Mikä 5 v. vaivaa? Häiritsee koko ajan!
Perheen esikoinen, on nuorempia sisaruksia jotka puuhastelevat myös hetken omiaan että saan käydä suihkussa tai lukea meilit. Mutta tämä 5 v. lapsi tulee koko ajan eteeni, esteeksi, ja naureskelee, ärsyttää, kiusaa pienempiä... Ei anna minulle hetkeäkään rauhaa, kai sitä äitikin saa 10 min päivässä vaan istua? Ilman että pitää viihdyttää lasta! Hän osaa tehdä jo vaikka mitä itsekin kuten palapelejä, hamahelmiä, rakentaa leegoilla, piirtää kauniisti... Ei sitä tekemistä puutu. Mutta ei vaan nyt kiinnosta kuulemma ja haluaa koko ajan vaan ärsyttää minua. tunkee sormia minne ei saisi, availee kaappeja, jos katson tietokonetta niin työntää naamaansa koko ajan eteen... Jos komennan niin huutaa ihme ääniä kuin apina kun tietää että se ärsyttää minua. Onko tämä joku uhmaikä taas? Kesällä täytti 5 v.
Joskus ihan ihmettelen kun pienemmät osaa olla niin nätisti leikkimässä eikä ärsytä tai kiusaa toisia, tulee toki vähän väliä luokseni mutta ei varta vasten kiusaamaan.
Miten te reagoisitte ja miten saan tuon loppumaan? En voi koko ajan viihdyttää häntä! Harrastuksia on yksi.
Kommentit (7)
1) Anna esikoiselle vielä enemmän aikaa ja varmista että kehut aina kun hän käyttäytyy nätisti, ja sitten jätät ne huomion hakemiset täysin huomiotta, et hermostu itse etkä noteeraa mölisevää lasta. Jos kiusaa muita, on hieman vaikeampaa, mutta ehkä siinäkin voi koittaa kerätä pienemmät vaikka syliin lukemaan satua ja sanoa isommalle että saa tulla mukaan jos osaa olla kiusaamatta muita.
2) Jos olet varma että lapsi saa tarpeeksi aikaa sinun kanssa (mistä sen tietää, lapsen tarpeet varmasti vaihtelee ja voi olla epävarmakin siitä omasta paikastaan pikkusisarusten kanssa tai ikään liittyen), etkä pysty jättämään huonoa käytöstä huomiotta, otat käyttöön jonkun rangaistussysteemin, kerrot että nyt minä ensin pyydän kauniisti että et kiusaisi muita, jos jatkat niin tulee rangaistus (mikä se sitten onkin, lapselle kerrottu mikä se on ja minkälaisesta käytöksestä se tulee, jotta tietää itse), toisella kerralla sanot tiukasti ja kolmannella kerralla sitten se rangaistus, jäähylle tms.
3) Yhdistätä nämä systeemit, rangaistus tulee toisten satuttamisesta ja kiusaamisesta ja esineiden särkemisestä vaikka, mutta laatikkojen availu ja mölinä, joka ei vahingoita muita, jätetään huomiotta. Jos ei saa sillä tavalla huomiota eikä edes äitiä hermostumaan, niin sen turhan käytöksen pitäisi loppua. Mutta keskustelisin silti lapsen kanssa, jotta hän varmasti ymmärtää (ja äitikin ymmärtää) mikä on sallittua ja mikä ei, tai siis ettei käy niin että lapsella on oikeasti tarve saada huomiota ja äiti muutenkin sinä päivänä väsyneenä katsoo että se on sitä pelleilyä vaan.
4) Toisaalta eikö lapsi reagoi, jos hänelle ihan rehellisesti kertoo ja osoittaa tunteita näyttämällä (no tietysti lapsen ikätason mukaisesti eikä raivoissaan tai itse mankuen, vaan rehellisesti silmästä silmään vakava asiantila todeten), että äiti on nyt väsynyt ja haluaa levätä hetken rauhassa, ja sinunkin täytyy nyt antaa äidille hetki aikaa juoda kahvi ihan omassa rauhassa. Jos komentaminen ja valittaminen ei mene perille, niin tunteisiin vetoaminen saattaa mennä. Ja jos lapsi ymmärtää sen, voi heti perään sanoa että kun äiti on juonut tämän kahvin ja laittanut kupin tiskikoneeseen ja tullut sinne olohuoneeseen teidän kanssa, niin sitten leikitään taas hetki yhdessä.
5) Pitäisin kiinni siitä, että mankumalla ei saa äitiä jatkamaan leikkimistä tai mitään muutakaan, jos äiti sanoo että nyt hän lopettaa leikkimisen, niin sitten hän lopettaa ja lapset saa jatkaa keskenään.
6) Voiko lapsella olla tylsää, kaipaako hän ikätovereita leikkikavereiksi, ja hakee nyt äidistä sitä leikkikaveria?
mutta tuollaiset vaiheet ovat menneet pois sillä, että on annettu tosi paljon huomiota, muut lapset koko ip:n ajaksi hoitoon ja äiti ja tyttö yhdessä, ja koko ajan lapsen "ehdoilla", eli että lapsi pääsee mukaan mieluisiin puuhiin, vaikka leipomaan tai jotain, ei siis mitään barbileikkiä vaan sellaista että lapsi saa olla äidin seurassa luontevasti ja hänen joka kysymykseensä vastataan ja niin pois päin. Halitaan, hassutellaan, jutellaan. Tätä kun on parina päivänä tehty, ja katsottu että levot ja ruokailut ovat kunnossa, niin tyttö on jo aivan kiltti ja iloinen taas, ja viihtyy omissa oloissaankin rennosti.
että noina äiti ja tytär -päivinä minä tietoisesti muistutan itseäni, etten kertaakaan ajattele, että kun lapsi on jo niin iso niin pitäisi tehdä tai jättää tekemättä jokin asia. Annan hänen olla niin lapsellinen kuin haluaa. Kummasti se taaperomainen käytös katoaa sen siliän tien!
Lapset tappelee, niinkun koirat, ihan leikkimielellä. Opettele tunnistamaan milloin leikki loppuu ja ollaan ilkeitä.
Jos lapsi tekee pahojaan, laitat nurkkaan 5 minuutiksi. Jos karkaa, joutuu sinne uudestaan kunnes on sen kokoajan siinä.
Kun istut koneella niin onko lapsella silloin tekemistä? Laita lapselle ensin piirtämistä, muovailtavaa, tyhjentää pesukonetta ja sitten menet koneelle. Etkä pesiydy koneelle liian kauaksi aikaa.
Oma 5- vuotias kutsuu minua etunimelläni jos en vastaa Äitiiiiiii- kutsuun. Lapsi tietää että en tykkää hänen käyttävän nimeäni.. ;)
Joskus tarttee ottaa omaakin aikaa.
Miehen vanhemmat aikanaan lapsilleen sanoi että äiti ja isi menee nyt omaan huoneeseen ja saa tulla häiritsemään vasta jos sormi irtoaa joltain. 5- vuotias voi vähän opetella olemaan omissa oloissaankin. Me ollaan opeteltu hiukan yksin kotona olemista ja lapsi on käynyt ostamassa maidon kaupasta kun odotan ulkopuolella.
Leikitkö hänen kanssaan vai pitääkö hänen tehdä kaikki yksin?
mielestäni kaikki saa yhtäpaljon huomiota ja esikoisen kanssa on niin helppokin tehdä kaikkea kun jaksaa pelata pelejä, kuunnella kirjoja, on kiinnostunut aakkosista jne. Mutta kun sanon että tämä on nyt vika peli, sitten äidin täytyy käydä suihkussa/kuoria perunat/laittaa vauva nukkumaan jne niin alkaa hirveä huuto (ei siis itke oikeasti vaan "mölyää" kuin apina, tietää etten pidä siitä mutta tykkää kai protestoida noin)ja minua ärsyttää vielä enemmän. Sitten tulee "häiritsemään" siinä puuhassa minua mikä minun piti tehdä. Hän haluaisi kai että leikkisin koko päivän hänen kanssaan enkä tekisi muuta.
t. ap
että minusta tuntui, että mikään ei riitä. siis siinä huomion annossa. Onneksi aika kuluu ja lapsi kasvaa ja meillä taisi kaverien tulo mukaan kuvioihin myös lopettaa tuommoisen tyyppistä käytöstä, samoin se, jos oppii leikkimään niiden nuorempien kanssa. Luulisin, että helpompaa on kun on eskari- ja kouluiässä. Joskus olin lapselle tosi vihainen kiusaamisesta ja kyllä se auttoi, vaikka inhottaa ollakin vihainen. Selvää huomion hakua huonolla käytöksellä, kurja tilanne.