Koostuvatko elämän arvosi jostakin muusta kuin materiasta tai uraputkeen pääsemisestä?

Tämä elämänaikainen touhuilu on vaan kuin pitkän matkan aikana tapahtuvaa puuhailua määränpäätä odotellessa.

jossa ykkösenä olivat mökki, lukeminen ja rauha.

raha, materia ja työ eivät mahtuneet 20 kärkeen.

Se on nimittäin luksusta, eikä kaikilla ole mökkiä, joten ihan raakaan materiaan se on luokiteltava.

Tämä elämänaikainen touhuilu on vaan kuin pitkän matkan aikana tapahtuvaa puuhailua määränpäätä odotellessa.

Ateisti uskoo, että ei ole muuta elämää kuin tämä. Siksi tämä elämä pitää elää hyvin. Elämästä pitää myös nauttia, eikä nauttiminen useimmille meistä tarkoita tavaran ostamista tai hienoa uraputkea.

Nauttiminen tarkoittaa sitä, että ei ole liian kiire, saa viettää läheisten kanssa, ehtii pitää huolta omasta kunnosta & hyvinvoinnista (esim. syödä terveellistä ja hyvää ruokaa) ja voi vaikuttaa asioihin mm. siihen, että maailmasta tulee parempi paikka (niin itselle kuin lapsilleen ja heidän lapsilleen - samoin kuin muillekin, sillä on vaikeaa olla itse onnellinen, jos ympärillä on paljon kurjuutta ja eriarvoisuutta).

Ateistin on tehtävä tästä elämästä ja tästä maailmasta hyvä, sillä mitään paratiisia ei ole odotettavissa, vaikka ihmiset kärsisivät kuinka paljon.

on kanssa toi usko Jumalaans ellanen kantava voima. Ja se, että yritän hoitaa lapset hyvin ja antaa heille hyvät eväät elämään.



Muakin ahdistaa kuluttamisen vimma. Siihen sortuu helposti itsekin. Ostaminen on aika kivaa, ja omistaminen. Mutta siitä saa vain hetkellistä tyydytystä.



Uraputki-ihminen en ole ollut koskaan. Mulla on opistotason koulutus. osittain olen ollut hieman rimanalittaja, alemmuudentuntoinen vaikkakin ihan älykäs ja pystyvä ihminen. En ole uskonut nuorempana itseeni. Mutta tyytyväinen olen työssäni.

jossa ykkösenä olivat mökki, lukeminen ja rauha. raha, materia ja työ eivät mahtuneet 20 kärkeen.

Se on nimittäin luksusta, eikä kaikilla ole mökkiä, joten ihan raakaan materiaan se on luokiteltava.

Kuivalla maalla oleva mummonmökki jota on rempattu kierrätysmateriaaleilla viisi vuotta ja raivattu aluskasvillisuutta käsivoimin, lainanlyhennys kuussa alle 100 euroa. Mutta mikään ei voita aamukahvia auringon noustessa omilla rappusilla täydelllisessä hiljaisuudessa.

Minulle tärkeimmät arvot ovat hyvin perhekeskeisiä, enkä ymmärrä ura-suuntautuneiden ihmisten tapaa katsella elämää, tai koen että he ovat sokeita "oikeille" onnen avaimille.

Minulle työ on vain pakollinen väline normaalielämän mahdollistamiseksi.

etenkin tätä av:ta lukiessa tulee kyllä käsitys että suurimmalla osalla arvot ovat juuri nuo, materialismi ja uraputkessa menestyminen.



Ihan sama mitä tähän ketjuun kirjoitellaan, kuitenkin tulee ilmi muissa keskusteluissa että ihminen ei ole mitään jos ei ole tietyn tason koulutusta, asemaa työelämässä, tulotasoa, omistusasuntoa, Molon tai Ticketin haalareita lapsilla jne. ja ihan suoraan vittuillaan vähälahjaisiksi esim. lähihoitajia jotka aina ja kaikki hakeutuvat alalle koska muiden auttaminen on sydäntä lähellä, ei sitä työtä kukaan palkan takia tee, ne joille urakehitys ja omaisuus on tärkeää hakeutuu ihan muualle. Jotain kuvaa sekin että suomalaisten keskitulo on n. 2500e mutta täällä jos joku sanoo olevansa hyvin toimeentuleva tuolla niin heti tulee joku aukomaan että köyhiähän te olette kun tällä monikin tienaa 4000-5000e/kk (joka todellakaan ei ole keskitulo vaan melkein tuplasti sen!).

Myös ihmisten älykkyys luokitellaan av:lla tulotason mukaan, kukaan joka lukee näitä ketjuja usein ei voi väittää etteikö suurin osa täällä kirjoittelevista olisi nimenomaan materialisteja.



Minulla on elämänarvot jossain muualla, kaikista ihmeellisintä elämässä minusta on synnyttää ja kasvattaa uusia ihmisiä maailmaan. Se on vaan jotain niin ihmeellistä että miten minusta on voinut tulla tuollaisia ihan erillisiä ihmisiä joihin minulla on valtava valta ja vastuu. Minulla on monta lasta ja olen tehnyt heidän eteensä kaikkeni mm. jättänyt opiskelut ja työt siinä välissä kun tuntunut että lapset kärsii niistä, en olisi voinut kuvitella että ura olisi ykkösasia ja lapset joustavat siinä sivussa. Enkä rajoittaa lapsilukua sen perusteella että onko varaa enää tiettyyn elintasoon jos tulee lisää lapsia eli onko varaa lapsiin..



Toki minulla on muitakin arvoja, en kuitenkaan ole oman itsensä ja elämänsä uhraava äiti niinkuin joku tässä ketjussa. Olen oppinut että oma onnellisuus on kaiken muun perusta, millään perheellä eikä materialla eikä uralla ole mitään väliä jos ei ole onnellinen, masentunut ihminen ei nauti mistään, ei edes lapsistaan joten elämänsä tekeminen sellaiseksi kuin haluaa on tärkeintä. Myös luovuus on minulle erittäin tärkeää, se on niin minuuteni osa että vaikka en tällä hetkellä luovalla työllä eläkään niin se on kuitenkin tavoitteeni, ei omakotitalon hankkimiseksi, minulle riittää että pystyn elättämään sillä perheeni.

Että jollekin juuri se mielekäs tekeminen tuottaa sitten myös materiaalista hyvää? Pitäisikö esim. palkasta sitten kieltäytyä, vaikka on omalla (mielekkäällä) työllään sen ansainnut? Mistä tämä vastakkainasettelu oikein kertoo?

Ja todella olet ihan ainut Todella Hyvä Ihminen Jolla On Oikeat Arvot.

Paitsi oman kodin kohdalla painotamme myös materiaa.

Mies tekee 40 tuntia viikossa (yrittäjä), minä olen kotiäiti. Nuukasti on pakko elellä joten tuo materian palvominen on automaattisesti poissuljettu. Ura on minulle ihan samantekevä juttu.

Eniten merkitsee perhe, aika ja rauhallinen elämä ilman turhia virikkeitä.

Tällä hetkellä olen työtön (korkeasti koulutettu sellainen, eli monen mielestä ihan luuseri). Olen kuitenkin paljon onnellisempi kuin stressaavassa työssä, jonka "hedelmät" valuivat ison firman osakkeenomistajille.. Nyt on aikaa perheelle ja itselleni myös.

En tunne ketään, joka haaveilisi uraputkesta yms. Sen sijaan tiedän useita, jotka ovat olleet uraputkessa ja hypänneet pois. Suomalaisten arvot eivät mielestäni ole ylipäätään kovin materialistiset, täällä on aina osattu elää lähellä luontoa ja metsää. Meille riittää että on polttopuuta talveksi, mutta sen verran pitää kyllä olla suojaa että selviää pakkasista.

tykkää siitä, että on rahaa matkustaa ja ostaa kesämökki, se on ilman muuta "pinnallista hapatusta" ja hyi-hyi?

Eikä sellaisella ihmisellä voi olla MITÄÄN MUITA ARVOJA LISÄKSI?

Ap kuuluu mitä ilmeisimmin kategoriaan "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

Meillä on ihan kivat tulot miehen kanssa, on kesämökki ja tykätään matkustella jne. Kuitenkaan meiltä ei löydy noita kalliita vaatteita ja perheenkin kesken ehditään kivasti viettää aikaa. Olenko siis materialisti kun arvostan hyvää toimeentuloa vai olenko mielestänne ihminen, jolle esimerkiksi perhe on tärkein? Ei kai näitä asioita tulojen tai kesämökin olemassaololla mitata?

ihmisiltä, joilta itseltään puuttuu syystä tai toisesta edellytykset johonkin ja siksi hän päättää, että "Emmä oikeesti sitä haluiskaan" ja että kaikki, jotka haluaa, ovat väärässä ja tyhmiä paskapäitä, jotka eivät ole nähneet Valoa (eivät Villeä eikä muutakaan).

Trendien perässä juoksevat ateistit voisivat oikeasti miettiä, mitä he niistä trendeistä saavat verrattuna siihen, että uskoisivat Jeesukseen?

että ateistit olisivat jotain trendien perässä juoksevia uraputki-ihmisiä. Sehän on päinvastoin niin, että esim. vihreissä on paljon ateisteja, jotka päinvastoin kannattavat ihan toista ääripäätä. Eli kohtuutta ja luonnon arvostamista, koska ei ole mitään taivastkorttia jonka voi heittää kehiin. Tyyliin ekosysteemit tuhoutuu, mutta hei, Jumala antoi luvan käyttää luontoa ja ainahan on taivas, johon pääsee loputtomaan yltäkylläisyyteen kultakatuja talsimaan.

Itse olen ateisti ja valinnut elämäntavan joka on kaikkea muuta kuin trendien perässä juoksemista. Urakin on ollut minulle aina hyvin samantekevä asia.