Lue keskustelun säännöt.
Lapseni sai stipendin, olen niin iloinen!
31.05.2008 |
Poika on kovasti tehnyt työtä! Hyvä, että joskus palkitaan muitakin kuin lahjakkaita lapsia. Monestihan lahjakkaat eivät edes kovasti tee töitä vaan numerot tulee helposti. Toista se on kun joutuu pinnistelemään siihen seiskaankin (jos on esim. erityisvaikeus). Olen iloinen, että erityislasten puolestakin on äänestäjiä!
Kommentit (9)
Ja muistattehan antaa arvon hänelle itselleen, joka se ansaitsee!? Eli se ei ole teidän ansiotanne.. kuten moni äiti usein ajattelee... ja tahtomattaan tekee itsensä arvokkaammaksi kuin lapsensa.
No, eipä tämä teidän viesteistänne kuultanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat sellaisia kannustaviksi tarkoitettuja.
Meillä on juuri lapsi, joka ei mitään ponnisteluja tarvi. Itse asiassa koulu siksi hieman tylsä. Joten ei varmasti tule saamaan mitään stipendiä, kun ei mitään pinnistele, eikä oikein innostu mistään omasta mielestään koulussa (paitsi välkästä ja kavereista). Eikä siten edes mitään stipendiä, mutta eipä se häntä kiinnostaisi, kun ei oikein koulukaan, jossa ei haastetta riittämiin. Koulussa siis on lähennä asenteensa vuoksi tasapaksu keskinkertaisuus ja menee sinne vain olemaan. Jos hän yrittäisi jotain, niin voisi tilanne ollakin toinen, mutta ei näille keskinkertaisuuksille mitään anneta. Yksityiselämässä harrastaa sitten tähtitiedettä, kemiaa ja elektroniikkaa, lapsi menee nyt kolmannelle.
mutta tiedän, että äidin mieltä kuitenkin lämmittää, kun sellaisen huomionosoituksen saa!
Meillä molemmat pojat ovat saaneet kuvisstipendit ja toinen vielä enkusta (on siinä hyvä tekemättä asiale mitään...). Niin että kyllä vaan stipendejä saa ilman ihmeitä pinnistelyjäkin.
Ja ihan hyvä, että noilla rotjakkeilla on edes menneisyydessä positiivisia kokemuksia koulusta, kun nyt murrosiässä tuntuu vhän kaikki hakkaavan vastaan.
Ja muistattehan antaa arvon hänelle itselleen, joka se ansaitsee!? Eli se ei ole teidän ansiotanne.. kuten moni äiti usein ajattelee... ja tahtomattaan tekee itsensä arvokkaammaksi kuin lapsensa.
No, eipä tämä teidän viesteistänne kuultanut.
Kyllähän lapsen hyvät käytöstavat opitaan esim. Kotona ja jos kotona panostetaan ja kannustetaan opiskeluun, niin kyllä se näkyy.
Totta silti, että lapsi sen työn tekee ja kiitoksen ansaitsee.
Onnittelut lapsen hyvästä kasvatuksesta ja kannustuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niistä kukaan mun päätä silitellyt enkä itsekään niitä sen kummemmin ajatellut. En osannut olla mitenkään ylpeä, koska olin tehnyt paljon töitä ja oikeasti ansainnut stipendit.
Muistan itse koulusta, kuinka mahtava tunne oli saada stipendi. Vanhempani tosin pitivät sitä itsestäänselvänä asiana eivätkä asiaa mitenkään noteeranneet, ovat kyllä NIIIIN outoja. Tiesin kuitenkin itse kouluvuoden aikana tehneeni kovasti töitä ja pärjänneeni hyvin koulussa, joten olin hyvilläni stipendeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapseni koulussa jaettiin yli 50 stipendiä, ja näistä yksi ainoa koulumenestyksen perusteella: paras ysiluokkalaisen kaikkien aineiden keskiarvo. Kaikki muut stipendit olivat ns. kiva kaveri -stipendejä.
Ennen vanhaan suurin osa stipendeistä jaettiin luokan parhaalle keskiarvolle, ja sen lisäksi saattoi olla joku yksittäinen ystävällisyysstipendi.
Eikö nykyään enää arvosteta koulumenestystä?
Mä olen siitä yhtä onnellinen kuin olisin stipendistä. Tyttö ei mikään neropatti ole, keskiarvo tasan 8, mutta hirveän hyväntuulinen ja auttavainen aina.