Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa sukset ristissä
14.09.2010 |
Erinäistä kinaa on ollut miehen kanssa ja ongelmana lähinnä luonne-erot. Harmillista kyllä, tästä on tulossa kynnyskysymys meidän suhteessamme, näin typerältä kuin se kuulostaakin.
Mies on pedantti ja minimalisti, arvostaa erittäin siistiä kotia. Minä puolestani olen luonteeltani suhteellisen suurpiirteinen ja romanttinen, pidän koriste-esineistä ja myönnän ettei lattialla lojuva lelu tai vaate saa minua hermostumaan. Vuosien saatossa olen kuitenkin tsempannut itsestäni miehen mieleen olevan luonteen mitä tulee siivoukseen, eli korjaan jälkeni heti pois ja korjaan muutenkin tavarat useamman kerran päivässä paikoilleen. Imuroin pari kertaa viikossa, joka ruokailun jälkeen siivoan keittiön ja ruokapöydän alusineen kun lapset sotkevat. Ihan normaaleja juttuja ja koti pysyy suhteellisen siistinä, mitä nyt pari kertaa viikossa voi kasautua vaatetta tai lelua jonnekin, jotka sitten illalla viimeistään laitan paikoilleen.
Kuitenkin töistä tullessaan eilen mies pyysi minut huoneesseemme. Hän sanoi hermostuneena että olen viikannut hänen vaatteensa väärin ja laittanut jopa housut paitapinoon. Viikkaan kuulemma hänen vaatteensa tahallaan väärin, ihan vain kiusaksi vaikka hän on minulle useasti näyttänyt kuinka ne viikataan. Hänelle väärin viikkaaminen tarkoittaa sitä, etten ole silitellyt paitaa käsilläni joka viikkausvaiheessa kovalla pinnalla litteäksi ja mikä pahinta, viikkaamani paidat eivät olleet ihan saman levyisiä. En vain kertakaikkiaan saa miehen paidoista aina saman levyisiä, en ole tarkkaluontoinen ja sen miehelle sanoinkin, että jos minulla olisi viikolla viikattavana vain miehen vaatteet niin voisin ehkä onnistuakin. Viikkaan kuitenkin monta koneellista perheen erimittaista pyykkiä viikon mittaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta eikä edes ainoa asia josta saan lokaa niskaan. Tuostakin mies sirrtyi rähisemään varastotilan epäjärjestyksestä (olin pussittanut pois annettavia vaatteita ja vienyt ne varastoon), märistä pyykeistä koneessa nukkumaanmentäessä , oli tarkistanut illalla että ovat märkiä, ei kuitenkaan itse viitsi laittaa kuivumaan vaan katsoo aiheelliseksi huomauttaa minulle.
Inhottavimalta tuntuu se, ettei hän tunnu arvostavan työpanostani saati minua. Olen vain siivooja kotona. Kurjaa on myös kun kotiin tullessa rupeaa osoittelemaan, että mikä kotityö on tekemättä, missä on sotkua. Olenkin jo sanonut, että vaikka miehen työvuoro on jo ohi niin minun työaikani ei ole vielä loppu. Huomaan silti kiirehtiväni iltasiivousta ennen kuin mies tulee kotiin, ettei vaan löydä mitään valituksen aihetta. Korostan, että meillä on oikeasti siistiä, miehen on vaikea ymmärtää ja uskoa, että lapsiperheissä sotkua syntyy ja vaikka toisesta päästä siivoan niin pikkulapset jo toisesta päästä sotkevat.
Miten saan miehen järkiin tai edes jotenkin tasavertaiseksi? Pelkään, että ennen pitkää suhde kuolee pystyyn tähän typerään valitukseen. Minunkin alkaa olla vaikea arvostaa miestä kun kiitosta en saa mistään, pelkkää valitusta.
Kommentit (35)
olet jättäytynyt pois työelämästä vapaaehtoisesti, lapset on päivät pkodissa ja mies tienaa kaikki rahat? Jos tosiaan on näin, opettelisin vaan kiltisti viikkaamaan ne pyykit kuten mies tahtoo. Koska itse olet valinnut uraksesi kodinhoitajan hommat, niin paras olisi suoriutua niistä kuten tilaaja/maksaja toivoo. Ja jossain vaiheessa olisi varmaan parempi, jos avaisit keskustelun eläketurvastasi. Että ei käy niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua miehesi hommaa itselleen nuoremman ja vetreämmän kodinhoitajan ja sä jäät kitumaan kansaneläkeelle.
Jättäydyin pois työelämästä 6kk sitten kun mies sai tämän johtajatason työn jossa on iso työsarka, omassa työpaikkassani oli muutoksia ja erittäin huono työilmapiiri. Niinpä päätimme, että jään kotiin nyt vuodeksi pariksi, sillä lapset ovat vielä tosi pieniä ja muuten viikolla olisin kuin yh, eli kuskaisin aamulla yksin 3 lasta eri tarhoihin eripuolille kaupunkia (2 lastamme oli eri tarhoissa), hakisin hoidosta, olisin pois töistä jos joku lapsista sairastuu kesken viikon, sillä Kiinasta ei lennetä noin vain kotiin, hoitaisin paljon yksin ostokset, kodin, pyykit ja siivoukset. Mies matkustaa paljon maailmalla viikolla eli emme välttämättä näe kuin maanantaina ja sitten taas perjantaina, joskus on pois 2 viikkoa yhteen soittoon.
Parasta suoriutua viikkauksesta niinkuin maksaja toivoo? Viikannut olenkin, lopputulos vaan ei miellytä enkä todellakaan rupea harjoittelemaan minimaalisen tarkkaa viikkaustyyliä, joka vie hirveästi aikaa. Jos lähden tästä työelämään niin maksajakaan ei voi tehdä enää töitään samalla työtahdilla kuin nyt ja se työ loppuu sitten siihen ja palkat kanssa. Mielestäni saisi olla kiitollinen siitä että olen kotona ja mahdollistan hänelle tämän duunin. Ja saisi olla kiitollinen siitä että ne vaatteet on viikattu ihan siististi kaappiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap miestäsi sen verran, että olen itsekin välistä kovin pedantti ja kontrolloiva. Mieheni taas on suurpiirteisempi, joka toisaalta tykkää välillä nalkuttaa epäjärjestyksestä, mikä saa taas aikaan stressiä niissä tilanteissa, kun keittiössä on kaaos valloillaan ja tiedän mieheni olevan tulossa kotiin/jonkun tulevan piipahtamaan meillä....
Mutta siis, erona mieheesi olen yrittänyt löytää sellaisen tien, että meillä kaikilla tässä huushollissa olisi mukava olla. Eli olen tehnyt samaa kuin sinäkin, vain päinvastaiseen suuntaan, ja opetellut löysäämään vannetta pääni ympärillä. Joskus epäjärjestys saa aikaan sisäisen stressin, mutta yritän toistaa itselleni että se on toissijaista sen rinnalla, että meillä menee hyvin ja olemme terveitä.
Tuntuu, että tuo nipottaminen (sillä sitä se kyllä jo on) on niin ylenpalttista, että se vie sinulta ja lapsilta elintilan. Minä kyllä tekisin sinun saappaissasi sillä tavalla, että ihan ensiksi puhuisin rauhallisen monologin hänelle siitä, että hän on epäreilu ja että hänenkin pitäisi kyetä tulemaan puolitiehen vastaan, jos sinäkin olet sen jo tehnyt. Ja kun miehesi sitten nalkuttaa väärin viikatuista paidoista, ns. epäjärjestyksestä (eli todennäköisesti normaali näkymä lapsiperheessä) ja niin edelleen, niin et enää alennu palvelijaksi vaan toteat (joka ikinen kerta) niinkuin joku toinenkin ehdotti, että voit valita: joko minä viikkaan paidat näin tai sitten teet sen itse. Roskia lattialla -> imuri on kaapissa, jos haluat että se tehdään heti. Tavarat väärässä paikassa -> ymmärrän, että sinua ketuttaa, mutta ne siirtyy siitä aikanaan eteenpäin/paikkaan x jne. Kevyt vastakommentti ja valitus toisesta korvasta ulos samantien.
Tsemppiä, täytyy nostaa hattua miten paljon olet itse osaltasi panostanut tähän asiaan!
ja kumma kyllä muuten pedantin ja nipon mieheni vaatteet lojuvat kaksikin viikkoa huoneessamme kaappiin menoa odottaen jos en niitä laita.
Eli se epäjärjestys ei todellisuudessa haittaa lainkaan, kunhan passuuttaa. Et taida tuntea koko äijää, luultavasti se köyrii kumminkin muita niillä reissuillansa, joten JSSAP.
poissa...aikani kestin minäkin tuota äidin piloille passaamaa miestä. Samat paitavingutukset kuultuna, kun viikkasin väärin paidat ja kotona oli normaali lapsiperhesekamelska. Ja meillä on kuitenkin aina tiskit poissa koneesta ja vaatteet pestynä.
Nyt eletään lasten kanssa koivet katossa ilman kello viiden sekopäistä tavaroiden piilotusta. Ja on huomattavsti rennompaa.
Sovi miehesi kanssa että palkkaatte siivoojan. Kaipa tuon siivojan sopimuksen saisi tehtyä niin että viikkaa miehesi paidatkin oikein. Ei pitäisi olla hirveän kallis investointi mielenrauhalle ja siitä saa kotitalousvähennykset.
Toinen vaihtoehto on ehdottamasi lähteä ovesta ulos kun miehesi aloittaa. Jos olette jo asiasta vääntäneet, niin ei keskustelu/riita taida enää auttaa.
Uskon että tuo miehesi nipotus on jäävuoren huippu ja tunteesi eivät todellakaan ole kovin lämpimät miestäsi kohtaan. Miehesi taitaa käyttäytyä työroolilla kotona? Voisit myös todeta miehellesi että tarvitsette avioliittoneuvontaa.
Ehdotan siis ulkopuolisen avun hankkimista:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hullun hommaahan se on muutenkin. Voiko elämäänsä enää turhempaan asiaan tuhlata kuin johonkin paitojen millintarkkaan viikkaamiseen!
Kotona täytyy molempien saada olla luontevasti ja rennosti. Ei ole normaalia, että täytyy stressata miehen kotiin tulosta ja siivoamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet nyt sen verran, kun pidät tarpeellisena ja järkevänä että koti on suht siisti (kuten olet tehnytkin).
Seuraavan kerran kun mies marisee jotain, esim. paitojen viikkaamisesta, sanot ihan neutraalisti että selvä, tästä lähin mies voi viikata itse omat vaatteensa. Jätät ne pyykkikoriin, kun ne on pesty, ja mies kotiintullessaan saa viikkailla ne millintarkasti, ettei tule sanomista. Ja sano, että voit toki jatkaa viikkaamista, mutta sitten et kuuntele enää yhtään valitusta tehdystä työstä.
Sama muissa asioissa. Esim. jos mies osoittaa jotain tekemätöntä kotityötä (esim. ei ole imuroitu) sanot miehelle vaan neutraalisti taas että "imuri löytyy kaapista".
Tappelemaan en suosittele alkamaan, mutta pidä puolesi, hyvä nainen.
Minä en päivääkään katsois tuollaista touhua! En yhtään!
Toimenpide-ehdotukseni:
1. Ilmoitus miehelle että hoitaa itse omat vaatteensa ja keskustelu noista muista asioista (arvostuksen puute, työnjako)
2. Jos kohta 1. ei auta tai kelpaa, mies omaan kämppään nillittämään siisteydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullut koskaan tasa-arvosta? meillä suomessahan on sellainenkin kun tasa-arvovaltuutettu. Miksi annat miehesi käyttäytyä noin?
Jos olet kotona päivät, tehtäväsi on hoitaa lapset. Ei passata kieroutunutta miestäsi.
Peskööt itse pyykkinsä ja huolehtikoon kaiken mistä valittaa. Miten SUOSTUT tuollaiseen??
Se mies vois tulla meille kylään. Asuis täällä vaikka viikon, niin ymmärtäs, että sinä taidat olla maailman paras vaimo. Meillä kun paidatkin viikataan useammalla eri tavalla, mies vie itse omat vaatteensa kaappiin, ja kumpi vaan voi laittaa pyykit kuivumaan. Vaikka meilläkin n kohtuullisen siistiä, niin esim. pöydän alus siivtaan max 2 kertaa viikossa, ja imuroidaan vaan ehkä joka toinen viikko. Ja meillä on koira. Eli mies keskelle oikeaa elämää, pois teidän kuplasta, niin ymmärtää paremmin. Tai sairastu vakavasti, ole poissa kotoa tarpeeksi kauan, niin mies hoksaa, että ei ne vaatteet itekseen mene kuvumaan. Sairastuminen siksi, että muuten et saa oltua poissa/pääse pois ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullut koskaan tasa-arvosta? meillä suomessahan on sellainenkin kun tasa-arvovaltuutettu. Miksi annat miehesi käyttäytyä noin?
Jos olet kotona päivät, tehtäväsi on hoitaa lapset. Ei passata kieroutunutta miestäsi.
Peskööt itse pyykkinsä ja huolehtikoon kaiken mistä valittaa. Miten SUOSTUT tuollaiseen??
en suostukaan, sanoin että seuraavan kerran revin sen vaatteet kaapista maahan ja viikatkoon prkle itse jos ei kelpaa vaan mies ei siihen mitään vastannut ja keskustelu jäi siihen.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun samasta asiasta tulee sanomista mutta mieheni tuntien ei edes ole viimeinen kerta. Ajattelin hoitaa kaiken lojuvan pyykin kiltteyttäni kaappiin ja kumma kyllä muuten pedantin ja nipon mieheni vaatteet lojuvat kaksikin viikkoa huoneessamme kaappiin menoa odottaen jos en niitä laita. Nyt en piruuttanikaan laita. En vain tiedä kuinka saisin taas tämän keskustelun pysymään mieheni päässä niin, ettei rupea uudestaan valittamaan samasta asiasta ensi kuussa. Anoppi passaa appea samalla tavalla ja sieltä varmaan se mallikin tulee. Yhteisiä vuosia meillä yli 10 ja ennen ei kyllä näin ollut. Lasten myötä on vain hiljalleen meno pahentunut.
Ongelma on myös varmasti siinä, että tieten tahtoa jäin 6kk sitten kotiin, sillä mieheni sai johtajatason viran ja työ tarvits/tarvitsee täyden työpanoksen häneltä vieläpä kun ulkomaan matkoja on harva se viikko. Tuumimme, että minullekin on helpompaa olla kotona lasten kanssa kuin olla se ainoa vanhempi, joka hoitaa viennit ja haut tarhaan, lasten sairaspäivät, kodin jne. Nyt vaan tuntuu että koko asetelma kääntyy päälaelleen ja minua vastaan.
Olen sanonut, että kun mies tulee kotiin niin silloin kotityöt tehdään 50-50%, mies vaan on pirun jääräpäinen, ehkä hieman manipuloija ja hänellä on kyky unohtaa nopeasti käydyt keskustelut niinkuin ei niistä ikinä kuullutkaan. Sama kuin puhuisi kuuroille korville.
minun veljen ex. Kun veljeni alkoi pomottelemaan kotona ex-vaimoaan, hän alkoi fiksusti kostamaan. Esim kun veljeni valitti ettei ole taaskaan puhtaita silitettyjä paitoja kaapissa, rouva laittoi kaikki koneeseen sekä muutaman punaisen kylpypyyhkeen ja punaisia alusvaatteita, kaikki 90 asteeseen. Ohhoh, miten se nyt noin, ehkä sun kannattais pestä itse niin ei tule tällaisia vahinkoja?
Tai kun veljeni valitti, ettei pukuja ole taaskaan viety pesulaan, rouva kasteli ne suihkun alla ja laittoi kuivausrumpuun :) Se olikin kiva näky!
Pikkuhiljaa sai näin tilanteen hallintaan ja mun veli oppi tavoille, tosin vaihtoi vaimoa uuteen, nuorempaan ja tottelevaisempaan (ainakin hetkeksi...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidempiaikainen vierailu jossakin muussa perheessä voisi olla myös ihan paikallaan, joku isät vaihtoon -homma. Taidan seuraavaksi vain kävellä ovesta ulos kun valitus alkaa.
ap
olet jättäytynyt pois työelämästä vapaaehtoisesti, lapset on päivät pkodissa ja mies tienaa kaikki rahat? Jos tosiaan on näin, opettelisin vaan kiltisti viikkaamaan ne pyykit kuten mies tahtoo. Koska itse olet valinnut uraksesi kodinhoitajan hommat, niin paras olisi suoriutua niistä kuten tilaaja/maksaja toivoo. Ja jossain vaiheessa olisi varmaan parempi, jos avaisit keskustelun eläketurvastasi. Että ei käy niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua miehesi hommaa itselleen nuoremman ja vetreämmän kodinhoitajan ja sä jäät kitumaan kansaneläkeelle.