Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni pikkulapsi aika oli paljon helpompaa kuin nyt koululaisten kanssa!
13.09.2010 |
Pienet lapset ja pienet murheet -sanonnan allekirjoitan kyllä 100 prosenttisesti. Nukkumiset, päiväunet, syömiset ym. vauvana tuntuivat silloin niin vaikeilta välillä. Päiväkodissa oli paljon aikuisia vahtimassa leikkejä ja kaverisuhteita. Oli mukava jutella miten päivä on mennyt ym.
Nyt kun lapset ovat koululaisia, heillä on paljon enemmän vapaata aikaa, paljon enemmän vapauksia, mutta kun pitäisi olla myös järkeä käyttää niitä. Kaverisuhteet ovat kinkkisiä, kun samaa harrastusta harrastavat ovat paljon yhdessä, ei siihen monesti muita mahdu mukaan. Samoin vaateasiat alkavat olla jo ihan pienillä koululaisilla tosi tärkeitä. Onko nyt itsellä oikean merkkinen paita tai kengät?
Välillä tuntuu, että tätäkö sitä joutuu kestämään siihen asti kun muuttavat pois kotoa. Ottaisin paljon mieluummin sen pikkulapsi ajan takaisin.
Kommentit (27)
ota opastusta vastaan:)
tuntuisi että olisi helpompaa puhua ja opastaa isompaa lasta verrattuna tähän pienten kanssa 24/7 hälyytysvalmiudessa oloon,
Nyt kun nuorin lapsi on ekaluokalla, on taas koko ajan sydän syrjällään: lapsi on aamulla yksin kotona, miten sujuu koulumatka, onko kavereita koulussa, reviiri laajenee muutenkin eli alkaa liikkumaan yksin enemmän ulkona jne. Pakko vaan on pidentää liekaa.
Vanhempi lapsi 10v, kaveriongelmia, kouluruoka on pahaa kuulemma, ei syö siellä kunnolla jne.
Kaikkeen on vastaus, mitä välii tai ei kiinnosta!
Murrosikää odotellessa:)Haluaisin ne vauvat takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tuntuisi että olisi helpompaa puhua ja opastaa isompaa lasta verrattuna tähän pienten kanssa 24/7 hälyytysvalmiudessa oloon"
No varmasti kaikki ovat kuullett sanonnan, pienet lapset pienet murheet.
pienten lasten kanssa voi ollav äsynyt, mutta itse en pienten lasten äitinä ymmärtänyt, että myös isojen lasten vanhemmat voivat olla henkisesti todella väsyneitä.Muistan ajatelleeni, että miksihän tuokin äiti, joka päivät työttömänä, antaa lapsensa heilua meillä 3-vuotiaani kaverina. Ajattelin, että eihän hänellä mitän homma voi olla 3 koululaisessaan.Nyt tajuan että ei lastenhoidon raskaus vähäne yhtään ja pienten lasten äitinä jaksaa hyvin kun on pakko, mutta isompien lasten kanssa lipsutaan paljon. Eli annetaan heilua ja riehua ilman valvontaa, ei jaksta laittaa rajoja pleikkarille, annetaan kulkea kylillä liian pienenä...
se rajojen laitto ja kasvattaminen on yhtä raskasta työtä kuin se taaperoiden vahtiminen.
Kyllä se siitosaika ja sitä edeltäneet ajat on ollu parhaita. Naisen raskauduttua on ollu nyt kohta 15 vuotta yhtä tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmasti kaikki ovat kuullett sanonnan, pienet lapset pienet murheet.
pienten lasten kanssa voi ollav äsynyt, mutta itse en pienten lasten äitinä ymmärtänyt, että myös isojen lasten vanhemmat voivat olla henkisesti todella väsyneitä.
Muistan ajatelleeni, että miksihän tuokin äiti, joka päivät työttömänä, antaa lapsensa heilua meillä 3-vuotiaani kaverina. Ajattelin, että eihän hänellä mitän homma voi olla 3 koululaisessaan.Nyt tajuan että ei lastenhoidon raskaus vähäne yhtään ja pienten lasten äitinä jaksaa hyvin kun on pakko, mutta isompien lasten kanssa lipsutaan paljon. Eli annetaan heilua ja riehua ilman valvontaa, ei jaksta laittaa rajoja pleikkarille, annetaan kulkea kylillä liian pienenä...
se rajojen laitto ja kasvattaminen on yhtä raskasta työtä kuin se taaperoiden vahtiminen.
Jep, helppoahan se olisi jos antais mennä ja tehdä mitä ja miten haluaa, esim olla puhelimella/koneella kaiken muun ajan paitsi koulu ja treenit. Jopa täällä moni oli sitä mieltä et antaa lapsen olla puhelimella niin paljon kuin huvittaa kunhan koulu sujuu hyvin ja esim käy jossain urheiluharrastuksessa useamman kerran viikossa. Itse en halua et on loput ajat vain puhelimella, somessa ym. Lukis vaikka kirjaa? Kannustan tekemään siis muuta ja puhelin pitää välillä tuoda pois, ettei ole houkutuksena.
Itse koen myös rajojen asettamisen ja niissä pysymisen vaikeaksi sekä luovimisen siinä just milloin joustaa, milloin ei. Ja myös siisteyden opettaminen; penenä se sujui, kerättiin yhdessä lelut jne. Mut koululaisen ja teinin kanssa on vaikeampaa enkä halua mennä siihen et pitävät vaan huoneen oven kiinni jne etten itse näe sotkuja kuten monet antaa ohjeeksi. Yritän vaan pitää kiinni siitä et teini ja nuorempi koululainen pitävät huoneensa järjestyksessä, siivoavat keittiössä ym jälkensä, jättävät kenkänsä nätisti eteiseen, pyykit pyykkiin jne. Vaikka näitä on pienestä opetettu, ei ne vieläkään suju tuosta vaan ja alkavat helposti lipsuu, jos ei yhtään aikuisena puutu.
Ja koululaisen ja teinin keskinäiset nahistelut; pienempänä niitä ei ollut juurikaan, toista nyt isoina. Jatkuvaa väittelyä, toisen härkkimistä jne. Odotan niin et ovat aikuisia ja saa ns. päästää irti, vaikka huoli se sittenkin vielä on.
elämä on tasoittunut ja helpottunut lasten kasvamisen myötä :)
Pikkulapsiaikana ei pystytty matkustelemaan (nuorin huusi aina ihan koko matkan, oli se sitten pari km ruokakauppaan tai 500 km mummolaan). Samainen kuopus ei myöskään osannut nukkua kunnolla, mistä syystä olin ihan raato vielä pitkään senkin jälkeen kun lapsi alkoi nukkumaan täysiä öitä.
Teini-iän murheita odotellessa ;)