Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
uskon, että olisin ollut parempi "mummoäitinä"
28.09.2010 |
Sain lapseni 18 -vuotiaana, nyt hän on vuoden ikäinen.
Äitinä koetan olla mahdollisimman paljon läsnä, mutta olen todella kärsimätön ja huudan paljon, koska lapsi on villi ja tyytymätön.
Joskus ajattelen tyyliin "kumpa tuota lasta ei olisikaan" tai " kumpa pääsisin siitä eroon" ( jos siis olen todella huonolla tuulella).
Tästä tulee tietysti kamalan huono omatunto.
En usko, että vaikkapa kymmenen / viisitoista vuotta vanhempana äitinä minulla olisi tällaisia tunteita ja vaikeuksia olla lapsen kanssa.
Nuoren ikäni takia menen kuin "lapsen tasolle" ja mukaan kiukutteluun " Miksi sinä aina teet näin ja näin, äiti ei jaksa...."
Luulen, että olen vain kertakaikkiaan liian nuori, enkä osaa hallita tunteitani ja arvostaa riittävästi vauva- aikaa lapsen kanssa !
Vai onko vanhemmat äiditkin tällaisia joskus ??
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
mutta olin au pairina 19-vuotiaana ja kaksi pientä lasta oli vastuullani 10 h päivässä. Tuolloin otin jotenkin henkilökohtaisesti lasten kiukuttelut, en ymmärtänyt miten he voivat olla mulle niin hankalia vaikka minä olen heille niin mukava. Olin kovin naiivi. Nyt yli 30-vuotiaana osaan ottaa lapset lapsina. Ymmärrän heitä ihan eri tavalla enkä itse ärsyynny juuri ollenkaan esim. uhmaikäisen temppuilusta. Kärsivällisyyskin on parempi kuin nuorempana.