Minkä ikäisenä teidän lapset osasivat lohduttaa esim. nuorempaa sisarusta, nallea tai kotieläintä?
Tuli vain mieleen, koska luin juuri pätkän tuomitun pedofiilin haastattelusta. Mies kertoi jutussa varsin avoimesti nauttineensa aina lasten läheisyydestä jne., mutta mielenkiintoisinta oli, että hän sanoi olleensa aina kykenemätön LOHDUTTAMAAN lapsia, vaikka oli pitkään työskennellyt näiden parissa...
Kommentit (3)
Lapsen sosiaalisten taitojen ja persoonallisuuden kehitys kiihtyy toisena ikävuonna voimakkaasti. Lapsi alkaa seuraamaan toisten toimintaa tarkemmin ja sitä kautta kehittää omaa suhtautumistaan esineisiin ja asioihin. Kagan (1984) puhuu tässä yhteydessä standardeista, joita lapsi luo itselleen. Standardeilla hän tarkoittaa käsitystä oikeista suhtautumis- ja toimintatavoista eri tilanteissa. Mikäli lapsen saama malli on vinoutunut, syntyy standardeissakin vinoutumia. Toisen ikävuoden aikana lapsi alkaa myös paremmin tunnistamaan muiden ihmisten tunteita ja ajatuksia, ja kokee ne jo irrallisiksi omistaan ja pyrkii lohduttamaan. Hoffman (2000) kutsuu tätä alkavaa vaihetta kvasi-egosentrisen empatian vaiheeksi. Lapsi ymmärtää toisen mielipahan irralliseksi omastaan, mutta saatta pyrkiä lohduttamaan toista asioilla, jotka lohduttavat häntä itseään. (Hoffman, 2000; Kagan, 1984; Sillanpää, 2004)
toinen oli n. 1v7kk ja söi kaikki mummon poimimat mansikat. Minä siihen sitten surullisena: "voi, äiti ei saanut yhtään". Lapsi vakavoitui ja silitti hiuksiani "älä ikke, mummo tuo lisää"
Siis ihan omatoimisesti on lohduttanut esim. nallea jota sattuu leikissä.