Lue keskustelun säännöt.
Mummoäidin lapsesta teiniäiti, miten eroon epäonnistumisen tunteesta?
15.09.2010 |
Olen varmaan ainakin tämän palstan mukaan mummoäiti, sain meidän ainokaiset (kaksostytöt) vanhana ja nyt toinen heistä on raskaana. Tyttö on päättänyt pitää lapsen ja olen tästä lievästi sanottuna järkyttynyt.
Olen itse abortin kannalla, koska tyttö on todella nuori eikä minusta vielä valmis äidiksi. Toisaalta onko minulla oikeutta pakottaa tyttöä aborttiin ja pahimmassa tapauksessa pilata meidän välit. Olen tällä hetkellä käytännössä yksin vastuussa arjesta, vaikka emme mieheni kanssa olekaan eronneet emmekä ole eroamassa, mutta mies on paljon sairaalassa ja kuntoutuksessa ja näin tulee olemaan vielä pitkään.
Tyttö ei tiedä minun kantaani tähän asiaan. Olemme kyllä keskustelleet eri vaihtoehdoista ja siitä mitä ne toisivat tullessaan.
Tytölle olen sanonut, että voisivat asua poikaystävänsä kanssa meidän pihalla olevassa kaksiossa. Tai tällä hetkellä se toimii lähinnä varastona, mutta tarvittaessa voidaan se tyhjentää. Vaikka abortti olisi minusta parempi vaihtoehto niin en haluaisi jättää tyttöä yksinkään vaan auttaa. Auttamisella en kuitenkaan tarkoita sitä, että hoitaisin vauvan täyspäiväisesti, välillä tietysti voisin hoitaa, lähinnä tarkoitan esim. asuntoa ym. asioita auttamisella.
Lisäksi koen olevani epäonnistunut äitinä kun tyttö on raskaana. Ehkäisystä on puhuttu ja pillereitä tyttö on syönyt, ei tietysti mikään ehkäisy ole täysin varma, tästä on omakohtaistakin kokemusta.
Kommentit (40)
Ei äiti ole ainoa ihminen joka vaikuttaa lastensa elämään. Ne nyt vaan tekevät omat ratkaisunsa vaikka sinä et niistä päätöksistä pidäkään :)
So relax, life goes on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tarvii olla toki samaa mieltä lapsesi päätöksistä mutta sun tehtävä on kuitenkin tukea, oli päätös mikä tahansa. Ja usko pois, asioilla on tapana järjestyä... ihan oikeasti.
Ehkä tämä on ihan ok juttu, vauva siis, kunhan alkujärkytyksestä pääset. Ja turha sitä on jossitella, sitä mennään nyt näillä eteenpäin mitä on. Onneksi lapsellasi on äiti : )
On hienoa, että aiot nuoria auttaa.
Jos et nyt mitään positiivista itse keksi niin saatpahan ainakin nähdä lapsenlapsesi, kun kerran itse olet vasta mummona lapsesi tehnyt. ;o)
Ja sitten vakavasti ottaen, lapsen syntymä ei ole mikään katastrofi. Elämä jatkuu myös sen jälkeen. Voit kyllä tehdä asiasta suuren onnettomuuden, mutta mun mielestä se ei kannata. Olen varma, että lapsen synnyttyä olet käsitellyt asian ja vauva on ihan yhtä ihana kuin vauvat aina, riippumatta äidin iästä.
Mummouteen pitää kasvaa ihan niin kuin äitiyteenkin.
Mä olen varma että te olette hyvä joukkue pitämään huolta pienestä, joka teille on suotu.
asutaan Helsingin keskustassa, ja kukaan niiden kavereista ei ole onnistunut raskautumaan, avioliitosta/toiveista huolimatta. En tiedä missä on vika. Jos tyttäres odottaa, ni olisin maailman onnellisin ja kiittäsin luojaa. Lapsi on ihme ja siitä pitää olla kiitollinen. Antasin mitä tahansa että olisin sinä.
Se on hänen oma valintansa eli anna vaan tehdä omat onnistumisensa tai mokansa, mutta tee selväksi, että itse kantaa vastuunsa poikaystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä sanoisi tyttöni seksielämää vielä aktiiviseksi. Vasta vähän aikaa sitten seksi oli "ajankohtaista" tyttöni ja hänen poikaystävänsä suhteessa.
ap
Kävi joku ajatuskatko ja vastasin suoraan aloitukseen lukematta ketjua eteenpäin. Nuo kyselemäni asiathan tulivatkin esille ketjussa.
Tyttösi on kyllä aika nuori. Et voi pakottaa tai edes painostaa häntä aborttiin, mutta yritä saada hänet keskustelemaan mahdollisimman monien ihmisten kanssa. Olisiko ketään nuorena lapsensa saanutta joka suosittelee muille aborttia ja vastaavasti nuorena äidiksi tullutta joka osaa sanoa että kyllä sitä pärjää. Siis ettet tuputtaisi yhtä näkökantaa vaan että tyttö ainakin tulisi kuulleeksi/tiedosteneeksi eri vaihtoehtoja. Ja tajuaa sen, ettei sma valinta johda eri ihmisillä samaan lopputulokseen.
Se mikä eniten pisti korvaan oli miten raisumpi 15-vuotiaasi käy kovastikin bilettämässä ja tämä "kiltti ja tunnollinen"kin tyttö harrastaa ilmeisesti jo aktiivista seksielämää. Onkohan teillä kotona varmasti asiat kunnossa?
Olisiko kuitenkin mahdollista että tyttösi muuttaisi lapsensa (ja poikaystävänsä) kanssa kotinne ulkopuolelle?
35
Kyseessä on sinun lapsesi, lähes aikuisen ihmisen, oma elämä. Hän tekee omat virheensä, ihan itse. Ja kantaa niiden seuraukseet. Abortti on sellainen päätös , jota katuu, vaikka sen päätöksen tekisi ihan itse. Jos se tehdään äidin painostuksesta, se rikkoo teidän välit ja se rikkoo tyttäresi joskus ja jossain vaiheessa. Ikävä ja kauna ja JOSsittelu jää.
Anna lapsesi tehdä ihan itse omat virheensä, omat ratkaisunsa, päätöksensä - oma elämänsä.
Ainoa mitä voit tehdä, on hyväksyä, ja olla tukena.
Eikä se ole mitään epäonnistumista, jos lapsi saa nuorena lapsen.
Äitinä, vanhempana sitä tekee parhaansa ja loppu on sitten nuoren omissa käsissä. Hän saa niin hyvät palikat kuin itse äitinä voi antaa, mutta viime kädessä nuori päättää mitä niillä palikoilla tekee.
Ehkä sinun lapsesi on aikoinaan ajatellut, että haluaa lapset nuorena, toisin kuin sinä olet tehnyt.
Minä tein ensimmäiset lapset nuorena ja olen tyytyväinen etteivät he ole vielä tehneet lapsia. Ettöä elävät nuoruuden nuorena. He ovat itse eläneet nuoren äidin lapsina. On ollut eroja, muuttoja, minun opiskelua, pätkätyötä, vuorotyötä, taloudellista epävarmuutta.
Esikoinen kuvaa lapsuuttaan että olimme hyvin köyhiä.
Ehkä he eivät halua samaa omille lapsilleen.
Sinun lapsesi haluaa jotain muuta omalle lapselleen, aivan samoin kuin minun lapseni eivät näe mitään statusta siinä että on nuori vanhempi jos sen toinen puoli on tuo pienituloisuus ja epävarmuus... ja sinun lapsesi ehkä katsoo, että se, että on vakaa talous ja mahdollisuuksia ym. mutta sitten olisi ns. vanha äiti, hän ei ehkä pidä näitä ensimmäisiä asioita tärkeänä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen ottaa koiranpennun, kun se lupaa huolehtia siitä aina. Kukaan ihminen ei voi vaatia ketään kantamaan vastuuta jostakin asiasta lopunelämää, kukaan ei voi ennustaa miten käy. Eli älä missään nimessä tee selväksi mitään. Rakasta lastasi, ja ole tukena kun se sitä tarvii, äläkä anna neuvoja pyytämättä. Kaikkea parasta teille!
voimia löytää sopiva rooli itselleen, ei varmasti ole helppoa ja varsinkin jos on itsellä vahva ajatus tai tunne siitä, että teiniäitiys on sinun perheellesi epäonnistuminen. Miten siitä voisi päästä eroon, no tosiaan ehkä vaikka niin, että tietoisesti ajattelee, että tapahtunut ei riipu sinusta. Jos tyttäresi on ehkäisyä osannut käyttää, niin mitä ilmeisimmin ei riipu hänestäkään tai poikakaverista, vaan kyseessä on sellainen ehkäisyn pettäminen, joka aina jollekin tilastollisesti osuu kohdalle. Vauva voi tosiaan olla hyväkin asia, pakottaa ottamaan vastuuta sekä vauvasta että itsestään ja omasta tulevaisuudestaan. Ja pitää ns. jalat maan pinnalla. Riippuu tietysti myös tyttäresi iästä ja persoonallisuudesta, jos on paljon alle täysi-ikäinen tai kova bilettämään, niin silloin tietysti voi olla että edessä on kova koulu, mutta onko se sittenkään paha asia, riippuu siitä osaako lapsesi kantaa vastuunsa ja panna omat halut ja menot syrjään... Itse ainakin koin, että lapsen syntymä oli suuri motivaattori päästä elämässä eteenpäin. En ollut teiniäiti, vaan reilustikin päälle 20-vuotias, mutta oma äitini, joka taas oli jo yli 30 kun minut sai, piti minua ihan teiniäitinä ;). Muutkin on sanoneet, että lapsen syntymä on ollut minulle hyvä juttu, ja lapsi tuli hyvään aikaan.
Ja jos lapsesi ei halua aborttia tehdä, et sinä oikein voi häntä pakottaa. En oikein keksi miten voisit oman kantasi tuoda varmuuden vuoksi esille loukkaamatta ja aiheuttamatta pitkää kränää välillenne. Ehkä niin että puhuisitte vakavasti asiasta, ja kertoisit että sinä hyväksyt ja tuet heitä minkä tahansa päätöksen jälkeen, vaikka abortin tai adoption kanssa. Ja jos he päättävät pitää vauvan, sinä tuet edelleen, mutta et missään tapauksessa ole päävastuussa. Etsisin tyttären kanssa vertaistukiryhmiä, jotta saisi kuvaa siitä mihin on joutumassa. Abortti tai adoptiohan ei välttämättä ole mikään vaihtoehto joillekin, vaan asenne voi olla että lapsi on nyt tulossa ja se otetaan vastaan, jolloin ei ole tavallaan edes kyse siitä, että he tekisivät päätöksen pitää lapsi ja valitsevat samalla koko tulevaisuutensa. Itse ainakin koen, että lapsi tuli ja onneksi tulikin, mutta tulevaisuuteni ja haaveeni ei niin radikaalisti muuttunut onnettomammiksi sen takia, ehkä ennemminkin päinvastoin. Jottei tyttärelle jäisi epäselvyyttä, puhuisin ihan selväksi nämä taloudelliset asiat, eli ei niin että tyttäresi mielessään kuvittelee esim. että perheen kuukausittaiset menot on muutaman satasen luokkaa ja oma isi ja äiti mieluusti maksaa ainakin sen mitä kelalta saa tukia... Vaan auttaisin ottamaan selvää (tai pyytäisin että selvittävät minulle) millaisia tukia tulevat yhteiskunnalta saamaan, mitä niillä saa kaupasta ja onko mahdollista niillä tuloilla asua vuokralla ja missä, ja mistä saavat tarvittaessa lisätuloja (voiko toinen tai molemmat tehdä töitä). Ja että millaista apua teiltä voi odottaa. Se auttaa jo varmasti paljon, jos voivat asua teidän katon alla, vaikka nuorilla saattaakin olla sellainen yltiöromanttinen ajatus, että muuttavat omilleen ja tulevat hienosti toimeen luopumatta mistään. Mutta pitäisi tosiaan myös kiinni siitä, että en osta isoja lahjoja neuvottelematta perheen kanssa siitä onko niille tarvetta ja säästyykö sillä lahjalla rahaa heiltä muualle ja mihin. Tai jos antaa rahaa, niin antaa sitten säännöllisesti tietyn summan joka kuukausi, jolloin nuoret sen pystyy ottamaan talouslaskelmissaan huomioon. Silloin tällöin tuleva raha tai kalliit lahjat antaa kuvan, että sitä tulee ja tulee aina kun vain pyytää.
Mutta tosiaan, ei vauvan syntymä ole maailman loppu, ja useimmille ihmisille se on yksi hienoimmista (tai kaivatuimmista) asioista koko elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydäppä tytärtäsi katsomaan mtv:n teen mom ja sixteen and prengnant ohjelmia. Niistä saa kyllä käsitystä siitä, mitä on olla teiniäiti ja millaisiin ratkaisuihin ne nuoret ovat päätyneet. Ja auttaa ehkä myös oivaltamaan, että äitiys on tosi iso juttu kun on vielä itsekkin niin nuori, eikä kykene huolehtimaan omasta taloudestaan ja toimentulostaan.
Ehkäpä tosiaan ajan kanssa sopeudun ajatukseen, että tyttärestäni tulee teiniäiti. En itse usko, että voin mitenkään tuoda kantaani esille ilman, että tyttö ymmärtää sen väärin siis painostuksena, mieluummin olen hiljaa ja tuen häntä hänen/heidän tekemässä päätöksessä.
Tyttö on 15v ja minusta tuli äiti 44v iässä.
Kaksosemme ovat siis kuin yö ja päivä. Toinen (ei raskaana oleva) on aika rämäpäinen, ei kanna huolta huomisesta, bilettää paljon, koulu ei pahemmin kiinnosta jne. ja hänen suhteensa olisinkin varmasti vielä enemmän huolissani, jos hän olisi raskaana. Tämä raskaana oleva tyttö on sen sijaan erittäin vastuuntuntoinen, pärjää koulussa hyvin eikä häntä pahemmin kiinnosta biletys, vaikka välillä kyllä onkin kavereiden kanssa kaupungilla tai jossain bileissä. Raskaus ei tyttäreni mukaan ollut suunniteltu vaan vahinko eli ehkäisy petti.
Olemme keskustelleet tytön kanssa ja hän on sanonut, että aikovat kyllä itse hoitaa vauvan eikä hoidattaa vauvaa meillä tai vauvan isän vanhemmilla. Raskaus oli myös tytön poikaystävän vanhemmille jonkinlainen järkytys. Myös he ovat saaneet lapset ns. vanhemmalla iällä ja ovat jyrkästi sitä mieltä, ettei lapsia ennen kun opiskelut on opiskeltu. Olen heiltä saanut kuulla miten minun pitäisi pakottaa tyttäreni tekemään abortti, jotta heidän poikansa elämä ei mene pilalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saat kokea mummouden. Jos tyttäresi toimisi kuin sinä, eli saisi 44-vuotiaana lapsen, sä olisit varmasti jo haudassa. Tyttäresi vain tasapainotti sukunne ikärakennetta...
Älä vaan suostu tuohon
Olen heiltä saanut kuulla miten minun pitäisi pakottaa tyttäreni tekemään abortti, jotta heidän poikansa elämä ei mene pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tyttäresikin halusi varaslähdön äitiyteen
Sama tarina pyöri täällä vuosi-pari sitten. Hyvä tietty keskustella, mutta...
Eli jos saa lapsen 29v iässä niin on mummoäiti? Taivas, olen jo 50v täyttänyt enkä tajunnut, että olen isomummoiässä, esikoinen kun ei vielä ole rippikouluikäinen.
miten pääset eroon epäonnistumisen tunteesta? No sillä tavalla että hyväksyt tosiasiat:lapsi on tulossa, sinusta tulee mummi ja tyttärestäsi äiti. Ajattele positiivisesti. Lapsen syntymä on suuri ilo teille kaikille vaikka nyt jännitättekin sitä. Kerroit tyttäresi olevan hyvin vastuuntuntoinen joten eiköhän hänestä tule vastuuntuntoinen äitikin. Vauva-aika on ihanaa kun siihen alat niin suhtautumaan. Mieti että jotkut eivät saa sitä ikinä kokea. Te saatte!
Enkä minä siis kyllä aio pakottaa tyttöä aborttiin, vaikka vauvan isän vanhemmat niin toivovatkin.
ap
Sama tarina pyöri täällä vuosi-pari sitten. Hyvä tietty keskustella, mutta...
Ole tukena, se riittää.
Aborttiin kun ei taida päätyä, sitä et myöskään voi vaatia. Mutta älä kuitenkaan ns äidiksi ala, eli autat välillä, mutta kyllä tulevien vanhempien tulee hoitaa vauvansa ihan itse, kasvattaa, ruokkia ja vaatettaa.