Millaista on olla etävanhempi?

Meidän lapset tulivat taas kotiin etäviikonlopun jälkeen. Mukana tuli aimo annos evästystä (meille vanhemmille suunnattua) siitä, miten kotona pitäisi asiat - etävanhemman mielestä - hoitaa. Lapsi-parat tietysti imevät kaiken kuin sienet, koska etävanhempi on puolijumala ja tietää kaiken paremmin kuin kukaan muu. Toisaalta etä valitti, että lapset eivät häntä tottele.



Minua lähivanhempana risoo ihan suunnattomasti se, että etä yrittää puuttua meidän perheen sisäisiin asioihin ja sääntöihin. Mutta jotenkin tuo tottelukohta - kun kotona ei ole mitään ongelmaa siinä - havahdutti ajattelemaan, että ehkä etänäkään ei aina ole helppoa.



Vai onko? Millaista se on?