin menee!" :D
Sun kannattaa itse pysyä mahd. rauhallisena. Jos on huutava kersa kainalossa, niin viilipyttynaamari päälle ja kävelet kylmän rauhallisesti eteenpäin. Ei tartte edes lähteä kaupasta pois, kävele vaikka jonnekin hiljaiselle lankaosastolle tai itämaisten papujen hyllylle ja anna lapsen rauhoittua siellä.
toimit ihan oikein siihen asti että aloit mököttää pikkulapselle. Itse alennuit käyttäytymään tosi lapsellisesti. Jos lapsi kerran pyyteli anteeksi ja kyseli voidaanko olla taas kavereita, olis tuossa vaiheessa sinun vanhempana ja viisaampana mielestäni pitäny sanoa esim: "hyvä on, saat anteeksi jos vastedes muistat aina totella äitiä kaupassa" ja sen jälkeen teette vaikka jotain kivaa yhdessä ja unohdatte koko homman... tyhmää pitkittää tilannetta.
Olisin varmaan tehnyt samoin, kantanut lapsen pois tilanteesta.
Nyt kun tilanne on rauhoittunut, juttelette asiasta. Selitä, miksi ei siellä saanut juosta. Sitten "teette sovinnon", "olette ystäviä taas". Selität, että äiti rakastaa aina, vaikka välillä suuttuukin ja halittelette...
Tilanteessa itseäni eniten harmitti se, kun en kyennyt unohtamaan asiaa vaikka lapsi niin hienosti osoittikin katumusta :(
Olin jotenkin todella kireä, enkä vain saanut itseäni nollattua.
Sanoin kyllä lapselle, että tottakai olemme kavereita ja selitin että äitiä täytyy totella ja saat anteeksi MUTTA sen jälkeen kuitenkin jatkoin itse kiukuttelua :(
Tulimme kotiin, kerroin miehelle kiukkuisena tapahtuneen ja lapsi oli edelleen hyvin katuvainen. JA MINUA VAAN VITUTTI! :(
Lapsi pyysi saada katsoa uutta muumi dvd:tä, mutten antanut koska ei totellut minua kaupassa (eli siis jatkoin tätä vaikka olin jo kerran sanonut että olemme kavereita)
Annoin mieleni tasaantua n.15min. ja lapsi itki, oli ja varmasti aika hukassa kuinka hänen tulisi toimia (isä oli onneksi tässä vaiheessa hienosti tukena ja kertoi lapselle miksi äiti ei nyt anna dvd:tä ym. ja tuki lasta hädässä)
No sitten aloin itsekin tasaantua ja tajusin että olen itse täysääliö, otin lapsen syliini, halasin ja rutistin, sanoin että olet ihana ja rakas ja saat ehdottomasti anteeksi. Kerroin vielä että nyt äitikin oli hieman tyhmä kun jatkoi kiukkuilua ja pyytää sitä sinulta anteeksi.
Sitten laitoimme uudet muumit pyörimään ja katsoimme niitä yhdessä.
Minulla vaan on niin huono omatunto.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös yleensä neuvota, että jos lapsi alkaa kiukuketella tai vastaavaa kaupassa, niin kainaloon vaan ja kaupasta ulos ja jätetään ostokset sinne.
Itselläni on tapana vastaavissa tilanteissa sanoa lapselle, että jatketaan matkaan ja lähden vain menemään ja yleensä lapsi ei halua yksin jäädä.
Joskus kyllä heitäytyi lattialle huutamaan ja silloin nostin syliin ja vein huutavan lapsen ulos, kuten teitkin.
Kun katse voisi tappaa. Olisin kuollut jo monta kertaa. Varsinkin mummot katsoo yleensä sen näköisenä, että kutsuvat kohta poliisit, jos kiukuttelevaa lasta kannetaan väkisin tai jos lapsi jätetään lattialle huutamaan.
Itselläni oli hankalia tilanteita kun esikoinen oli 2-3v ja kuopus 0-1v. Vauvan kanssa oli hankalaa kantaa kiukuttelevaa lasta.
ymmärrän kyllä että äitikin on vain ihminen, ja kaikki tekevät virheitä, niin minäkin, mutta yritä ensi kerralla nousta edes jossain vaiheessa tilanteen yläpuolelle. Älä ota itseesi kolmevuotiaan sekoiluja, vedä henkeä ja ajattele että se on vain sellainen luonnonilmiö, jolle et mitään voi ja josta on turha ärtyä. Lisäksi olen sitä mieltä, että tuo "äiti lähtee nyt" -uhkaus on aivan kauhea. Minultakin palaa pinna ja huudan lapsilleni, mutta minusta huutaminen on paljon vähemmän kauheaa kuin tuo lähtemisellä uhkailu. Sitä en ole koskaan tajunnut, vaikka moni sitä harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vaikka vannoa, että sulle tulee vielä lukuisia huonoja omiatuntoja, ja sen kanssa on vaan opittava olemaan.
Ihmisiä tässä vaan ollaan, ja ei todellakaan aina tiedä miten toimia oikein erilaisissa tilanteissa. Se vaan tuntuu että itse toimii aina väärin ja kaikki muut toimii aina ihan oikein ja on sellaisia lehmänhermoisia pullantuoksuisia äitiliinejä.
Eli nyt unohdat tapahtuneen ja lakkaat soimaamasta itseäsi.
Eikä!
Eli "rangaistuksena" sanot ei muumeille ja kohta annat periksi.
Arvaa kuinka se ipana jatkossakin huutaa kaupassa: sattuu -koska sillä saa sun ajattelemaan miten NOLOA on kun muut katsoo..
SItten annat rangaistuksen: ei katsota videoo -ja katsotaan kohta kuitenkin! :D
Usko tai älä, mutta sää annoit lapsellesi oivan esimerkin miten äitiä viedään.
Jos lapsi ei kykene kävelemään, se istuu.
Ensi kerralla voidaan kokeilla osaako kävellä, jos karkaa istuu taas.
Kyllä sinä saat kiikuttaa lasta pois kaupasta ja olla vihanen, saat puhua normaalisti, sanoa että kaikki on hyvin -mutta- videoo ei tänään katsota.
Nyt sää vaan kusit homman. Menit mukaan lapsen väsyyn, nälkään? Ja tiuskit, annat rangaistuksia joita et sitten pidäkään. Hyvä, hyvä.
Ei lapsi siitä hajoa jos ei näe TÄNÄÄN muumeja.
Lapsi olisi ollut huomenna onnesta sekaisin kun niitä saa katsoa.
Ja pyydät vielä anteeksi, anteeksi rakas: juokse vaan jatkossakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä! Eli "rangaistuksena" sanot ei muumeille ja kohta annat periksi. ....... Usko tai älä, mutta sää annoit lapsellesi oivan esimerkin miten äitiä viedään.
Eli tää kirjoittaja on mielestäni väärässä.
Tuo tilanne oli jatkunut jo sen verran pitkään, että kyllä siinä voi antaa periksikin, eikä jatkaa ja jatkaa ja jatkaa tiukkaa linjaa.
Eri asia tavallinen kielto, jossa pitää pysyä.
Vähän tilannetajua kehiin!
Jos lapselta kieltää videon, niin miksi se laitetaan sitten pyöriin?
Ei kukaan lapsi ole niin lasinen ettei voisi odottaa seuraavaan päivään. Tilannetajua nimenomaan!
Mutta hei: paapo vaan muksusi.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska onhan se nyt ihan kamalaa, että kehtaakin suuttua itseään toteuttavalle lapselle! Nyt on lapsesi alistettu, voivoi.
ilman muumia.
Kerta annoit sen rangaistukseksi, ettei totellut sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ymmärrän täysin, että on tosi vaikeaa "nollata" itsensä sen jälkeen, kun on ollut tilanne päällä... itselleni käy noin aina välillä. Se ei oo niin vakavaa. Sä oot mahtava äiti! =)
Ps. Sulla oli varmasti huono omatunto kiukuttelustasi, ja sen takia annoit katsoa Muumeja. Toisaalta ihan OK ja ymmärrettävää, mutta toisaalta, olit jo kieltänyt... Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Älä sure myös mulla ollut aivan paska päivä ... tuli raivottua teinille ja siinä sivussa tytön kaverillekin :( Joskus vaan menee hermot ja myös myös mua kaduttaa, nolottaa ja on tosi surkee olo. Ottaa vaan pattiin, tyttö toi jälkkärilapun koulusta tupakanpolton takia, töissä on hirvee kiire, tekemättömät työt painaa, jne. jne. Oikein maanantai-fiilis muutenkin, tekis mieli painua pehkuihin ja vetää peitto korviin ...
Juuri yksi päivä tuossa kyllästyin kun mentiin autolle, minä, 6-v. 2-v ja vauva. Kun piti laittaa 2-v istuimeen niin lähti juoksemaan karkuun. Minähän en perään lähde. Pistin toiset autoon ja starttasin, ajoin muutaman metrin eteenpäin niin johan tuli vipinää 2v:n. Julmaa varmaan joidenkin mielestä, mutta hippaleikkeihin en lähde.
Juuri yksi päivä tuossa kyllästyin kun mentiin autolle, minä, 6-v. 2-v ja vauva. Kun piti laittaa 2-v istuimeen niin lähti juoksemaan karkuun. Minähän en perään lähde. Pistin toiset autoon ja starttasin, ajoin muutaman metrin eteenpäin niin johan tuli vipinää 2v:n. Julmaa varmaan joidenkin mielestä, mutta hippaleikkeihin en lähde.
Siinä ei ole järjen hiventäkään mukana.
Tein sen aikoinaan myös tuolle 6-v:lle ja ei tarvinnut tehdä toista. Meni perille, että autoon mennään kun sanotaan.
Alue: Aihe vapaa
ja yksi on kolme ja ei kuulosta kovin vakavalta tuo sinun toiminta, ihan ok. Voi jos minä jaksaisinkin ajatella asiat aina kasvatuksellisesti ja huonolla omalla tunnolla, mutta kun ei jaksa ajatella kuin puoli päivää eteenpäin...