Te, jotka asuneet opiskeluaikana kämppiksenä, oliko

hyvä ystävä. Itse olin ujo piimä ja huono tutustumaan muihin, mutta hyvin meni sitten kuitenkin.

Eka huonekaveri oli tosi kiva, toinen ihan ok, mutta yhtä hyviä kavereita meistä ei tullut.

Suurin osa solun porukasta oli myös luokkakavereita, eli yhdessä oltiin viikot yötä päivää. Onneks oli ihan kivaa sakkia, muuten olis ollu tuskaa.

Mulla oli neljä kämppistä. Yhden kanssa ystävystyin, juttelimme joskus iltaisin. Ei olla nähty sen koommin, kun muutin pois sieltä. Enimmäkseen kaikki kökötimme omissa huoneissamme illat, sillä ei ollut yhteistä telkkaria tai muuta yhteen kokoavaa voimaa.



Toinen kämppis oli hyvin hiljainen ja tarkka siisteydestä. Välit etäiset. Kolmas kämppis oli ihan mukava, mutta pysyi omissa oloissaan (kuten minäkin). Neljäs kämppis oli huithapeli uskovainen, jonka kanssa en tullut lainkaan toimeen. Muutinkin sitten pois.



Nämä kokemukset kauan aikaa sitten tapahtuneita.

Ensimmäisessä soluasunnossa, jossa asuin, oli hyvä henki. Meitä oli siinä kolme hiukan boheemia nuorta miestä. Ja viihdyimme siinä kaikki, koska sama porukka oli koossa sentään pari vuotta. Siinä kävi sitten tyttöystävät vierailulla ja pidettiin yhteisiä illanistujaisia (vähän liian) usein jne.



Jälkimmäisessä solussa, jossa olen asunut, olikin sitten viheliäisempää. Ensinnäkin luukku oli helvetillisessä kunnossa kun muutin sinne. Keittiö homeessa, vessa töhnässä, lattiat, seinät ja tahroilla ja harmaaläikkäisinä. Ei sillä, etteikö se olisi ollut epäsiisti se edellinenkin solu, mutta ei siellä sentään home rehottanut... Toinen näistä jälkimmäisen solun kämppiksistä opiskeli tekussa. Hän ei juuri paikalla viihtynyt. Lähti aamulla varhain, tuli illalla myöhään ja oli hissukseen huoneessaan. Toinen kämppis oli vittumainen oikeustieteidenopiskelija, joka marmatti joka asiasta, vittuili, syyllisti, eikä sittenkään tehnyt itse mitään siisteyden tai viihtyisyyden eteen. Kieltämättä hänkään ei häirinnyt, mutta minua nyt olisi miellyttänyt enemmän eloisa ja ystävällinen ihminen kuin rauhallinen molopää. Mutta eipä ollut ensimmäinen oikeustieteiljä, jonka olen huomannut hoitavan asioita tympeällä käytöksellä.

Meillä oli 4 hengen solussa ihan hyvä yhteishenki. Yhdellä oli telkka, joten sitä välillä katteltiin yhessä. Mutta yhteenkään en ole muuttoni jälkeen pitänyt yhteyttä.

oltiin kyllä kaikki niin eri ikäisiä, ettei meillä mitään yhteistä ollut. Joskus oli kiva istua teellä yhdessä illalla juttelemassa. Ja isommat opiskelijat auttoivat käytännön asioissa kuin isosiskot. Olivat siis hyödyllisiä.



Pääasiassa oltiin omissa huoneissamme, mutta emme pitäneet ovia kiinni paitsi nukkumaan mennessä tai pukiessa tai muuten yksityisyyttä kaivatessa esim. tenttiin lukiessa tai poikaystävän kanssa. Näin kaikilla oli isompi ja avaramman tuntuinen tila ja keittiöönkin saatiin päivänvaloa makkareiden läpi.



No sitten ihan viimeisenä vuonna tuli nuori sairaanhoitajaopiskelija kämppikseksi. Se veti tupakkaa huoneesaan ikkuna auki ja kaikki haju puhalsi keittiöön oven alta. Ja tuo oli minusta aivan karmeeta, ei uskonut vaikka sanoi nätisti tai ikävästi ja sen seurauksena hain yksin asumaan yksiöön. Sen sai jos oli jo gradu-vaiheessa.



Muuten ihan antoisa kokemus! Voisin suositella omalle lapselleni soluasumista opintojen alkuvaiheessa.

ja lapsen kummi

Ekana vuonna oli tosi hyvät kämppikset, meitä oli 16 jakamassa keittiö, vessa ja suihku (8 kahden hengen huonetta). Osa oli enemmän omissa oloissaan omine kavereineen huoneissaan, mutta hyvin paljon vietettiin aikaa pienessä oleskelutilassa. Siinä katottiin telkkaria, opiskeltiin yhessä (meitä oli siinä kahelta eri linjalta), joidenkin kanssa tehtiin ruokaa tai sit vaan oltiin. Siinä oli aina joku jos juttukaveria kaipas. Ystäviä ei meistä tullu, mutta hyvin tultiin kuitenkin toimeen keskenämme. Toisena vuonna jaoin samaiset tilat kahden kiinalaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Heidän kanssaan en juuri ollut tekemisissä, mutta toimeen tultiin ja jotain pientä juteltiin jos samaan aikaan satuttiin keittiöön tms. Hyvä tuuri on kyllä käyny, kun häiriöitä ei juuri ollu eikä tavaroita hävinny, mitä nyt ruokaa pieniä määriä joskus.

Ekana vuonna kämppiksinä oli yksi vanhempi teekkari, joka oli kiva, mutta jota ei paljoa enää näkynyt, kun oli muualla jo osan aikaa töissä ja valmistui sen vuoden jälkeen...ja lukioaikainen luokkakaverini, joka oli ollut lukiossa ihan ok seuraa, mutta paljastui yhdessä asuessa tosi sottapytyksi ja hunsvotiksi ja miehiäkin lappasi jatkuvasti yökylässä. Teekkarin paikalle tuli kiva kauppaopistolainen, jonka kanssa ystävystyin hyvin, pidimme yhteyttä vuosia yhdessäelon jälkeenkin. Vuotta nuoremman teekkaritytön kanssa käytiin yhdessä jumpassa ja lenkillä ja höpötettiin yhdessä keittiössä, ihan ok välit. Kolmantena vuonna olin jo puolet viikosta muualla, hutsukaveri muutti omaan kämppään, tilalle tuli varsin hiljainen ja harmiton teekkarityttö, joka oli paljon omissa oloissaan. Kauppaopistolaisen jälkeen tuli yksi teekkarityttö, joka oli kova hevirokkari ja jolla oli hyvät stereot - opin senaikaiset hevihitit ulkoa etu- ja takaperin. Ja sitten oli vielä jossain välissä yksi kauppaopiskelija, joka oli vain muutaman viikon, eikä ehditty ihmeemmin tutustua.

Heti ensimmäisestä kämppiksestä tuli hyvä kaverini ja muutin hänen kanssaan myös vapaille markkinoille. Toinenkin kämppis tuli siinä kohtaa mukaan. Heidän lisäkseen minulla oli vielä kolmas kämppis ennen kuin muutin ensimmäisen kerran yhteen poikakaverin kanssa. Tämä viimeinen kämppis on edelleen ystäväni, mutta 1. ja 2. kämppiksen kanssa välit menivät poikki ennen pitkää. He eivät tajunneet, että surin kun ensimmäisen poikaystäväni kanssa meni bänks. Minä taas en yhtään ymmärtänyt heidän tunteetonta ajattelutapaansa.

Up

Minulla ehti olla muistaakseni neljä kämppäkaveria. Yhden kanssa ystävyys on säilynyt kautta vuosien. Me asuimme yhdessä kolmatta vuotta, kunnes hän muutti avoliittoon tulevan miehensä kanssa. Toisista kämppiksistä ei ole mitään havaintoa.