Ikävä tilanne. Vanhempi ei näe ehkä enää syntyvää

Toiset menee, toiset tulee.

Meillä oli keskimmäisen lapsen odotusaika melko raskasta henkisesti, sillä mieheni isältä löytyi raskauteni puolivälissä erittäin aggressiivinen syöpäkasvain kurkusta. Lastemme ukki kuoli neljä päivää ennen lapsemme syntymää. Kun mieheni soitti laitokselta äidilleen, että "tyttö tuli", niin hän oli juuri ostamassa arkkua vastikään kuolleelle miehelleen. Aika rankkaa oli silloin. Lähdimme hautajaisiin heti, kun olimme laitokselta kotiutuneet (meiltä siis matkaa miehen kotipitäjään 500km). Melkein siis vastasyntyneen (ja 3v isosiskon) kanssa ajelimme joulukuun pimeydessä ja kylmyydessä toiselle puolelle Suomea hautaamaan lasten ukin. Kyllä harmitti, kun ukki ei ehtinyt lasta näkemään... oli sitä niin kovasti odottanut. Hautajaisissa sattui todella outoja tilanteita, kun sukulaiset sekä onnittelivat (vauvan johdosta) että suruvalittelivat (ukin poismenon johdosta). Elämä on.

Meidän suvusta on aina joku kuollut juuri niihin aikoihin, kun minä olen plussannut (3 kertaa). Ja silloin kun plussasin kaksosista, kuoli kaksi ihmistä.

Jos saa lapsia yli 45v voi varautua että isä taikka äiti kuolee ennen kuin lapsenlapsia syntyy.

Jos saa lapsia yli 45v voi varautua että isä taikka äiti kuolee ennen kuin lapsenlapsia syntyy.

eli olisi minunkin kannattanut tehdä lapsia jo 12-vuotiaana, olisi isä nähnyt lapsenlapsensa.

viime metreillä.Isomummu kuoli tasan viikko ennen lastamme.Synnärillä oli iloa ja surua samaan aikaan.

Oma mummuni oli elossa ja hänen kanssaan juttelin puhelimessa.Näki omat lapseni!

Viime syksynä isältäni löydettin syöpä ja parissa kuukaudessa paheni niin, että kuoli. Itse synnytin meidän kuopuksen kaksi kuukautta myöhemmin.



Meille on sattunut kummankin lapsen kohdalla, että jotain on menetetty, kun lapsi on syntynyt. Plussasin samana päivänä, kun isäni sairauden etsiminen aloitettin mutta diagnoosiin meni vain melkein kolme kuukautta.



Oli masentavin odotus, mitä minulla on koskaan ollut. Onneksi lopputulos on aivan ihana! :)

Meillä oli keskimmäisen lapsen odotusaika melko raskasta henkisesti, sillä mieheni isältä löytyi raskauteni puolivälissä erittäin aggressiivinen syöpäkasvain kurkusta. Lastemme ukki kuoli neljä päivää ennen lapsemme syntymää. Kun mieheni soitti laitokselta äidilleen, että "tyttö tuli", niin hän oli juuri ostamassa arkkua vastikään kuolleelle miehelleen. Aika rankkaa oli silloin. Lähdimme hautajaisiin heti, kun olimme laitokselta kotiutuneet (meiltä siis matkaa miehen kotipitäjään 500km). Melkein siis vastasyntyneen (ja 3v isosiskon) kanssa ajelimme joulukuun pimeydessä ja kylmyydessä toiselle puolelle Suomea hautaamaan lasten ukin. Kyllä harmitti, kun ukki ei ehtinyt lasta näkemään... oli sitä niin kovasti odottanut. Hautajaisissa sattui todella outoja tilanteita, kun sukulaiset sekä onnittelivat (vauvan johdosta) että suruvalittelivat (ukin poismenon johdosta). Elämä on.

kaikki tuohon sanontaan? Olen harkinnut toista lasta ja itse olen uskonut tuohon ja nyt hirvittää, koska eräs sukulainen on ollut viime aikoina aika sairaana.



Esikoinen oli aikanaan 4 kk kun mummu kuoli yllättäen

Meillä oli keskimmäisen lapsen odotusaika melko raskasta henkisesti, sillä mieheni isältä löytyi raskauteni puolivälissä erittäin aggressiivinen syöpäkasvain kurkusta. Lastemme ukki kuoli neljä päivää ennen lapsemme syntymää. Kun mieheni soitti laitokselta äidilleen, että "tyttö tuli", niin hän oli juuri ostamassa arkkua vastikään kuolleelle miehelleen. Aika rankkaa oli silloin. Lähdimme hautajaisiin heti, kun olimme laitokselta kotiutuneet (meiltä siis matkaa miehen kotipitäjään 500km). Melkein siis vastasyntyneen (ja 3v isosiskon) kanssa ajelimme joulukuun pimeydessä ja kylmyydessä toiselle puolelle Suomea hautaamaan lasten ukin. Kyllä harmitti, kun ukki ei ehtinyt lasta näkemään... oli sitä niin kovasti odottanut. Hautajaisissa sattui todella outoja tilanteita, kun sukulaiset sekä onnittelivat (vauvan johdosta) että suruvalittelivat (ukin poismenon johdosta). Elämä on.

Olisitteko jättäneet myös sinun vanhempien hautajaiset väliin?

"isomamma" kuoli kun kuopus oli puolivuotias, mutta toisaalta ei voi olettaakaan että heikkokuntoinen 95-vuotias kovin kauan enää eläisi.

En tiedä, onko täällä palstalla joku pieni idioottien taikauskoisten joukko vai onko todella niin, että iso osa suomalaisista naisista on uskomattoman taikauskoisia.



Mistä ihmeen sanonnasta te puhuttu ja vielä väitätte - selvinpäin? - uskovanne tuohon! Oletteko koskaan edes kuulleet väestöräjähdyksestä? Mites se on mahdollinen, eihän ihmisiä mitenkään kuole silloin yhtä paljon...



No, joka tapauksessa, tuota tilannettasi symppaan tietysti. Olet siis raskaana ja isäsi/appesi on kuolemaisillaan, niinkö? Ei ole mukavaa käydä tuota kriisiä läpi juuri, kun hormonit tekevät mielestä vähän hauraan jo muutenkin. Mutta voithan lohduttautua sillä, että papan suku jatkuu kuitenkin ja aikanaan voit kertoa lapselle papasta.

nähnyt jo tuohon ikään mennessä paljon elämää, joten varmaan sille ihan luonnollista

mummoni kuoli kun odotin kuopustani