Äitini on alkoholisti, mitä enää voin tehdä?

Koko hänen lähipiirinsä ei suostu myöntämään asiaa vaikka puolitututkin ovat sitä mieltä että mies on alkoholisti. Lasteni joutuvat kärsimään tilanteesta. En kuitenkaan salaa asiaa, puhun siitä avoimesti, myös lasteni isälle. Häntä se ei tietenkään miellytä. Joi jo kun olimme yhdessä ja siksi tuli ero. Nyt on löytänyt kivan ja rennon vaimon joka juo hänen kanssaan.

Itse kärsin pahoista omatunnontuskista, koska olen eronneiden vanhempien ainoa lapsi (vaikka hädin tuskin aikuinenkaan), ja eron jälkeen äitini on ollut välillä huonommassa ja välillä paremmassa jamassa, mutta alkoholi on silti maistunut. Muutin pois kotoa joten en tiedä tämän hetken juomistilannetta ihan tarkalleen (osasyy miksi lähdin, poissa silmistä poissa mielestä ja muuta kamalaa, olen hirveä tytär).



Nyt olen lähdössä ulkomaille opiskelemaan unelmieni opiskelupaikkaan (tällaista tilaisuutta en voisi saada Suomessa), mutta tajusin vasta mitä tämä voi äitini kannalta merkitä ja sain melkein paniikkikohtauksen. Pelkään siis ainoan lapsen sokeudella, että äitini romahtaa lopullisesti kun en ole täällä "vahtimassa". Tunnen itseni itsekkääksi ja huonoksi ihmiseksi. Muutan kai takaisin Suomeen jos asiat pahenevat...

äiti. Käy työssä, mutta juo kaiken vapaa-ajan oikein urakalla. En ymmärrä kuinka pystyy aamulla töihin eikä maksa posahda, mutta niin se vain menee.



Tiedän, että on joskus mennyt iltakännin jälkihuuruissa eli jälkihiprakassa töihin, mutta ei ole jäänyt kiinni.



Meillä on se erotus, että vaikka kuinka puhut järkeä (minä + isäni) hän kieltää ongelmansa. Sitä ei muka ole, ei ole alkoholisti ja minä ja isäni olemme luulosairaita ja meillä on muka joku salaliitto häntä vastaan. Isäni ei siis ole alkkis vaan pakkoavioliitosas hänen kanssaan (ei halua jakaa avioerossa suurta omaisuuttaan äitini kanssa).



Jos kerron huoleni alkoholismista, äitini lyö välit poikki minuun ja perheeseeni. Nyt emme ole nähneet kohta vuoteen, sillä viime kesänä, kun menimme hänen kutusumanaan mökille mummo makasi sammuneena sängyssä keskellä päivää. Lapset siis herättivät umpikännisen mummon ja kilahdin täysillä.



Ja nyt minä olen hankala tytär. Uhkasi isälleni viime talvena, että tappaa itsensä, koska muka minä ja isäni olemme hankalia. Ei tappanut.



En enää halua että kolme alle 10v lastani näkevät kännimummon, joten ollaan sitten erossa. Lapset eivät siis ole nähneet mummoa kohta vuoteen eivätkä enää kysele mummon perään. Lapsi unohtaa nopeasti.



Tiedän, että mummo rakastaa lapsia, mutta alkoholi on tärkeämpää.



Nämä "mykkäkoulut" (eli välien totaalinen katkaisu joka kestää minimissään 6kk), jotka siis aiheutuvat siitä, että minä tai isäni otamme alkoholismin esille loppuvat vasta siihen, että me nöyristellen pyytelemme anteeksi ongelman esilletuomista.



Koska sitä ongelmaa ei siis äitini mieslestä ole. Ei ole suostunut hoitoon eikä antabuksia hankkimaan vaikka olemme yrittäneet. Kieltää koko ongelman.



Ja juontimäärät on sellaisia, että arkena ei yleensä sammu, mutta kieli kangertaa eikä kykene esim. kotitöihin (noin 5 keskiolutta + pari kossupaukkua arki-iltana). Lomilla juominen alkaa aamukahvin jälkeen eikä syö kiinteää ruokaa, koska viina täyttää mahan. Lomapäivänä tyypillinen annos on siis esim pullo kossua/konjakkia/viskiä + six pack kaljaa! Määrä on aivan järkyttävä, en ymmärrä kuinka sen maksa kestää. Mutta kun aamusta asti juo niin ehtiihän sitä.



Olen tehnyt niin valtavan surutyön, mutta nyt en enää pyydä mitään anteeksi äidiltäni. Eletään erossa.



Kaiken huipuksi vain pieni osa suvusta tietää alkoholismista. Olen kuullut, että kertoo sukulaisille, että olen hankala tytär ja minun kanssa on vaikea tulla toimeen ja siksi emme ole juurikaan tekemisissä. Kiva, kiva...

alkoholistien lapsia on Suomen maa pullollaan. Voimia aplle ja myös teille kaikille tähän ketjuun vastanneille. Parempi ottaa etäisyyttä asiaan, elää vain omaa elämää, ja ehkä jonain kauniina päivänä pystyt antamaan myös alkoholistille anteeksi, vaikka se onkin vaikeaa.



terv. Alkoholisti isän tytär

olet juuri sairastuttamassa itsesi tämän takia. Ihmettelen, kuinka kännissä äitisi sitten aina on, kun kuitenkin työnsä voi hoitaa niin hyvin. Onko se aina kovassa humalassa, kun olette lapsesi kanssa hänen seurassaan? Kyseenalaistan vähän siksi, että itse olen alkoholisti, mutta en varsinaisesti kännissä kuin erittäin harvoin, mutta meitäkin on erilaisia.

Että et ole kännissä, kyllä sinä olet.

Paranemisesi ei ole alkuunkaan alkanut.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2010 klo 13:53"]joi itsensä hengiltä. Äitini raitistui sen jälkeen omasta halustaan AA:n avulla.


Kuten itsekin sanoit, et voi äitiäsi parantaa. Eikä ole sinun asiasi saada häntä sitä ymmärtämään; riittää kun itse TODELLA ymmärrät sen.


Ilmoita äidillesi, että hän on tervetullut elämäänne kun hän hakee apua juomisongelmaansa. Kerro hänelle, että hän on sinulle rakas, tärkeä ja merkityksellinen mutta että alkoholinhuuruisista lupauksista olet saanut tarpeeksesi.


Kylmää, kyllä, mutta muuta et voi. Äitisi on aikuinen ihminen ja itse vastuussa omasta elämästään. Sinä olet myös aikuinen ja vastuussa sinun ja lapsesi hyvinvoinnista. Äidistäsi et ole vastuussa.


Jaksamista!
[/quote]

Munkin alkoholisti isä kuoli siihen ja no, äiti juo mut ei se mua haittaa oon 11v ja joo, joskus äiti on pari päivää pois tai menee baarii mielummin kun minun kevätjuhlaan mut mun mielestä se on kivaa, opin hieman aikuistumaan sillä että hankin rahaa itse tekemällä työtä eli kerään pulloja niin saan ruokaa, kannattaa kokeilla ite oon saanu 40cent-12e riippuu paljon jaksan ettii :) kerran joku lastensuojelu tyyppi kävi meil kun äiti oli ollu ulkon eikä pystyn oikee kävellä nii mut sit kun se tuli nii minä ja äiti vaa hymyiltii ja se lähti. Nii ja mul on aika paljon ystäviä jolla saa usein syödä. Ja jos äiti joskus unohtaa laskut, nii sekää ei haittaa koska meen vaa kamuille yöks joil on aina toimiva suihku ja nää. Oon aika ylpeä itsestäni kun ostan omat vaatteet ruuat ja muut mut äitil on joskus sellasiikii päivii et se on saanu pankist vain 100e ja se ostaa mulle nukkeja ja käydään kahdestaan syömässö ulkona. Paras äiti ikinä!!:) ois kyl ehk kiva et se menis hoitoo kun kuulin et se on sairaus :o mitä jos äitille käy jotaa!?? Mitä mieltä ootte täst kaikesta?

Ai tämä ketju on edelleen hengissä. Onpa hurjan paljon sellaisia, jotka ovat samassa tilanteessa.



Itsehän kirjoitin tuon puoli vuotta sitten. Tilanne oli aika paha ja ikäänkuin luovutin jo koko taistelun. Ilmoitin äidilleni, että jos hän juo niin juo, enkä minä sille mitään voi. En voi parantaa häntä enkä voi väkisin häntä auttaa. Sanoin, että hän on aikuinen ihminen ja jos aikoo juoda itsensä hengiltä, niin juokoot sitten. Sanoin kuitenkin, että rakastan häntä aina vaikka tekisi mitä, mutta oman terveytenikin takia en enää pysty murehtimaan hänen asioitaan.



Äitini kävi lääkärissä ja hänellä todettiin munuaisissa jotain häikkää, joihin aloitettiin lääkitys. Hän meni lisäksi nyt siihen terapiaan (yksityisiä tunteja, jossa aloitetaan asioiden käsittely lapsuudesta asti) ja ilmeisesti tuo terveydentilan heikkeneminen ja asioista puhuminen auttoivat, sillä nyt hän on ollut juomatta jo pidemmän aikaa.



Kuitenkin, joka ikinen kerta kun soitan hänelle, kuulostelen ensimmäisenä onko hän kännissä. Aina kun näen hänet, haistelen salaa hänen hengitystään. Tarkkailen sammaltaako, hikoileeko, olen niin vainoharhainen asian suhteen. En uskalla toivoa edes, että hän parantuisi, koska olen joutunut niin monta kertaa pettymään.



Totta kai olen iloinen ja onnellinen tästä, mutta aikaisemminkin hän on ollut juomatta useita vuosia, kunnes on taas ratkennut. Jotenkin hiljaa mielessäni koko ajan pelkään, mutta en tietysti sano mitää. Olen muistanut kyllä sanoa hänelle kuinka ylpeä hänestä olen kun hän on ollut juomatta.



Toivottavasti minä saan pysyvästi takaisin sen äidin, jonka joskus 10 vuotta sitten menetin alkoholille ja lapseni saavat selvän mummon. Toivotan kaikille muillekin voimia tämän vaikean asian kanssa...

Minun isäni joi itsensä hengiltä ja se oli todella raastava hetki, vaikka toisaalta helpotus että isä pääsi täältä pois ja on riippuvuuksista vapaa. Itse otin etäisyyttä kun en jaksanut enää. Sanoin ettei enää soittele jos on juonut, että se on liian raskasta minulle. Sitten hän ei enää juuri soittanut, enkä minäkään sillä tiesin ettei niitä selviä hetkiä juuri ollut. Toivon, että voisin vielä sanoa kuinka rakas hän minulle oli siitä huolimatta. On tosi huono omatunto että otin etäisyyttä. En olisi ottanut jos olisin tiennyt että kyse on enää muutamista kuukausista. Toisaalta näitä kuukausia edelsi samanlaisia kuukausia lähes 20 vuotta...

Valitettavaa se on mutta en jaksa tehdä asialle enää mitään. On sanottu päin naamaa että miten voi olla niin itsekäs ja juoda eikä ajatella muiden tunteita mutta ei sitä enää jaksa. Enemmän minua harmittaa äitini ja siskoni puolesta jotka asuvat isäni kanssa, koska ne joutuvat katsomaan päivittäin hänen juomista. Tiedän että tulee se päivä kun isäni juo itsensä hengiltä, haluaisin sen estää mutta en tiedä enkä varmasti jaksaisikaan.



Minulla on myös oma perhe. Synnytin viime vuonna vanhemmilleni ensimmäisen lapsenlapsen ja luulin tämän lapsen syntymän auttavan isääni alkoholin kulutuksessa mutta eipä näin käynyt.



Isäni myös tuntuu todella kaukaiselta vaikka asuu meitä hyvin lähellä. Soittelemme harvoin toisillemme. Enimmäkseen pidän yhteyttä äitiini ja siskooni.



Koko tämä alkoholismi asia raastaa sydäntäni ja itken sisäisesti viimeisetkin kyyneleet pois mutta ulkoisesti en enää suostu itkemään. Olen päättänyt olla ajattelematta koko asiaa ja keskittyä lähinnä niihin asioihin joista ei tule pahaa oloa.



t: alkoholistin tytär

juovan vanhemman rakkaus on alennustila jota hän peittää ja syyllistää ja vihaa sinua koska yrität nostaa häntä. minun isäni oli alkoholisti toosin nyt ollut juomatta yli 30 vuotta mutta syyt jotka siihen juomiseen johti jäi käsittelemättä ja johti siihen ettei hänen kanssaa voinut hyvistä yrityksist huolimatta olla tekemisissä itse olen jättänyt viinan 23 vuotiaana pelosta koska tiealkoi muistuttaa samaa kuin isällä. äitini tuki minua silloin paljon. kohta olen neljäkymmentä ja olen huomannut että koko sukuni äidin puolelta juo ja serkkuni juo muutamia poikkeuksia lukuunottamatta meitä irtiottajia haukutaan ja pidetäään hulluina... nyt rakas äitini on myös myöhemmällä iällä alkoholisoitunut kuten isäpuolenikin ne voimakkaasti muita kritisoivat ovat niin alhaalla etten enään pystynyt auttamaan... kännipuhekuiden muisttuttamisista sain lopullisen taakan niskaan kun olen syypää siihen mitä he ovat tehneet tai jättänyttekemättä.... käytösmalli johtaa lapsuuteeni holististen luonteiden tuomina äärimmäisyyksinä ja opittuina maneereina joita nyt haluan karistaa pois harteiltani. minä jätin lapset tekemättä en halua jatkaa tälläistä kiertokulkua kukaan lasi ei saa koea samaa kuin itse oen joutunut kokemaan... syyllisyyttäni melkein tuhosin itseni. elien sain puhelun jossa minä olen syy kaikkeen ja olen hulla ja pahimpia sanoja en viitsi toistaa... ne viilsi minut verille ja haavoille mutta nousen...  en tunne häpeää kun lopetan tämän kierteen en jaksa enään provosoitua jutuista yksinäisistä vanhuksista jotka lapset on hylännyt ....syyllistäminen on ollut kasvatukseni joten lyötte vain jo moneen kertaan lyötyä.... ennevanhaan lapset tehtiin suvun jatkamiseski ja avuksi jokohan olisi aika päästää irti ikeestä ja lakata olemasta iso pieni anteeksi pyytävä ihminen... jos ihminen on saanut säälinnä ja apunsa tekemättä koskaan itse mitään oman tilansa korjaamiseksi on ihan turha syyttää hänen lapsiaan siitä että he tietävät totuuden eikö mene lankaan enään....en minä olisi tälläistä elämää halunnut silti minä kasvoin ja käsittelin ja ryömin ulos siitä kuplasta jossa minut kasvatettiin muiden tuomitessa.... ensin alkoholistin lapsena ja nyt lapsena joka ei pidä siitä alkoholistista huolta... kiero paikka tämä maailma.... eikö.... syyllissydestä tuskin pääsen koskaan.... kaikella on hintantansa sanotaan mutta nyt on kyllä tasan väärä ihminen jika siitä joutuu maksamaan.....

hassua että luin nämä kommentit .... kiitos niistä jotka kuvaavat tilannettaan kiitos todella paljon.... tiedän etten ole asiani kanssa yksin.... mutta niin usein vaikka hyvällä varmaan käsketään tseppauksen nimissä tekemään vielä lisää kun ihminen ilmoittaa että  ei jaksa ja hakee apua siihen ettei enään pysty.... ne kaikki mitäs jossit on käyty varmasti läpi ennen kuin tänne alkaa kirjoittelemaan.... en  tuomitse alkoholisti äitiäni mutta en jaksa olla enään syyliinen. tseppari, idea nikkari , autttaja ,kuuntelija, ja lopulta mielenvikainen ja hullu yms. yms....

sillai kai kirjoitti:

hassua että luin nämä kommentit .... kiitos niistä jotka kuvaavat tilannettaan kiitos todella paljon.... tiedän etten ole asiani kanssa yksin.... mutta niin usein vaikka hyvällä varmaan käsketään tseppauksen nimissä tekemään vielä lisää kun ihminen ilmoittaa että  ei jaksa ja hakee apua siihen ettei enään pysty.... ne kaikki mitäs jossit on käyty varmasti läpi ennen kuin tänne alkaa kirjoittelemaan.... en  tuomitse alkoholisti äitiäni mutta en jaksa olla enään syyliinen. tseppari, idea nikkari , autttaja ,kuuntelija, ja lopulta mielenvikainen ja hullu yms. yms....

Jokaisen on huolehdittava ensin itsestään, muuten ei pysty huolehtimaan muistakaan. Jos alkoholistin läheisyydessä tuntee itse sairastuvansa, ei ole mitään muuta velvollisuutta kuin lähteä pois. Velvollisuus itseä kohtaan. Alkoholismi voi olla sairaus, mutta se ettei siihen hae apua on oma valinta.

Mun äiti alko juomaan kun olin 2v ja juo vieläkin hänellä oli kyllä 3 vuotta taukoa ja se oli elämäni ihaninta aikaa mutta sortui taas ja mun äitillä on sydänsairaus ja saanut 3 kertaa sydänkohtauksen mua vaan pelottaa että joudun menettämään hänet kohta hän juo niin paljon raakaa viinaa joka päivä jopa 2 pulloa ihan noin vaan olen itse niin nuori en tiedä mitä pitäis tehdä olen kuitenki yrittänyt kaikkeni. Olen nyt veljeni kanssa sijaisperheessä mutta mä rakastan äitiäni yli kaiken enkä halua menettää häntä ei vain ole enää mitään tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ryypäännyt enenmmän tai vähemmän jo 10 vuotta. Välillä on monta vuotta ollut kuivilla, välillä niin pohjalla että on mennyt katkolle. Hän on korkeasti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, työnsä hoitaa aina hyvin. Ei kuitenkaan myönnä tätä ongelmaa, vaikka juuri kärähti toistamiseen jopa rattijuopumuksesta.Hän kokee olevansa ns. parempi juoppo kun kerta on niin hyvä työssään ym.

Olen aina tukenut häntä. Monta vuotta kuunnellut lupauksia siitä ettei hän enää juo. Aina olen joutunut pettymään ja taas kuuntelemaan samat lupaukset. Minulla on itselläni nykyään pieni lapsi, joten voimani ovat rajalliset. Tuntuu kamalalta ajatella, ettei minulla ehkä kohta ole äitiä ja lapsellani mummoa. Kyyneleet valuvat silmistäni tätä kirjoittaessani.

Olen kokeillut kannustamista, sitten uhkailua ja lopuksi kiristystäkin. Sanoin äidilleni ettei hän voi olla enää osa meidän elämää, jos on kännissä koko ajan. En halua lapseni näkevän sellaista. Sekään ei auttanut, vaikka lapsenlapsi on hänelle todella tärkeä. En tiedä voisinko oikeasti koskaan hylätä äitiäni ja ymmärrän, että kyseessä on sairaus josta on vaikea parantua.

Nyt kuitenkin itselleni on tulee öisin paniikkihäiriöitä, en saa nukuttua ja tämä vaikuttaa minun elämääni niin suuresti. Olen todellakin mielestäni yrittänyt kaiken tässä 10 vuoden aikana (alkoi kun olin ylä-asteella) enkä enää tiedä mitä tekisin. Kaikki hänen lupauksensa ovat minulle jo ilmaa eikä uusi retkahtaminen aiheuta enää suuria tunteita. Olen niin turtunut tähän. Olen äiti omalle äidilleni ja joudun aina kyttäämään ja saarnaamaan hänelle.

Jos minulla olisi kristallipallo, josta näkisin, että hän selviää tästä ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti, jaksaisin taas ehkä auttaa enemmän. Nyt tuntuu kuitenkin, että hän tuhoaa sekä oman, että minun elämäni. Minä en kertakaikkiaan jaksa enää.

Onko täällä ketään kuka olisi ollut vastaavassa tilanteessa?Kuinka läheisenne on päässyt irti alkoholista?Vai oletteko luovuttaneet?

Tiedän, ettei kukaan muu voi parantaa häntä kuin hän itse. Miten saisin hänet sen ymmärtämään?

Toivottabvasti joku jaksoi tämän lukea...

Miksi ajattelet, että sinun pitäisi vielä jotain tehdä. Ei tarvitse. Äitisi on tiensä valinnut, riippuvuudesta on vaikea päästä eroon. Hyväksy se.

UP edelleen

Lasten ja kokonyhteiskunnan kannalta on täysin röyhkeää ja anteeksiantamatonta, että äiti tai isä valitsee mieluummin viinan kuin lapsensa. Saisivat joutua vankilaan viideksi vuodeksi.

Rupea itse alkoholistiksi.      Se on maailman ihanin harrastus ja helpottaa tuskaa.