Onko kukaan yhtä "turvallisuushakuinen" kuin minä?
Olen elänyt koko elämäni (reilut 30 vuotta) samalla pienehköllä paikkakunnalla. En voisi edes kuvitella muuttavani muualle, koska tämä on se mihin olen tottunut.
Olen mennyt naimisiin ensimmäisen poikaystäväni kanssa - joskus olen miettinyt eroa, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään (ja tällä hetkellä olen siitä onnellinen).
Olen vakituisessa työsuhteessa, josta en enää saa mitään - en kuitenkaan "uskalla" etsiä itselleni uutta työpaikkaa...
Kommentit (3)
Kotoa muutin 18v. pois, koska en tullut toimeen äitini kanssa. En ole ollut yli 10v yhteydessä, sen verran ikävät muistot siitä paikasta.
Tein monta vuotta 2 työtä, jotta sain asunnon hommattua ja en ollut kenestäkään riippuvainen. Sitten löysin hyvän miehen ja sain 2 lasta.
Minulle turvallisuus on sitä, etten ole kenestäkään riippuvainen, on turvallista, kun talous on ok, ei ole velkaa.
Töitä olen vaihtanut, mutta sen takia, etten ole viihtynyt ilmapiiriltään huonossa paikassa, olen hakenut turvallsita mukavaa työpaikkaa ja se on löytynyt.
Turvallinen ei välttämättä tarkoita totuttua tapaa.
Otin ensimmäisen työpaikan vastaan minkä sain, vaikken olekaan samaa mieltä yrityksen tavasta hoitaa asiansa.
En tykkää matkustella. Tippaakaan.
Toivon että mieheni olisi s&m-jutuista kiinnostunut ja tekisi minusta orjansa; päättäisi kaiken puolestani ja pitäisi huolta. Maailma tuntuu hiton turvattomalta...
Se mikä täsmää hivenen itselläni on tuo työsuhde.
Kun sitä niin helposti jymähtää...