onko sulla päiviä, jolloin et saa aikaiseksi oikein mitään?
Nakuttaako silloin omatunto?
Mä en ole tänään tehnyt kuin kotitöistä pakollisimmat, muuten surffannut netissä ja lojunut. Lapset on olleet kipeitä viikon, pienin itkee ja kätisee kaiken aikaa. Ei vaan jaksa.
Mutta tuntuu että pitäis.
Kommentit (23)
on iso perhe ja töissäkin pitää käydä
Olen silti oppinut kovan kautta, että välillä täytyy antaa löysiä itselle ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Ajoin itseni niin loppuun, että en meinannut selvitä siitä. Olin todella tehokas ja aina hoin, että minulla ei ole mahdollisuutta levätä ja löysiä.
Elimistö pani minut lepäämään väkisin kun en muuten uskonut. Nyt osaan tehdä sen jo ihan vapaaehtoisesti.
Kuule, maailma pyöri silloinkin kun makasin sairaalassa ja se pyörii, vaikka joskus vapaapäivänä lojun vain sohvalla ja lueskelen.
kesälomien jälkeen olen ollut saamaton.
Ja se tietysti kolkuttaa omaatuntoa, etten urheile tai liiku ollenkaan. Siitähän saisi sitä lisäenergiaa, mutta kun ei kiinnosta.
Olen työttömänä kotona ja muksut koulussa. Pitäis siivota ja tehdä kaikkee muutakin. Mä vaan roikun netissä. Suurin asia tänään oli, ett kirjoitin listaa siitä mitä pitäisi tehdä :)
Onpas tehokasta. Ja joo, omatunto kolkuttaa...
Olen sairaan lapsen kanssa kotona, hän nukkuu tai katsoo välillä lastenohjelmia, mutta ei jaksa mitään muuta joten minä olisin voinut esim. siivota tai tehdä muuta järkevää. Mitään en kuitenkaan ole tullut tehdyksi, luulen ilmeisesti että itse olen sairaana....(on kyllä kroppa kipeänä ja osin teipattuna eilisen urheilutapaturman jälkeen, mutta ei ole järin hyvä tekosyy...)
Itseasiassa juuri tänään. Yleensä olen hyvinkin toimelias, mutta toisinaan tulee päiviä, ettei saa mitään aikaan. Ei se ole niin vakavaa jos joskus nostaa jalat pöydälle ja antaa vaan olla. Se maailma pyörii siltikin =)
Eilen piti siivota, mutta sain hyvän verukkeen jättää homman väliin, kun imuri on vähän rikki. Tänään piti sulattaa pakastin, mutta täällä sitä ollaan. Työt saa kyllä jäädä tekemättä, mutta jos vaan lojun tai istun netissä ja lapset keskenään, niin sitten soimaa omatunto urakalla. Nyt pienin päikkäreillä ja isoimmat isin mukana kaupassa :)
ja yleensä just noin että joku on kipee ja joudutaan olemaan sisällä monta päivää. tai jostain muusta syystä totuttu rytmi on muutaman päivän pois, esim mies lomalla, vieraita jne.
sit menee taas muutama päivä että saa itsensä käyntiin. eikä saa mitään aikaseksi.
Ja huono omatunto on, olinpa sitten töissä tai kotona. Etenkin näin töissä oikein hävettää, kun keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, ja tulee sitten vaikkapa surffailtua täällä netissä.
No, vastapainoksi olen sitten toisina päivinä ihan supertehokas.
Olen perusluonteeltani ns. saamaton. Jotakin masennuksen sukuista se tuntuisi olevan. Usein tuntuu, että mikä järki on yleensä tehdä mitään, ei siitä ole mitään hyötyä, silloin muutenkin koko maailma tuntuu vähän turhalta.
Koko ajan jotenkin levoton olo...kolkuttaa koko ajan "tee jotain, tee jotain, tee sitä, tee tätä"...ja mitään sen suurempia en ole tehnyt. Vähän ylläpitänyt kotia.
Ei vaan jaksa. Vaikka miks aina pitäskään olla tehokas? Sitä mä kysyn itseltäni aina... ja silti se omatunto vaan kolkuttelee...
Tähän mennessä olen saanut vietyä esikoisen kerhoon ja haettua sen sieltä. Lounaaksi valmiita lohkoperunoita ja tähteitä. Muu aika on mennyt kahvia juodessa ja surffatessa. Vauva on kipeä ja nukkuu huonosti. Äiti on väsy.
on iso perhe ja töissäkin pitää käydä
varsinkin jos on yhtäkkisiä vapaapäiviä, niin ei jotenkin saa mitään tehdyksi. Esim. tänään. Luento olikin peruttu, lapsi jo päiväkodissa. Silitin yhdet verhot ja laitoin ne, kävin asioilla ja kaupassa. Näihin meni yhteensä 2,5h. Lopun aikaa olen odottanut, että kello tulee puoli kolme, jotta lasta voi mennä hakemaan.
Tänään olisi voinut tehdä vaikka mitä, edes nukkua, mutta en saanut sitäkään aikaiseksi.
Lähetin pari s-postityöhakemusta, joihin ei montaa minuuttia kulunut. Kävin kahvilla. Ja nyt olen maannut koneella.
Kohta menen sänkyyn makoilemaan ja luen kirjaa tai katson tv:tä kunnes joku tulee kotiin... Leppoisaa tämä työttömän elämä. Tosin lähden viivana kyllä kun jotain löytyy, muta täällä kotona en nyt jaksa paneutua eteisen romuvuoreen tai esim imuroimiseen.
En ole pariin viikkoon tehnyt muuta kuin pakollisen. Muu aika menee netissä surffatessa. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen olen hakemassa apua...
tänään varsinkin. siivosin aamulla ja sitten neuloin, mutta koneella olen ollut enemmän kuin muina päivinä.
jos mies on vapaalla, eikä tee mitään, niin en itsekään viitsi kuin aivan pakolliset. yleensä yritän viikolla hoitaa jutut niin, että viikonloppuna saisi vaan olla.
mitän en ole tehnyt. mussa on joku kauhee vika.
Pyykiä en ole laittanut koneeseen, en ole tehnyt MITÄÄN.
Kun mies tulee kotiin, esitän hetken terhakasta, sitten vajoan takaisin tähän nettimaailmaan tai luen kirjaa - jos en leiki lasten kanssa.
vi**u mikä perheenäiti ja vaimo, hyi hyi
Ja omatunto kolkuttaa kaiken aikaa... Lapset eivät ole kipeitä ja mulla vapaapäivä, mutta ei vaan jaksa tehdä mitään. Lapsille ruokaa; tiskit ja pyykit, eikä mitään ylimääräistä.