Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ekaluokkalainen, joka muksii äitiä.

Vierailija
13.09.2010 |

Omani, valitettavasti. Hirmu reipas, sosiaalinen ja kiltti koulussa, ip:ssä ja kavereiden kanssa, mutta kotona agressiivinen varsinkin mua kohtaan ("äiti on tyhmä" + muksaisu). Meillä on ollut hankala elämäntilanne viime keväästä lähtien (remonttia, evakko-asumista ja samaan aikaan mulle puhjennut vakava sairaus) - tästäköhän mahtaisi johtua? Mun ja miehen väleissä myös mm. em. syistä johtuen paljon kireyttä, jonka lapsi tietysti aistii.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


kurista kiinni...? voihan tuo nyt liittyä jotenkin ikäänkin. Vai eikö sinun mielestä?

Vierailija
2/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ekaluokkalainen on fiksu ja kiva lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omista lapsista nuorin on nyt ekalla eikä yksikään ole minua käynyt muksimaan vauvaiän huitomisia lukuunottamatta.



Meidän ekaluokkalainen pussaa ja halaa. Nyhjää kainalossa ja sanoo, että tykkää.



Luonteiltaan lapset toki ovat erilaisia mutta ei meidän lapsista se pidättyväisinkään ole minua muksinut. En olisi sellaista missään tapauksessa myöskään hyväksynyt.

Vierailija
4/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on aika uskomatonta, jos ette ole siitä edes kuulleet. Eli juurikin ekaluokkalainen on siinä iässä, jolloin vanhempien auktoriteettia kyseenalaistetaan.



Tietenkään useimmat eivät muksi äitiään, mutta tuollainen "äiti on tyhmä" - kommentointi on sen ikäisille aika yleistä.



Minua kiinnostaisi tietää, miten ap reagoi tuohon?



Ei siis ole sinänsä outoa, että lapsi saattaa tuttuun ja turvalliseen aikuiseen purkaa turhaumiaan, mutta ilman muuta on syytä joka kerta napata kädestä kiinni ja pakottaa nuori mies pyytämään anteeksi ja selittää, että kukaan, KUKAAN ei perheessä saa haukkua toista tyhmäksi, saati muksia. Ei äiti, ei isä eikä lapsi.



Vierailija
5/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

öh... kyllä 6-8 -vuotiaat tulevat uudelleen uhmaikään ja on aika uskomatonta, jos ette ole siitä edes kuulleet.

auktoriteettien kyseenalaistaminen ei tarkoita minun mielestäni äidin muksimista ja nimittelyä.

Näitä parikymppisiä (++) auktoriteettien kyseenalaistajiahan kyllä riittää. Onko sitten mahdettu "ymmärtää" liian paljon pitkin matkaa...

Vierailija
6/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juurikin sanoin, ettei sitä muksimista pidä sallia. Tuollainen "sä oot tyhmä" taas on aivan yleistä ekaluokkalaisilla, kun oikein keittää - ja siihenkin pitää tietysti puuttua.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

7, sinulla on vähän nyt puutteita lukemisenymmärryksessä.Juurikin

Minä kysyin, missä äidinmuksimisiässä ekaluokkalainen on. Ja sinä väität, etten ole kuullut kouluunmenijän uhmaiästä.

Vierailija
8/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ekaluokkalainen. Eli että ikä on tosiaan tuossa olennainen tekijä.

VAIKKA siis ei sitä muksimista saakaan hyväksyä. Kuten juuri sanoin: tuossa iässä on kapinaa, eli syy on tiedossa, mutta miten ap mahtaa siihen suhtautua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

"muksimiseksi"? Lapsi lyo aitiaan ja nimittelee viela paalle. Mita aiti sanoo? Ala nyt?

Vierailija
10/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärtää jo, että toisia ei saa lyödä eikä nimitellä.

Jos lyö/nimittelee, seuraa rangaistus. Mikä nyt sitten kenellekin toimii: arestia, pelikieltoa jne.



Mikään kireys tai evakko tai mikään muukaan ulkoinen tekijä ei saa olla tekosyynä tuollaisen käytöksen sallimiselle (eikä edes "uhmaikä").



Jos ette itse saa tilannetta rauhoittumaan, ottakaa yhteys esim. terveyskeskuksen psykologiin. Keinoja löytyy kyllä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulunaloitus se vaan rassaa ekaluokkalaista. Kaikki on uutta koulussa ja erilaista kuin päiväkodissa. Jos lapsi on vielä iltapäiväkerhossa, sielläkin on kaikki uutta.



Päiväkodissa tai kotona on enimmäkseen leikitty, nyt on erilaisia oppiaineita, erilaisia opettajia, uusia luokkakavereita. Koulu saattaa olla iso, ruokailusta on selvittävä ihan itse, välitunnit ovat lyhyitä. Kaikki siis uutta ja totuttelua vaativaa.



Alkuluokat ovat keveämpiä, mutta kyllä ne ovat jo ihan koulumaisia verrattuna esim. eskariin. Ekaluokkalaisen kehitykseen kuuluu usein tuo, että purkaa paineitaan lyömällä, suuttumalla, raivoamalla ja itkemällä. Äiti on usein se läheisin ja häneen kohdistetaan tämä raivo ja "muksiminen". Sitä ei pidä hyväksyä, mutta kehitysvaihetta pitää myös ymmärtää. Koeta jaksaa ottaa rauhallisesti ja selkeästi ja tiukasti kertoa, ettei noin saa tehdä. Kerro myös, että ymmärrät lapsen pahan olon.

On vaikeaa, kun ei ole enää ihan pieni, muttei oikein isokaan. Kovin suuri murrosvaihe myllertää ekaluokkalaisen mielessä.



Anna paljon halia ja syliä ja kerro, miten tykkäät lapsestasi. Odota vaan, kyllä se vaihe menee ohi, kunnes taas murrosikä kolkuttaa ovella...:)



Terveisin psykologi ja ekaluokkalaisen äiti

Vierailija
12/12 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulunaloitus se vaan rassaa ekaluokkalaista. Kaikki on uutta koulussa ja erilaista kuin päiväkodissa. Jos lapsi on vielä iltapäiväkerhossa, sielläkin on kaikki uutta.



Päiväkodissa tai kotona on enimmäkseen leikitty, nyt on erilaisia oppiaineita, erilaisia opettajia, uusia luokkakavereita. Koulu saattaa olla iso, ruokailusta on selvittävä ihan itse, välitunnit ovat lyhyitä. Kaikki siis uutta ja totuttelua vaativaa.



Alkuluokat ovat keveämpiä, mutta kyllä ne ovat jo ihan koulumaisia verrattuna esim. eskariin. Ekaluokkalaisen kehitykseen kuuluu usein tuo, että purkaa paineitaan lyömällä, suuttumalla, raivoamalla ja itkemällä. Äiti on usein se läheisin ja häneen kohdistetaan tämä raivo ja "muksiminen". Sitä ei pidä hyväksyä, mutta kehitysvaihetta pitää myös ymmärtää. Koeta jaksaa ottaa rauhallisesti ja selkeästi ja tiukasti kertoa, ettei noin saa tehdä. Kerro myös, että ymmärrät lapsen pahan olon.

On vaikeaa, kun ei ole enää ihan pieni, muttei oikein isokaan. Kovin suuri murrosvaihe myllertää ekaluokkalaisen mielessä.



Anna paljon halia ja syliä ja kerro, miten tykkäät lapsestasi. Odota vaan, kyllä se vaihe menee ohi, kunnes taas murrosikä kolkuttaa ovella...:)



Terveisin psykologi ja ekaluokkalaisen äiti

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan yksi