Olisikohan sijaisvanhemmuus hyvä vaihtoehto tässä tilanteessa? Ajatuksia?

koska lapsi ei ole kenenkään sijainen. Puhutaan sijoitetuista tai huostaanotetuista lapsista.

Minusta pohdintasi kuulostavat ihan järkeviltä ja viestiesi perustella kuulostatte ihan sopivilta selvittelemään sijaisvanhemmuuden mahdollisuutta.



Oikean päätöksen tekemisen tukemiseksihan juuri käydään info- ja valmennustilaisuuksissa. Halu saada vielä yksi lapsi perheeseen ei ainakaan ole väärin. Siitä on oikein hyvä jatkaa.

Minusta pohdintasi kuulostavat ihan järkeviltä ja viestiesi perustella kuulostatte ihan sopivilta selvittelemään sijaisvanhemmuuden mahdollisuutta.



Oikean päätöksen tekemisen tukemiseksihan juuri käydään info- ja valmennustilaisuuksissa. Halu saada vielä yksi lapsi perheeseen ei ainakaan ole väärin, mielestäni se on oikein hyvä pohja kaikenlaiseen vanhemmuuteen. Siitä on oikein hyvä jatkaa.

Ei tuloilla tosiaan ole niin merkitystä.



Ystäväni perhe otti 10 vuotta sitten sijaislapsen (oli 1v.) ja tuo poika on heillä edelleenkin. Ja tulee olemaan. Sijoitukset voivat siis olla pitkiäkin, lopun elämää kestäviä... Mutta toisaalta sijoitus voi olla lyhytkin, erityisesti nyt, kun lasten nopeaa sijoitusta perheisiin suositaan.



Tuolla mainitsemallani perheellä on muuten ollut vain yhden aikuisen tulot, äiti on ollut pitkään kotona...



Eiköhän mieltä askarruttavat kysymykset selviä siellä info-tilaisuudessa, sieltä saa varmaan tietoa myös sijaisperheiden foorumeista eli mistä kysellä kokemuksia.



Itsekin olen aikoinaan tätä asiaa miettinyt ja harkinnut, mutta nyt yh-äitinä olen ajatuksen unohtanut. Sijaisperheet tekevät hienoa työtä! :o)

Olemme sijaisvanhempia. Ja aikoinaan kun koulutuksessa olimme, niin sielä tuli puheeksi juuri tuo. Että saako sijaisvanhemmaksi alkaa sillä periaatteella että haluaa lapsia. Ja vastaus oli että totta kai! Ja yksi hlö kävikin sielä, jolla ei yhtään bio lasta (ei pysty saamaan) ja heillä oli miehen kanssa 5 sijaislasta.

että lapset eivät ole sijaislapsia.

Ei ainakaan sosiaalialan, kun ei edes tiedä, ettei sijaislapsia ole olemassakaan.

Olen miettinyt voisiko meistä tulla sijaisperhe. Pitääkö toisen vanhemmista olla kotiäitinä, jos perheeseen sijoitetaan lapsi vai voiko lapsen laittaa päivähoitoon niin kuin omatkin lapset?

Menkää sosiaalityöntekijän tai perhehoitoliiton ihmisen juttusille, niin saatte faktaa.



Ehkä myös odottaisin, että molemmat omat ovat koulussa. Nimittäin rankkaakin voi tulla ja olla.

Tapauksesta riippuen, voi tietenkin joskus tulla perheeseen sellainen lapsi, että jonkin aikaa pitäisi pystyä olemaan pois töistä.

Hassua, että monet tyrmäävät heti ajatauksen. Tosiasia kuitenkin on, että tosi monet lapset kaipaisivat kotia ja jos teidän perhe haluaisi antaa rakkautta vielä yhdelle niin toki asiaa voi harkita. Helppoa se ei varmaankaan ole. Äidilläni on ollut sijaislapsi, joka pysyi aikuisikään asti. Kaikki lapset eivät siis aina palaudu biologisille vanhemmilleen. Ongelmia oli myös ehkä normaalia enemmän murrosiässä, mutta eipä sitä koskaan tiedä omista lapsistaankaan. Sijaislapsista makdetaan myös pientä korvausta, joten ihan normaalin perheen tulot kyllä riittävät.

päästä kokonaan eroon. Jokainen sijaisvanhempi tietää, että sijaislapsia ei ole olemassa, mutta sinnikkäästi tuo sana vaan pysyy käytössä. Lapsi ei ole kenenkään sijainen.

Ihanaa että teidänlaisia on olemassa :)

Ihanaa että teidänlaisia on olemassa :)

järjestetään. sielä tulee paljon tietoa sijaisvanhemmuudesta risuineen ja ruusuineen. täältä ei

olen itse perheestä jossa on ollut monia sijaiskotilapsia. itse olen ollut mukana valmennuksen paneeleissa vastailemassa kurssilaisten kysymyksiin minun näkökulmastani siitä mitä on olla sijaisperheen bio lapsi.

http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/

sen mitä itse tiedän.

Nimi putosi jostain syystä pois.

sen mitä itse tiedän.

ehkä jotain mitä en osaa kysyäkään, kerro vaan! :)

Itse ajattelin lähtökohtaisesti, että mikäli pystyisimme itse yhtään vaikuttamaan, niin haluaisimme tosiaan mahdollisimman pienen lapsen, mielellään 1-2-vuotiaan, ja mielellään sijoitukseen pitkäksi aikaa, sitä siis en pelkää (ainakaan nyt, tosin en kyllä vielä ole asioista hirveän perillä)

Ymmärrän, että pitäisi olla tekemisissä biovanhempien kanssa ja kenties koko heidän sukunsa kanssa, mutta kuinka usein tätä yhteyttä keskimäärin pidetään, kerta kuussako?

Mieheni ei vielä ole ihan täysillä hommassa mukana, mutta lupasi esim. lähteä tuonne infotilaisuuteen. Lisäksi ajattelen, että miehellä olisi jo tavallaan "kokemusta" sijaisisänä olosta, perheeseemme kuuluu nimittäin esikoiseni, joka on aiemmasta avioliitostani. Ja kun mieheni on ottanut hänetkin hyvin vastaan, miksi ei ottaisi lisääkin ei-biologisia lapsia.

Miehelle kuitenkin sanoin, etten lähde hommaan, ellei mies ole asian puolella. Ymmärrän, että miehen tuki asiassa on erittäin tärkeää, vaikka käytännössä minunhan hommaa tämä enimmäkseen olisi, koska mieheni käy töissä ja itse olisin valmis hoitamaan sijoitettua lasta vähän niinkuin "päätoimisesti" kotona, ainakin alkuun.

ap

tehdään aina toistaiseksi voimassa olevaksi. Eli se loppuu automaattisesti kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Vaikka tavoitteena on perheen yhdistäminen, ei se kovinkaan usein onnistu. Myös sitä katsotaan kuinka kauan lapsi on ollut sijaisperheessä. Jos 1-2 vuotias on muutaman vuoden perheessä, ei häntä kovin herkästi lähdetä enää heittelemään muualle, ei edes biologiseen kotiin. Tiedän itse monta tapausta, jolloin lapsen biovanhemmat itse haluavat, että lapsi jää sijaisperheeseen oltuaan siellä vuosia. Ajattelevat lapsen etua. Tietenkin täytyy hyväksyä se mahdollisuus, että lapsi joskus palaa omille vanhemmilleen. Tavallisinta on, että vanhemmat tapaavat lastaan kerran kuukaudessa, joka minusta on aivan liian vähän. Tapaamiset kuitenkin sovitaan aina tapauskohtaisesti.