Olisikohan sijaisvanhemmuus hyvä vaihtoehto tässä tilanteessa? Ajatuksia?

että se ois helpompaa kuin biologisen lapsen teko. Et taida ihan ymmärtää, kuinka paljon sen todella vaatii. Säästyt ehkä parin ensimmäisen vuoden vaikeuksilta, mutta tilalle tulee useiden vuosien hankaluuksia. Ne eivät nimittäin mene ohi, vaikka lapselle osoittaisi rakkauta ja saisi hänet luottamaan sijaisvanhempiin ja kodin turvaa.

että se ois helpompaa kuin biologisen lapsen teko. Et taida ihan ymmärtää, kuinka paljon sen todella vaatii. Säästyt ehkä parin ensimmäisen vuoden vaikeuksilta, mutta tilalle tulee useiden vuosien hankaluuksia. Ne eivät nimittäin mene ohi, vaikka lapselle osoittaisi rakkauta ja saisi hänet luottamaan sijaisvanhempiin ja kodin turvaa.

Vaan siis kaipaan vielä ainakin yhtä lasta tähän perheeseen. Ja siis johan omien lasteni kohdalla olen joutunut selvittelemään kaikenlaisia ongelmia uhmineen yms. (no, ehkäpä sijaislapsen kanssa voi tulla vielä vaikeampia) mutta tajuan kyllä senkin.

Mikä on mielestäsi "hyvä syy" ryhtyä sijaisvanhemmaksi, jos ei syy saada vielä yksi lisää perheeseen rakastettavaksi ja hoivattavaksi?

ap

te olette kelpoja sijaisvanhemmaksi jos teillä riittää aikaa ja rakkautta, sekä niitä rajoja myös. Ottakaapa yhteyttä paikkakuntanne sosiaalihuoltoon tai muuhun tahoon joka näitä asioita hoitaa ja menkää ihmeessä keskustelemaan. Sijaisperheistä on kova pula.

sijais- tai adoptiovanhemmuuteen. Voin vakuuttaa, että vaikka siinä fyysisessä puolessa joltain säästyisi, se on silti monin verroin raskaampaa kuin biolapsen saaminen.

sijais- tai adoptiovanhemmuuteen. Voin vakuuttaa, että vaikka siinä fyysisessä puolessa joltain säästyisi, se on silti monin verroin raskaampaa kuin biolapsen saaminen.

harkita sijaislasta, koska haluaisi ja perheessä olisi vielä tilaa yhdelle, jota rakastaa, pitää hänestä huolta, yrittää auttaa hänet lähtökohdistaan lapsuudessa hyvään ja tasapainoiseen aikuisuuteen, saada "opetettua" lapselle, että hänellä on joku/jotkut jotka välittävät, jotka rakastavat, ja joiden puoleen voi aina kääntyä.

ap

Useinkaan niiden sijoitettujen lasten ainoa ongelma ei ole esim. hoidon laiminlyönti vaan todella usein on esim. raskaudenaikaisen alkoholin- tai huumeidenkäytön aiheuttamia pysyviä vaurioita, jotka eivät välttämättä näy heti vaan tulevat esille myöhemmin. Oppimis- ja käytöshäiriöt ovat tavallisia.

Eli kannattaa varautua myös siihen että juuri tuosta lapsesta tulee koulun ja naapuruston pahin häirikkö ja te olette jatkuvasti vastuussa lapsen tekemisistä. Lapsi voi olla myös väkivaltainen omia lapsianne ja teitä kohtaan. Moni sijaisperhe on joutunut toimittamaan (esi)murrosikäisen lapsen pois, kun ei enää kerta kaikkiaan pärjää tämän kanssa. Kannattaa siis tarkkaan miettiä kuinka paljon olisi käytössä voimavaroja tilanteessa, jossa lapsi on hyvin moniongelmainen.

sen eteen, että sijaisperheistä on huutava pula jatkossakin.



Itse olen seurannut naapurin pariskuntaa, jotka saivat sijaislapsen perheeseen 2-vuotiaana ja hän on ollut heillä 6 vuotta. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin: lapsi on suloinen ja kehittynyt normaalisti.

hyvähän se on, että toit asian kuitenkin esiin.



ap

Valtaosa sijoitukseen menevistä lapsista on alkoholi- tai huumeongelmaisten lapsia. Pelkkä rakkaus ei tee ehjäksi.

Ongelmattomat ovat vähemmistönä.

sen eteen, että sijaisperheistä on huutava pula jatkossakin.

Itse olen seurannut naapurin pariskuntaa, jotka saivat sijaislapsen perheeseen 2-vuotiaana ja hän on ollut heillä 6 vuotta. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin: lapsi on suloinen ja kehittynyt normaalisti.

sijaisperheissä myös olla jotenkin tiiviisti yhteydessä biologisiin vanhempiin, toisin kuin vaikka adoptiossa. eli siihen liittyisi paljon muutakin kuin vain lapsesta huolehtiminen.

sitä "oikeaa" syytä sijaisvanhemmaksi alkamiseen?

Kerrottehan sen?



ap

että kuvittelee sen olevan jotenkin helpompaa kun ei tarvitse treenata lantionpohjalihaksia tai rääkätä ruumistaan. Eli totaalimetsään mennään jo tuossa, kun vanhemmuus mielletään noin.



Ja voin vakuuttaa, että jokin uhmiksen kanssa pelleily on aika kaukana niistä haasteista, mihin sijaislapsen kanssa voi joutua.

uusien sijaisperheiden saamiseksi. Jos paikkakunnallasi järjestetään sellainen, mene mukaan. Sijaisperheistä on pulaa. Jos aidosti halua löytyy, niin siitä vaan homma käyntiin. Sitten Priden kurssin aikana ja jälkeen selviää lopullisesti, oletteko valmiita hommaan.

että kuvittelee sen olevan jotenkin helpompaa kun ei tarvitse treenata lantionpohjalihaksia tai rääkätä ruumistaan. Eli totaalimetsään mennään jo tuossa, kun vanhemmuus mielletään noin.

Ja voin vakuuttaa, että jokin uhmiksen kanssa pelleily on aika kaukana niistä haasteista, mihin sijaislapsen kanssa voi joutua.

Tuon on vaan syy siihen, miksi en halua lisää biologisia lapsia.

Lapsia kuitenkin haluaisin lisää, haluan auttaa jonkun lapsen hyvään aikuisuuteen niin hyvin kuin kykenen. Rakkautta minulla riittää, mielestäni tulen hyvin toimeen ihmisten (lastenkin) kanssa yms.

Ja siis tokihan mä olen lukenut esim. netistä sijaisvanhempien kokemista haasteista sijaislastensa kanssa, ja luonnollisestikaan minulla ei ollut muuta vertailukohtaa kuin omien lasten kanssa koetut, mukaanlukien uhmaiät. En silti kuvittele mitenkään ruusunpunaisesti sijaisvanhemmuudesta. En tosin myöskään suostu ajattelemaan asiasta niin, että se olisi PELKKÄÄ tuskaa, eiköhän se myös anna paljon, jos ottaakin!

Hoksasin lehdessä ilmoituksen Pelastakaa Lapset-järjestön sijaisvanhemmuudesta kertovasta infotilaisuudesta, joka on tässä naapurikunnassa. Sinne ajattelin mieheni kanssa mennä. Ei toki päätetä vielä mitään, mutta otetaan selvää.

ap

yhtä hyvää, ainutta syytä ryhtyä sijaisvanhemmaksi ei ole mielestäni. pelkkä halu saada lapsi tai auttamisen halu ei yksin riitä. pitää olla aikaa, halua, tietoa, taitoa ja motivaatiota sijaisvanhemmuuteen.

sijaisvanhemmus on erityistä vanhemmuutta ja lapsen jakaminen on monesti rankkaa.



pyytäisin ottamaan huomioon että biolapsenne saattavat joutua luopumaan paljosta ja joutua kohtaamaan asioita joita ette haluaisi, esim. rikollisia, narkomaaneja, kiroilua, haistattelua ja haukkumista biovanhempien/sukulaisten taholta, yhteydenottoja poliisiin/vartijoihin, sijaisisaruksen oirehdintaa päihteistä, pahoinpitelysta ja/tai seksuaalisesta. hyväksikäytöstä ym. kaikkea ei (onneksi) voi etukäteen tietääkään.



sijoitettu lapsi vaatii myös paljon "ylimääräistä" aikaa, palaverit, neuvottelut, terapiat ja tapaamiset ym. ym.





Voitte hyvinkin sopia sijaisvanhemmiksi!

info-tilaisuus on hyvä alku, siitä sitten valmennukseen jos sille tuntuu. valmennus antaa paljon eväitä tehdä päätöksiä. lopullinen päätös sijaisvanhemmuudesta tehdään kouluttajien kanssa kurssin jälkeen.

onnea teille tulevaan!

t.sijaisäiti

ps. numero 8 toi myös merkittäviä asioista esille!

Itse asiaa toiselta puolelta seuraavana (lähetämme lapsia sijaisperheeseen) muistuttaisin parista asiasta. Siitä, että lapsen biologinen vanhempi/vanhemmat sekä suku on monesti tekemisissä lapsen kanssa ja se ei aina suju kovin hyvin, monet päihteidenkäyttäjä-vanhemmat osaavat olla vaikeita tapauksia. Tässä mietin nyt lähinnä sitä, että saattaa tuoda ylimääräistä henkistä taakkaa lapsen hoitamiseen.



Lisäksi kannattaa miettiä tarkkaan onko teidän perhe valmis vastaanottamaan sijaislapsen. Olen kuullut tapauksista, joissa perheen lapsi on yllättäen joutunut jakamaan kaiken (mm.vanhemmat ja huoneen) sijaislapsen/lasten kanssa ja sellaista en esim. omille lapsilleni ikinä tekisi.



Olen kuitenkin iloinen, että sijaisperheeksi haluavia on, sillä kyllähän ne monesti ovat lapselle parempi paikka kuin laitos.



Ottakaa asioista selvää kaikessa rauhassa ja jatkakaa sitten ajatusta sijaislapsesta suuntaan tai toiseen. Tsemppiä mietintöihin. :o)



t. alan työntekijä ja kolmen (oman) äiti :o)

Kiitos valaisevasta viestistäsi.



Osaisit varmaan vastata erääseen mieltäni askarruttavaan kysymykseen asiaa koskien:



Minkälaiset tulot pitää sijaisperheellä olla?



Onko huono asia, jos perheen toinen vanhempi (tässä tapauksessa äiti) on työtön? Isä töissä, tienaa ihan keskiverron duunarin tavoin.



Omasta mielestäni tämä voisi olla positiivinen asia siinä mielessä, että äiti voisi helposti jäädä sijaislapsen kanssa kotiin, jotta lapsi tutustuisi paremmin perheeseensä, ei siis tarvitsisi viedä päivähoitoon tai miettiä että kumpi luopuu päivätöistään.



Mutta mitä tästä ajatellaan siellä päässä?

Minusta ap.n lähtökohta sijaisvanhemmaksi on vähän väärä.

Ajatus siitä, että on aikaa, resursseja, rahaa, voimavaroja ja halua antaa ja jakaa rakkautta useammallekin lapselle, mutta ei halua itse "tehdä" enää.. se on hyvä jos haluaa adoptiolapsen.



Sijaislapsi on kuitenkin ehdottomasti lainassa. Sijaisvanhemmuteen pitäisi ryhtyä ajatuksella ja lähtökohdalla, että lapsi on todellakin lainassa ja palautuu takaisin omille biologisille vanhemmille kun vanhemmat ovat saanee asiansa kuntoon.

Luin juuri hesarista artikkelin vanhemmista, joiden lapset on huostaanotettu sijaisperheeseen, ja tapaamisia on rajoitettu. Joskus sijaisvahehmmat haluaa "lapsen edun nimissä" sijaislapset itselleen kokonaan ja siten rajoittaa tapaamisia, koska lapset niiden jälkeen "oireilevat", eli ikävöivät ja käyttäytyvät sen mukaisesti.



Eli aina ne huostaanotot eivät perustu mihinkään todelliseen laiminlyöntiin, takana voi olla ihan kunnon vanhemmat ja huostaanotto hätiköity mutta sos.tt ei halua purkaa ... jne, se on oma asiansa,



Mutta jos on sitten ihan perusteltu sijoitus, silloin lapsi voi jo 2 ikävuoteen mennessä olla kokenut sellaisia asioita ja sellaista hylkäämistä, ettei kukaan edes aikuisena., Lapsi voi olla todella oirehtiva.



Yhteistyötä pitäisi tehdä sosiaalitoimeen, lapsen vanhempiin ja vähän joka suuntaan, lapsi ehkä tarvitsee terapiaa jne.



Suosittelen ap., että alkuun ryhdytte tukiperheiksi. Eli tarjoatte kodin loma-ajoiksi lapsille, joiden vanhemmat esim. ovat yksinhuoltajia tai muuten tarvitsevat "lomaa" omista lapsista. Se on hyvä alku, siinä jo näkee, millaista se voi olla hyvässä ja ehkä huonossa, ja jaksaako todellakiin hoitaa toisten lapsia, lainalapsia.



Esim. kerran kuukaudessa tietty tai tietyt lapset, ja kesä- ja talvilomilla samat tai toiset lapset.

Siinä näkisi miten omatkin lapset suhtautuu, miten lähtee toimimaan jne. Lasten iän ja sukupuolen voi "valita", eli toivoa.





Suositan siis alkuun tukiperheeksi ryhtymistä.

Minusta ap.n lähtökohta sijaisvanhemmaksi on vähän väärä.

Ajatus siitä, että on aikaa, resursseja, rahaa, voimavaroja ja halua antaa ja jakaa rakkautta useammallekin lapselle, mutta ei halua itse "tehdä" enää.. se on hyvä jos haluaa adoptiolapsen.



Sijaislapsi on kuitenkin ehdottomasti lainassa. Sijaisvanhemmuteen pitäisi ryhtyä ajatuksella ja lähtökohdalla, että lapsi on todellakin lainassa ja palautuu takaisin omille biologisille vanhemmille kun vanhemmat ovat saanee asiansa kuntoon.

Luin juuri hesarista artikkelin vanhemmista, joiden lapset on huostaanotettu sijaisperheeseen, ja tapaamisia on rajoitettu. Joskus sijaisvahehmmat haluaa "lapsen edun nimissä" sijaislapset itselleen kokonaan ja siten rajoittaa tapaamisia, koska lapset niiden jälkeen "oireilevat", eli ikävöivät ja käyttäytyvät sen mukaisesti.



Eli aina ne huostaanotot eivät perustu mihinkään todelliseen laiminlyöntiin, takana voi olla ihan kunnon vanhemmat ja huostaanotto hätiköity mutta sos.tt ei halua purkaa ... jne, se on oma asiansa,



Mutta jos on sitten ihan perusteltu sijoitus, silloin lapsi voi jo 2 ikävuoteen mennessä olla kokenut sellaisia asioita ja sellaista hylkäämistä, ettei kukaan edes aikuisena., Lapsi voi olla todella oirehtiva.



Yhteistyötä pitäisi tehdä sosiaalitoimeen, lapsen vanhempiin ja vähän joka suuntaan, lapsi ehkä tarvitsee terapiaa jne.



Suosittelen ap., että alkuun ryhdytte tukiperheiksi. Eli tarjoatte kodin loma-ajoiksi lapsille, joiden vanhemmat esim. ovat yksinhuoltajia tai muuten tarvitsevat "lomaa" omista lapsista. Se on hyvä alku, siinä jo näkee, millaista se voi olla hyvässä ja ehkä huonossa, ja jaksaako todellakiin hoitaa toisten lapsia, lainalapsia.



Esim. kerran kuukaudessa tietty tai tietyt lapset, ja kesä- ja talvilomilla samat tai toiset lapset.

Siinä näkisi miten omatkin lapset suhtautuu, miten lähtee toimimaan jne. Lasten iän ja sukupuolen voi "valita", eli toivoa.





Suositan siis alkuun tukiperheeksi ryhtymistä.

jos haluat. Mitään ehdotonta tulorajaa ei ole määritelty. Kunhan on sen verran tuloja, että tulee toimeen ja pystyy perheen huoltamaan. Toisen vanhemman työttömyys ei ole este.