Äidillä eroahdistusta?

olet sellainen lapsissa roikkuja ja sitten manaat kun sulla on lapset kotona vielä 3-kymppisinäkin elätettävänä.

Ehkä eläydyt vahvasti lapsesi kokemuksiin (tai pikemminkin siihen, mitä OLETAT lapsesi kokevan: turvattomuutta, pelkoa jne.)? Onko itselläsi ollut vaikea aloittaa koulu, oletko ollut kiusattu tms?



Ehkä sinulla on omassa lapsuudessasi turvattomuuden kokemuksia ja ehkä turvaton kiintymyssuhde tai (emotionaalisia) hylkäämiskokemuksia, jotka nyt aktivoituvat ja vaikeuttavat luottamustasi siihen, että lapsi pärjää tunteidensa kanssa ilman sinua ja kannatteluasi? Usein äidin eroahdistuksella on tämankaltainen historia takanaan.

oman lapsuuteni jostain syystä ahdistavana. En löydä siihen mitään järkevää tai selkeää syytä. Muistan vain kodinilmapiirin olleen ahdistava. Toisaalta muistan myös ihania hetkiä. Olen ollut aina erittäin herkkä kaikelle, joten varmaan jollekin toiselle lapselle ihan läpihuutojutut on olleet mulle tosi isoja. Koulukiusattu olin yläasteella. Äitini taholta olen mielestäni kokenut jonkinlaista torjuntaa ja olen yrittänyt miellyttämällä saada häneltä huomiota. Usko siihen, että oma lapsi pärjäisi maailmassa on nollassa. Esikoisella on tunne-elämässään ongelmia, joihin on saanut apua ja tulostakin on tullut. Poden hirveää syyllisyyttä, että jos tämä oma takertuvuuteni on aiheuttanut lapsen vaivat :(

nyt reipastua. Lapsi vaistoaa sinun olosi ja kantaa siitä syyllisyyttä.

tajua tuollaista ollenkaan.

sinulla itselläsi on edellytykset. Ymmärrän hyvin syyllistymisen, mutta itselle pitää olla myös armollinen ja tiedostaa, että myös synnynnäisellä temperamentilla on vaikutuksensa lapsen tapaan suhtautua elämään, muihin ihmisiin sekä omiin tunteiisiinsa. Olette varmasti kummatkin herkkiä temperamentiltaan ja reagoitte herkästi ympäristöönne, sen lisäksi sinulla on takanasi ahdistavia tunnekokemuksia äitiisi ja lapsuudenkokemuksiisi liittyen.



Ehkä sinun kannattaisi miettiä näitä asioita ja kokemuksia yhdessä (mahdollisen) puolisiosi, jonkun kaverisi kanssa tai jollain keskutelupalstalla? Kyllähän omilla kasvukokemuksilla ja tavalla ajatella ja toimia on oma vaikutuksensa ihmissuhteissa ja kasvatuksessa.

Mutta on myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tapaan reagoida asioihin. Toisaalta lapsellasi on ystävä eskarissa ja lapsella on hyvät edellytykset viihtyä ja selviytyä elämässään, vaikka päivähoitoon sopeutumisessa olisikin ollut hankaluuksia.



Jaksamista ap!