Mieheni löi mua viimeyönä kämmenellä.

Mikä oli se ärsyke johon miehesi reagoi? Mies harvoin lyö suotta

sama tilanne ja rivien välistä luin että tapahtunut sama asiakin... Mulla tosin kauan aikaa sitten (15 v sitten, suhteen alussa). Sitä käydään tietyin väliajoin läpi. No tässä kerran mies tuli umpikännissä kotiin ja löi täysillä selkään ja takaraivoon kun käskin mennä nukkumaan sohvalle (haisi aivan karmealle ja lapsi oli tulossa väliin parin tunnin päästä). Aamulla hänellä ei ollut tietoakaan että olis lyönyt. Joskus olen jotain väkivaltaisuutta ollut aistivinani aiemminkin mut mitään tällaista ei ole ennen tapahtunut. Nyt ajattelin että ei tuo lyöminen sen pahempi ollut kuin kunnolla haukkuminen, ei haukku näkyvää haavaa tee mutta voi satuttaa enemmän kuin lyöminen. Nyt toivon että tuo ei uusiudu mutta uskon että kännissä tuo voisi tapahtua uudestaankin mutta koitan olla herättämättä nukkuvaa karhua. Muuten siis kaikki ok, perhe, ihana koti, yhteinen yritys jne. ei kaikkea voi yhden kännisen lyömisen takia jättää.



Mutta kyllä lyöminen on lyömistä, jäi jälki tai ei mutta tee niinkuin sydämesi sanoo.

Meillä ei onneks mies lyö. Mutta vaikka miten paljon rakastankin niin jos kerran lyö niin mä lähtisin samantien. Se olis sitte siinä. Puolin sun toisin suhteessa kumpikaan ei saa lyödä toista. Asiat pitää selvittää muulla tapaa. Vaikka meillä ois lapsia mikä tekis lähdöstä vielä hankalempaa niin jättäisin silti. Ehkä se on helpommin sanottu ku tehty, mut silti mä en kitkuttais tollasessa suhteessa. Siinä on kuitenki se vaara että voi lyödä uudestaan, ja vaikka sanoitkin ettei ikinä löisi lapsiaan. Mistä voit sen tietää varmaksi? Et mistään.



Mut stemppiä mitä sitten ikinä päätätkään tehdä!

Meillä pieni lapsi,1,5v. Väkivaltaisuutta,henkistä ja lievää fyysistä ollut aina,viimeaikoina olen vasta asioille silmäni aukaissut ja päätin etten voi enää jäädä. Ero tekee vaikeaa,kun on niitä hyviä hetkiä. Mutta mies on todellakin sokea omille virheilleen,ehdotin hänelle terapiaa jotta voisimme harkita jatkoa,mutta mies ei koe terapiaa tarpeelliseksi. Miehen omassa lapsuudessa paljon väkivaltaa..Joku minulle joskus sanoi että mies kyllä tulee tajuamaan mokansa joskus,vanhemmalla ikää ehkä tai kun tekee sitä jollekulle toiselle.ehkä.toivotaan.

Nää on vaikeita tilanteita mutta niin kuin itsekin laitoit ja tiedät jos tekee kerran tekee toisenkin. Jossain vaiheessa voi olla pitkän aikaa että mitään ei tapahdu ja sitten kännissä tapahtuu ja usko se luultavasti vain pahenee.



Hieman riippuu siitä mikä se aihe on mikä häntä painaa, mitä sitten olet tehnyt. Minkä ikäisiä olette ja kuinka kauan olette seurustelleet ja asuneet yhdessä?



Kukaan muu ei voi tietää teidän todellista suhdetta ja siksi antaa selvää neuvoa mutta itse ajattelen seuraavasti. Itse miettisin sitä joudunko pelkäämään häntä kännisenä, mitä jos se pahenee, miten muuten menee. Itse jos suhde on muuten hyvä, puhuisin suuni puhtaaksi ja ilmoittaisin myös että jos tämä jatkuu niin että hän ymmärtää että vaikka kaikki muut asiat olisivatkin hyvin et voi elää miehen kanssa joka on väkivaltainen koska se voi pahentua ja tulevaisuudessa vaikuttaisi lapsiinkin että jos ne ei tottele läpsiikö niitäkin sitten. Mutta en usko mutta ajattelen pitemmälle.



Toivottavasti auttaa sinua hieman



Minde

ensinnäkin alko pois heti ja kokonaan. Toiseksi, tuo toistuu joka tapauksessa jos mies ei saa sisuksiaan selvitettyä kunnolla. Itse laittaisin ulkoruokintaan miettimään.

mutta ensin pitää myöntää itselleen se. Jos miehesi ei edes myönnä löyneesi turha toivoa parannusta.

kuten töniminen, tukistelu, potkiminen, jne.

Ei kuulu parisuhteeseen! Eikä mihinkään muuhunkaan elämään.

Tuskin miehesi muuttuu. nimimm. kokemusta on

sit ku se ei enää riitä, lyödään nyrkillä, se ei riitä nakellaan pitkin seiniä, se ei riitä hakataan päätä seinään, se ei riitä aletaan potkimaan, se ei riitä aletaan kuristamaan, se ei riitä otetaan kättä pidempää kaveriksi. Elänyt olen tuon elämän. Jos mies ei suostu menemään hoitoon, lähde ja vähän äkkiä!

Onko teillä lapsia? Heidän takiaan LÄHDE POIS.

ei se siihen yhteen kertaan jäänyt eikä luultavasti jää. Kerrasta voi oppia, kaksi ja kolme kertaa alkaa olla jo tapa :/



Itse läpsäisin (en vähättele, läpsiminen on myös lyömistä, mutta tuo läpsäisy sanana kuvastaa sitä että en lyönyt voimieni takaa) suhteen alussa miestä kasvoihin avokämmenellä. Aikaa tapahtuneesta on kohta 12v. ja koskaan sen jälkeen en ole millään tavalla käyttäytynyt väkivaltaisesti tai uhkaavasti.



Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen kun nyt kirjoitan tästä asiasta niin kämmentäni alkaa kihelmöidä ikävästi eli niin paha olo minulla siitä on jäänyt.



En sano etteikö samanlaista pikaistumista voisi tapahtua joskus tulevaisuudessakin, mutta luulen että kun ei ole yli 10v. aikana tapahtunut uudestaan niin ollaan jo aika hyvillä vesillä.



Kadun lopun elämäni sitä että toimin tuolla tavalla, koskaan sitä ei saa tekemättömäksi, mutta omaa käytöstään voi muuttaa jos haluaa.



Sinua, ap, kehottaisin miettimään tilanteita joissa mies lyö. Kaiveleeko aina vanhoja? Tapahtuuko tuo silloin kun mies on humalassa? Jos ei edes myönnä lyöneensä niin silloin kyllä on aika vaikea lähteä tilannetta korjaamaan. Ensin pitäisi myöntää se että on toiminut väärin!

mikä nynnerö oikein olet?

Suutuspäissäni. En niin, että pysyvää vahinkoa olisi tullut, vaan juuri niin, että huitonut miestä kauemmaksi ja lyönytkin avokämmenellä vartaloon. En koskaan naamaan. Mä en osaa hillitä vihaani. Suutun harvoin, mutta kun suutun, suutun kunnolla. Silloin alan paiskomaan tavaroita, jotka eivät mene rikki.. Siis en mä telkkareita tai muuta viskele vaan ruokaa tai jotain pehmeää. Mies tulee estämään mua ja huutaa, silloin napsahtaa totaalisesti ja lyön miestäkin.



Mitä tälle sitten voi tehdä? En mä tarkoituksella halua satuttaa. Mä en vaan pysty hillitsemään itseäni kun ärsyttää niin paljon, että johonkin se viha on purettava. Jos saisin hetken riehua rauhassa, rauhottuisin... Jos yritän lähteä ulos, mies estää.. Sanoo, etten suutuspäissäni voi ajaa autoa tms.

mikä nynnerö oikein olet?

Humalainenhan saa vauhtia sitä kokemusta on.

Mikä oli se ärsyke johon miehesi reagoi? Mies harvoin lyö suotta mutta sehän ei kiinnosta esim. suomalaista oikeusjärjestelmää.

väkivaltaisesta käytöksestä voi oppia pois, mutta AINOASTAAN ihminen joka tunnustaa itselleen että on väkivaltainen ja kantaa siitä itse vastuun (eikä yritä syytellä tai puolustella, miten toinen "sai lyömään").



Ei kuulosta siltä että miehesi on siinä pisteessä. Ikävä kyllä.



Eikä siihen moni väkivaltainen ikinä kykenekään, ihmisen psyyke on sillä tavalla outo. Viimeiseen asti sitä omaa minäkuvaa varjellaan vähättelemällä ja puolustelemalla omaa käytöstä, vierittämällä siitä syy toisen niskoille. Väkivaltaisella ihmiselä on yleensä valtava sokea piste omille virheille, omalle vastuulle. Etkä sinä sitä oikeasti pysty muuttamaan.



Olen pahoillani, mutta vaikuttaa siltä että kannattaa varautua siihen, että väkivalta tulee toistumaan suhteessanne.



Ulkopuolisen eka reaktio tällaiseen on aina sanoa että lähde hyvä ihminen, älä jää kituuttamaan suhteeseen jossa on väkivaltaa tai sen uhkaa! Meille muille on niin helppo nähdä, miten tuhoisaa se on ja miten olet paljon enemmän arvoinen. Mutta käytännössä tiedän itsekin kokemuksesta, että sellainen päätös on tosi, tosi vaikea, vaatii aikaa ja kypsyttelyä eikä kaikki siihen koskaan päädy vaan jäävät suhteeseen erilaisista syistä.



Sen takia neuvoni onkin: valmistaudu. Ensinnäkin henkisesti - huolla itsetuntoasi ja itsekunnioitustasi, irroittaudu vähän miehestä ja tämän ongelmista, muistuta itseäsi kerran toisensa jälkeen että väkivalta on väkivaltaisen ihmisen ongelma. Mikään, mitä sinä teet, vaikka olisit minkälainen harpyija, ei oikeuta sitä.



Ja toisekseen: valmistaudu tilanteisiin. Etsi turvakodin puhelinnumero. Pakkaa hätälaukku ja piilota se jonnekin - siinä pitäisi olla kaikki välttämättömimmät jutut mitä tarvitset, jos täytyy paeta yllättäen yön selkään. Eteisen kaappi, autotalli tai kerrostalossa vaikka kellari saattaisivat olla paikkoja, joihin sen voi piilottaa. Lista puhelinnumeroista, vähän käteistä rahaa jne.



Varaudu siihen, että väkivalta saattaa paheta ajan myötä, henkisesti, fyysisesti tai molemmilla tavoin. Perehdy ihan muutamiin alkeellisiin itsesuojelutaitoihin, esim. kuinka irroittautua kuristusotteesta.



Ennakoi tilanteita. Vältä miestäsi, kun tämä alkaa osoitaa ensimäisiä "kohtauksen" merkkejä. Jos tiedät, että mies on vaikkapa menossa jonnekkin josta tulee todenäköisesti palaamaan humalassa kotiin, mieti voisiko olla mahdollista nukkua yö vaikka kaverin luona.



Mieti, onko omassa käytöksessäsi mahdollisuus tehdä muutoksia, jotka lisäisivät turvallisuuttasi. Väkivaltaisus on miehen vika ja miehen vastuu, mutta monesti se tilanne menee niin, että uhri vaaantaa itse itsensä - esim. itse saatoin estää miestä poistumasta tilanteesta tai sanoa asioita, joiden tiesin entuudestaan ärsyttävän miestä lisää. Tavallaan kun se väkivallan uhka ja se ahdistava ilmapiiri leijaili joka puolella, joskus päiväkausiakin piti vain hissutela ja vältellä, niin tuli ikään kuin helpompi olo kun se leimahdus sitten tapahtui. Ja tuli ehkä sellainenkin olo, että kuitenkin oli itselläkin jotain "kontrollia" siinä tilanteessa - en voinut saada väkivaltaa estettyä, mutta sainpa sen käynnistettyä. Ja sitä nopeammin sitten oli tilanne ohikin. Pidä silmällä, jos alat toistaa tällaisia käytöskuvioita, ei ole mun käsittääkseni lainkaan epätavallista. Mutta parempi olisi kuitenkin koittaa maksimoida se oma turvallisuus.



Mieti myös mihin haluat vetää lopulliset rajat. Jos teillä on lapsia, minkälaista käytöstä lapsia kohtaan saatat vielä suvaita mieheltä? Mieti myös sitä, minkä verran lapsetnäkevät, kuulevattai arvaavat. Lapset oppivat parisuhteen mallin vanhemmiltaan - väkivaltaisessa perheessä kasvaneet pojat sortuvat helposti hakkaamaan tulevia vaimojaan, tytöt taas ajautuvat uhreiksi. Lasten perheen "hajottaminen" on kova juttu, mutta joissakin tilanteissa se pienempi paha. Ota se mukaan pohdintoihisi.



Voimia.



PS. Pariterapia ei minusta ole hyvä vaihtoehto jos suhteessa on väkivaltaa. Siinä lähdetään helposti liian "puolueettomalta" maalta liikkeelle. Ensisijainen ongelma on väkivaltainen käytös, se pitää saada loppumaan. Ja se on väkivaltaisen puolison oma tetävä. Vasta sen jälkeen voi paneutua suhteen muihin ongelmin, kommunikaatioon, odotuksiin jne.

MIKÄÄN ei anna oikeutta lyödä toista, EI MIKÄÄN.



Kuka sinut on noin alistanut?

että kun minua tuuppaisee tai läpsäisee niin välittömästi (mikäli en ole ehtinyt suojautumaan) polveni nousee (mikäli polvi ei ole osunut mihinkään kohteeseen) ja ojentaa jalan nätisti kohti varpaat suorana. Tämä on refleksi, josta on vaikea päästä pois.



Varoitan aina tuttavia, ettei minua saa yllättää väkijoukossa taputtamalla olkapäille tai muutenkaan. Sillä salamannopeat refleksit kytkeytyvät päälle ja seuraamuksena voi olla vaikka sijoiltaan vääntynyt ranne.



Usein kun mies lyö avokämmenellä suutuspäissään hän hämmentyy hetkeksi ( jolloin on avoin vastahyökkäykselle) tilannetta kestää pari sekuntia. Tällöin voi tehdä siirtonsa. Ap lähti tilanteesta pois. Mikä on ihan ok ratkaisuna.



T: N43

Mutta sen tiedän että tästä sovittiin ja puhuttiin jo silloin että tää pitää vain antaa olla jos yhdessä päätetään jatkaa. Ja jatkettu on.

Ollaan tosiaan onnellisia kun ollaan. Meillä on hyvä perhe. Ihanat lapset. Mutta, olen alkanut pelkäämään miestä kun se on humalassa. Kun alkoi puhumaan siihen suuntaan että nyt tulee vanhoja juttuja, ja äänensävystä tiesin että pahalla päällä on, sanoin tiukasti että okei, mä lähen nukkumaan nyt. Jutellaan huomenna.

Mies käveli perään ja alotti kiroaan ja huoritteleen että ja sanoi että hän ei todellakaan halua edes koskee muhun enää ikinä. Että hällä ei seiso. (ja meillä ei mikään muu olekaan välillä toiminut kuin seksi!)

Ensin mulla oli epätavallisen pitkät kuukautiset. Ja kieltäydyin seksistä kun mahaan sattu.

Sen jälkeen oli pitkään tippasua se toinen viikko menkkojen perään. Ja nyt en kuulemma välitä ku haluan varmaan huoraamaan.

Meillä on ollut yhden lapsen tekeminen lisää mielessä ja haaveissa. Ja kumpikin olemme sitä siis halunneet. Nyt sanoi ettei halua sitä lasta mulle. Tai se sanoi silloin yöllä.

Nyt perui päivällä puheitaan ja pyyteli anteeksi ja haluaisi saada vielä mahdollisuuden olla kunnollinen perheen isä. Eihän se isänä olekaan huono! Ei ikinä ole ollut. Mutta mua kohtaan on paha. Henkisesti tää eniten kai lopulta satutti kun itse en ollut humalassa ja muistan kaiken miehen sanomiset.

Eikä mies niin hurjassa humalassa ollut. Eli pahemmassa jurrissa on ennen ollut kun on läiminyt. Fiksu mies tietää mistä ei jälkiä tuu! Kun lyö korville hiusten päälle ei tuu jälkee. Kun tönäsee sängylle ja 100kg tulee päälle lätkimään niin ei siinä 60kg painava nainen juuri pärjää.



Kiitos kaikista vinkeistä! Varsinkin sen yhden joka kertoi että laittaa kassi varalta valmiiksi. Niin teen. Kun saan rahaa niin laitan jonnekin jemman. Lapsille mies ei tekisi mitään. Luojan kiitos siihen voin luottaa.

Mutta, en tiedä jatketaanko nyt enää ja mihin suuntaan. En vain voi antaa tän mennä.

Kiitos että sain purkaa huoltani. Kyllä mä pärjään ja jaksan eteenpäin!

Ihan niin hullu en oo. Nyt just ois ovis aika. Tiedän että jos sovitaan niin seksiä on mutta kumilla.

Liian raskailla asioilla nyt mentiin.

t:Ap