Lue keskustelun säännöt.
Miten te kestätte sen, että mies voi ihastua/tulee ihastumaan toiseen aika ajoin?
14.09.2010 |
Järjen tasolla tiedän, että ihastumisia tapahtuu sitä enemmän, mitä pidempi liitto on. Koska pidemmällä aikavälillä niitä tapahtuu enemmän.
Järjen tasolla tiedän, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa. Niitä oikeita voi olla parikin, ja mies voi hyvin törmätä niihin pitkän yhteiselon aikana.
Ja myös minä myös. Järjellä tiedän tämänkin.
Mutta tunteen tasolla ajatus on sietämätön. Että mies ihastuisi johon kuhun muuhun kuin minuun...? Mitä työkaluja teillä on antaa minulle, että kestän tämän ajatuksen? Itse vain ahdistus tästä ajatuksesta.
Kommentit (40)
Ehkä tiedänkin, miksi olen niin höhlä. Minä ihastuin 12 vuotta sitten. Ja muistan sen miehen vieläkin!
Ei, en olisi koskaan vaarantanut sitä, mitä meillä oli. Mutta jos olisin ollut vapaa, olisin ehdottomasti lähtenyt hänen mukaansa.
Höhlä olen, joo. Taas tämä kääntyi itseään vastaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pakottanut itseni sisäistämään sen tosiasian etten omista miestäni ja vielä vähemmän hänen tunteitaan. Loppu on sitten silkkaa luottamista.
Tiedän että se on totta, tiedän että itse olen myös ollut ihastunut muihin miehiin ajoittain, mutta valitsen olla piehtaroimatta siinä.
Jos alkaisin oikeasti miettiä miehen ihastumisia niin siitä seuraisi pelkästään pahaa mieltä minulle, ei mitään muuta.
Laa laa laa, en ajattele asiaa.
pistän vain paremmaksi. Ostan seksikkäät alusvaatteet, olen oiken ekstramukava ja hassuttelen kuin alkuaikoina. Vaikka mies ihastuisi toiseen, olen varma, että saan mieheni ihastumaan ja rakastumaan itseeni yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä jää muut satunnaiset ihastukset kauas taakse!
Minulle tämän asian pohdiskelun paikka tuli vähän alle nelikymppisenä, kun olimme mieheni kanssa olleet yhdessä parikymmentä vuotta.
Minä olen päässyt tilanteen tai tunteideni jos en herraksi niin ainakin jossain määrin sopusointuun, kun pakottauduin kivuliaasti hyväksymään, että maailmassa on miehiä ja naisia, jotka ovat viehättävät, kiehtovat, ihastuttavat miestäni tai minua.
Jotenkin yritin ajatella tätä asiaa nöyrästi. Samassa sopassa ollaan koko ihmissuku. Siinä suhteessa kukaan ei liene täydellinen ja kumma kyllä löysin parhaan ratkaisun tähän tuskailuun ajattelemalla tietoisesti, että rakastan miestäni ja hyväksyn hänet sellaisena ihmisenä kuin hän on. Onko tämä armoa, en tiedä. Mutta jotenkin ajattelen meitä ihmisiä armeliaammin kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei itsellenikään ole niin käynyt.
mullakin auttaa se että muistelee omia ihastumisia, tavallaan sitten ei ole "lupaa" enää ahdistua toisen ihastuksista jos itse on tehnyt samaa. Eihän sitä koskaan tiedä koska se menee rakastumiseksi asti. Siksi toista ei koskaan voikaan pitää itsestään selvyytenä vaan se toinen on valloitettava joka päivä uudelleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen viimeksi ihastunut parikymppisenä.
Ihastumiset kuuluvat nuoruuteen. Eihän aikuinen kypsä ihminen ihastu.
Olisi sietämätöntä elää parisuhteessa ja ihastua jatkuvasti uusiin ihmisiin.
Pidän tälläistä ihastujaa lievästi mt-sairaana.
kaikki menee muuttuu ihan täysin. ja eiko miehet ajatellu seksiä lähes jokasen mukiinmenevän kanssa kun vastaan tulee? Itte ihastun aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minulla 40 v lähestyy ja avioliittoa 20 vuotta takana. Aiemmin asia ei ole häirinnyt yhtään, pikemminkin naureskellut asialle jos joku selkeästi osoittaa kiinnostusta mieheeni tai miehenini toisen naiseen. Itsekin lievästi olen ihastunut toisiin miehiin ollut. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana asia on todella alkanut vaivaamaan, eikä asiaa parantanut miehen ilmiselvä ihastus 11 v nuorempaan työkaveriinsa. Mies itse kieltää, minusta ilmi selvää. En siis mitään pettämisetä epäile, mutta tuo ajatuksen tasolla toisen ajatteleminenkin häiritsee... Taitaa olla joku ikäkriisi juttu itsellä ja näkyy sitten näin??
Jos suhde omaan vaimoon on ok, ei ihastumisia niin vaan tapahdu yhtenään. Ja mitä siitä jos ihastuu kunhan aviosuhde ei sen takia vaarannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ihastuminen" on?
Toiselle ihastuminen voi merkitä sitä, että menettää yöunensa. Toisella se on vain sitä, että onpa kiva tyyppi.
"ihastuminen" on?
Toiselle ihastuminen voi merkitä sitä, että menettää yöunensa. Toisella se on vain sitä, että onpa kiva tyyppi.
on sitä, että pitää esim. työkaveria tavallista viehättävämpänä, haluaisi viettää aikaa tämän kanssa, persoonasta riippuen voi ujostella tämän seurassa, ajattelee tätä henkilöä paljon, haaveilee seksistä sen kanssa ja odottaa aina innolla seuraavaa työpäivää, jos työkaveri on silloin paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä olen ihastunut, niin en minä haaveile seksistä. Tietty siinä on tietty lataus, mutta en "haaveile".
"ihastuminen" on? Toiselle ihastuminen voi merkitä sitä, että menettää yöunensa. Toisella se on vain sitä, että onpa kiva tyyppi.
on sitä, että pitää esim. työkaveria tavallista viehättävämpänä, haluaisi viettää aikaa tämän kanssa, persoonasta riippuen voi ujostella tämän seurassa, ajattelee tätä henkilöä paljon, haaveilee seksistä sen kanssa ja odottaa aina innolla seuraavaa työpäivää, jos työkaveri on silloin paikalla.
Mä en viitsi käyttää energiaani tuollaisten pohtimiseen. Jos/kun mies ihastuu, se on mulle ihan sama, kunhan kohtelee mua ja lapsia hyvin. Ja kunhan ihastuminen ei ihmeemmin näy kotona.
Ihan sama pettämisen suhteenkin.
Olen realisti ja tiedän, että ihastumisia ja pettämisiäkin tapahtuu paljon, mutta voi niitä tapahtua puolin sekä toisin. Turha tuollaisia asioita on etukäteen murehtia.
tehköön mies mitä haluaa? Voi pettää ja kaikkea. kiva parisuhde teillä!
Mä en viitsi käyttää energiaani tuollaisten pohtimiseen. Jos/kun mies ihastuu, se on mulle ihan sama, kunhan kohtelee mua ja lapsia hyvin. Ja kunhan ihastuminen ei ihmeemmin näy kotona. Ihan sama pettämisen suhteenkin. Olen realisti ja tiedän, että ihastumisia ja pettämisiäkin tapahtuu paljon, mutta voi niitä tapahtua puolin sekä toisin. Turha tuollaisia asioita on etukäteen murehtia.
Mä en viitsi käyttää energiaani tuollaisten pohtimiseen. Jos/kun mies ihastuu, se on mulle ihan sama, kunhan kohtelee mua ja lapsia hyvin. Ja kunhan ihastuminen ei ihmeemmin näy kotona. Ihan sama pettämisen suhteenkin. Olen realisti ja tiedän, että ihastumisia ja pettämisiäkin tapahtuu paljon, mutta voi niitä tapahtua puolin sekä toisin. Turha tuollaisia asioita on etukäteen murehtia.
Pettäminen ok... Kaikkea sitä saa lukea, miksi kaltaisesi ihmiset edes rupeavat parisuhteeseen? Kyllä on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät petä, miksi tyytä vähempään?
Mun mielestä on ihan turha kuluttaa energiaa jonkin potentiaalisen asian pelkäämiseen. Yhtä hyvin voisin päivät pitkät murehtia sitä, että sairastun vakavasti tai lapsi jää auton alle.
Asioita joutaa murehtia sittenkin kun ne tapahtuvat oikeasti. Ja jos mä en koskaan saa tietää miehen ihastumisista niin enhän mä niitä pääse murehtimaankaan;)
kuin toisen lapsen syntymä ja tajusin miehen puheista, että nyt on enemmän kuin työkaveruutta liikkeellä, mies ei ensin edes myöntänyt, mutta tajusi vähän myöhemmin saman asian ja pyyteli hirveästi anteeksi ja oli ihan ressukka. Mun itsetunto taas koki melkoisen romahduksen juuri synnyttäneenä, lihavana, väsyneenä kotiäitinä koin ettei minusta ollut vastusta pienelle, nuorelle neiti iloisuudelle, mutta mies vannoi ettei ollut meinannut mitään seksisuhdetta ja perhe menee kaiken edelle.
Vuoden verran asia todella häiritsi ja välillä miestä piikittelin kunnes sitten tajusin oman ihastumisen toiseen mieheen. Ja se on sellaista pientä ihastumista, flirttiä ja fantasiaa, ei mitään muuta. Nyt olen ollut 5v aikana yhteensä kolmesti ihastunut ja kertaakaan ei ole ollut edes lähellä ylittää sitä rakastumisen rajaa. Mieheni kanssa en ole näistä puhunut, mutta olen antanut hänelle anteeksi ja sanonut, että ymmärrän täysin sen aikaisen tilanteen. Lisäksi olen myös tajunnut mieheni olleen ihastunut ystävääni suhteemme alkuaikoina, mutta tämä ei ole saanut minua tuntemaan mitään muuta kuin huvittuneisuutta. Missään vaiheessa mies ja perhe ei ole menettänyt ykköspaikkaansa ja uskon näin olevan myös miehellänikin. Enemmän minua pelottaa se 50-villitys. Oma äitini sai aikaan sellaista draamaa, että kaunaritkin jää kakkoseksi...
"minusta tuntuu siis se ajatus sietämättömältä, että en olisi miehelleni se elämän ykkönen. "
vaikka miehesi ihastuisi ei se tarkoita sitä ettet olisi hänelle ehdottomasti nro 1.
Itsekin ihastuin vähäksi aikaa yhteen mieheen, joka oli vaan niin mahdottoman mukava ja kiltti, ja ihana hymy. Siis ihana ihminen, miksei sellaiseen voisi ihastua? ei se mun miehelle silti vedä vertoja, ehei.
Ihastukset laantuu itsestään (yleensä).