Olen 32-vuotias,ja ihanstunut 51-vuotiaaseen mieheen.
Kolmen vuoden tuntemisen jälkeen tässä jutussa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.Onko tuo ikäero liikaa?Hän on vain niin mukava,komea,kiltti,ystävällinen,seksikäs,järkevä.Jotenkin ihan samalla aaltopituudella.
Onko kenelläkään kokemusta näin isostä ikäerosta,voiko toimia?Lapset siis jo kummallakin tehty.
Kommentit (9)
itse olen saman ikäinen (32), ja mieheni täyttää tänä vuonna 55. Hyvin menee, ja on mennyt jo 6 vuotta.
niskavillat nous pystyyn, mun mies on 49 ja ite reilu 40v. Siis kelpaisko mun mies nuoremmalle naiselle! Komea on ja seksikäskin vielä. Karismaattinen, charmikas rosoisella tavallaan.
Itse olen 35 v. ja haaveilen kymmenen vuotta (no 12) vanhemmasta miehestä. Mutta hän on varattu ja onnellisessa liitossa. Muuten olis kyllä minun makuuni, harmi että kohtasin hänet liian myöhään.
Eli mieti kahdesti, haluatko elämältä mitä. Hyvässä miehen elämässä tärkeintä on vatsan toiminta kun sinä vielä bailaisit ankarasti.
"hyvin käyttäytyvät charmikkaat..." "hyvin KÄYTETYT"....
Mutta mun makuuni on hyvin käytetyt ja käyttäytyvät vanhemmat miehet. Olen 36v ja hillittömän ihastunut 46v mieheen. Hillitty, fiksu,vapaa,komea,huumorintajuinen,seksikäs (mieletön lakanoissa!), luotettava,huomaavainen...Ikävä!!!
Vaimon on jaksettava hoitaa minua kun olen 70 ja suolistokaan ei toimi eikä kädet taivu vaipan vaihtoon. Oma rakas 40-50 vuotias vaimoni saa vaihtaa vaipan tai käyttää alapesulla.
Myöhemmin kun minusta aika jättää saa nuori vaimoni mennä uusiin naimisiin nuoremman miehen kanssa niin saa hänkin helpot vanhuuden päivät.
Eittämättä rakkaus on tärkeätä eikä katso ikään. Rakkaus on myös huolehtimista ja toisen auttamista.
T: 11cm mies
eli miehestä tuli isoisä ja siihen päättyi se nuorekas elämä. Kaikki pyörii lastenlasten ympärillä, ne tulevat viikonlopuiksi yökylään, ne tulevat mökille mukaan, niiden päiväkotiriennoissa pitää käydä. Sisko, itse 1 teinin äiti, totesi, että hän ei jaksa sitä jatkuvaa lapsihärdelliä, ikuista päivystysvelvollisuutta ja oletusta, että koska hän on ukin kanssa naimisissa niin hänellä olisi hoitovelvollisuus. Miehen lapset soittivat jopa siskolle töihin, että mene hakemaan sairas lapsi tarhasta, kun he ei luennolta tms. pääse.
Eli ehkä kannattaa miettiä kaikki puolet ennen kuin edes aloittaa.
ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla. Jos elämänne suunnat sopivat toisiinsa, niin mikä ettei.
Tuokin on aika turhaa, tuo tulevaisuuden ja "vaippojen vaihtamisen" miettiminen. Mistä meistä kukaan tietää, mitä tulevaisuus kenenkin eteen tuo?
Tai onnistuuko se takuuvarmasti sittenkään, vaikka olisi samanikäinen?
ikä on vain numero. Eli ikäero ei merkkaa mitään, jos muuten vaan synkkaa.