asunnon ensiostajan tilitystä hinnoista

Jossain se on asuttava, ja jos työ, sukulaiset, ystävät ja koko sosiaalinen elämä on pääkaupunkiseudulla, niin minä ainakin tein ratkaisun ja päädyin sinun sanojen mukaan "naimisiin pankin kanssa". Maksoin 140 000 € ja sain 40 neliötä kerrostalosta ilman pihaa.



Siitäkin huolimatta, että en saanut haaveilemaani pihaa.



Arvotin tärkeämmäksi inhimillisen työmatkan ja elämänpiirin lähelläni. Humaanit arvot. Raha on kuitenkin vain rahaa, ja materia materiaa.



Asunnon arvo tulee pysymään suhteessa muihin alueisiin, ja jos elämäntilanne muuttuu ja pääsen muuttamaan jonnekin kauemmaksi, niin sitten on vaihto edessä.

Järjestelmä suosii omistusasumista (korkomenojen verovähennys) ja taustalla myös torppariajan asenteet (oma tupa, oma lupa & vain luuserit asuu vuokralla). Muualla maailmalla on ihan normaalia, että täysin kunnialliset ja hyvätuloiset asuu vuokralla.

Ensiasuntomme v. 2002 75m2 130.000

Toinen asuntomme v.2004 95m2 220.000

Kolmas asuntomme v. 2006 120m2 360.000



Olemme remontoineet asunnot siisteiksi, myyneet itse, eli ilman välityspalkkioita ja ennen myyntiä tehneet parhaamme mukaan stailauksen, ja saaneet aina hyvän hinnan asunnosta.



Emme ole saaneet mitään perintöjä, meillä oli säästettynä ASP-tilille 20% ensiasunnon hinnasta. Olemme keskituloisia 35-vuotiaita, 5-henkinen perhe ja enää naimisissa pankin kanssa n. 9 vuotta. Olen mielelläni velkavankeudessa tuo 9 vuotta vielä - haluan oman asunnon, enkä pelkää pankkia!

eli oikea hinta on se, jonkaostaja suostuu maksamaan ja jolla myyjä susotuu myymään. Mitään muuta perustetta ei ole. TÄmä kertoo siitä, että ihmiset pitävät noita asuntoja tuon hinnan arvoisina - sijainnin tai muiden ominaisuuksien perusteella. Jos sä et pidä, sun ei tarvi sitä hintaa maksaa, mutta kenenkään ei tarvi myöskään myydä sulle mitään sen vähemmällä.

Liputat siis sen puolesta, että asuntojen arvonnousu on ollut hyvä asia?!? Kuvitteletko tilanteen jatkuvan samanlaisena vuosikausia vai miksi muuten puhut suunnitelmallisuudesta?



Toisekseen et mainitse mitään siitä, paljonko olette kuukausittain maksaneet asumisesta.

Itse haluan asua kohtuuhinnalla toisten maksaessa parikin tonnia kuukaudessa siitä ilosta, että saavat asua kalliissa asunnossa. Ymmärrätkö?

70 neliötä ja oma piha

toka sunto 140 000 euroa, omakotitalo, hehtaarin tontilla, uimalampia ja ulkosauna, sekä kolme autontalli. Ei ole kolmea autoa mutta lapset värkkäävät tallissa kaikenlaista.

Laina aikaa jäljellä 6 vuotta.

Silloin kun lapset olivat alle kouikäisiä asuttiin kaiken mittapuun mukaan ahtaasti. Minä olin kotosalla ja hyvin rahat riitti.

nyt molemmat töissä ja lapset kouluikäisiä. Asunto on riittävä ja harrastukset pihassa.

Mutta pääkaupunkiseudulta emme saisi tällä hinnalla kuin kaksion.

Esim. joku kerrostalohuoneisto Itäkeskuksen kulmalla maksaa 100-200t. Miksi?? Eihän siinä ole edes pihaa, joutuu kuuntelemaan naapureita, ja neliöitä on ehkä tuurilla 80.

Onko se verotus vai miksi ihmiset suostuu maksamaan ihan järkyttäviä hintoja tollasista asunnoista?? Puhumattakaan sitten jostain omakotitaloista. Eikä aloiteta niistä komponenteista, ne on suurin osa korvien välissä.

Ja onko sen (asunnon) arvoista elää hernekeitolla seuraavat 30v että saa 110m omakotitalon jostain Espoon reunalta?

Kertokaa ihmiset mulle miksi haluatte naimisiin pankin kanssa kun ei se asunto kuitenkaan loppujen lopuksi ole mitenkään ihmeellinen?

Harvassa on ne onnekkaat, jotka ovat saaneet hyvän kaupungin vuokra-asunnon hyvältä paikalta, sehän on ns. "varmaa" asumista, ja kohtuuhintaista

Muuten homma vaan menee niin, että suunnilleen yhtä paljon sitä joutuu maksamaan, asuipa vuokralla tai maksaa omaa pois. Vuokrat on todella suolaisia tällä hetkellä, ja vuokralla on vielä aina jonkun toisen armoilla, eikä kämpälle saa tehdä mitään ilman vuokranantajan lupaa.

mainitsemieni hintojen ihmettely johtuu lähinnä siitä mitä olen lukenut täällä AV:lla. Enkä asu enää Helsingissä, onneksi. Päädyimme 108t asuntoon jossa 140m2 rv. 2005, 4h+k+2kph+autotalli ja suht hyvän kokoinen piha. Olen tosi tyytyväinen.



Mutta eikö teitä "sikahintojen" maksajia yhtään mietitytä se ettei ne asuntojen hinnat voi ihan loputtomiin nousta kun ei palkat kuitenkaan nouse samassa suhteessa? Joskus tulee raja vastaan.

No ap kerropas mikä on se todellinen vaihtoehto?

ja sama englanniksi: vote with your feet

Ihan niin yksinkertaista se on. Voit toki ilmoittaa, että "suostun maksamaan tästä korkeintaan 40 000 euroa", mutta arvaas saatko sen asunnon jos pyynti on kolme kertaa tuon. Kaikki eivät myöskään ajattele asuntoa sijoituksena siinä mielessä, että tarkoituksena olisi netota mahdollisiman suuret voitot sitten kun sen joskus myy. Suurin osa on kuitenkin ostamassa kotia itselleen ja koska vuokratkin koko ajan vaan nousevat ja jossain on asuttava niin ei ole mitenkään välttämättä fiksu veto, tai ainakaan elämänlaatua kohottava tekijä, asustella ahtaasti vuokralla (= mahdollisiman halvalla) kyttäämässä asuntojen hintojen laskua. On ihan normaalia suhdanteiden heilumista se, että välillä mennään ylös ja sitten tullaan taas alas ja taas ylös jne jne. Ei kai kukaan kuvittele, että asuntojen hinnat aina vaan nousevat ja korot pysyvät näin alhaalla aina?



Minua ärsyttää nämä tälläiset, jotka jostain syystä katsovat tietävänsä toisten harkintakyvyn ja raha-asiat paremmin kuin asianomainen itse, vaikka en edes kuulu ap:n mainitsemaan kohderyhmään siinä mielessä, että en asu lähelläkään Helsinkiä. Isohko asuntolaina meillä kylläkin on, mutta se on mitoitettu tasan niin, että selviämme siitä joitakin uhrauksia tehden vaikka toinen joutuisi työttömäski. Korotkin saisivat nousta 10%:iin eikä silti tulisi kohtuuttomia vaikeuksia.

2-5 kilometrin päässä työpaikasta Helsingin keskustassa isoine pihoineen ja neliömäärineen ja ehkä vielä merinäköalalla. Teit ap juuri oikein, että valitsit vähän etäämpää ja sait sitten muuta parempaa tilalle esim. autotallin ja pihaa.



Mitä enemmän ihmiset himoitsevat tuonne "lähelle", niin sitä kovemmaksi hinta nousee. Palkoilla ei ole siihen mitään tekemistä. Ihmisen himoihin voi vaikuttaa asenteiden muuttamisella, erikaiseen arvomaailmaan kasvattamisella, muoti-ilmöiden ohjaamisella esim. tv-ohjelmissa voisi näyttää enemmän pk-seudun ympäristössä asuvien ihmisien sisustuksia omakotitaloihin ja haastattella heitä kuin mennä jossain INNO-ohjelmissa keskustan sinkkujen kämppiin katsomaan kirkkaanpunaisin muovituolia ja jääkaappeja. Ihmiset ovat hyvin helpolla ohjattavissa laumaeläiminä, jos vain joku haluaa sen tehdä. Nuo punaisten jääkaappien myyjät luultavasti maksaa sille INNO-ohjelmalle, että heidän jääkaappinsa on siellä ohjelmassa. Ja edittäin helpolla on ohjattavissa nuoret ihmiset, te ensi asuntojen ostajat.



Monet tuntemani ensiasuntojen ostajat pk-seudulta haluavat a) radanvarresta tai ihan keskustasta b) ihan uutta tai todella hyväkuntoista ja c) kerrostaloista helppohoitoisuuden vuoksi. Ja sitten on varaa vain jokonkin tosi pieneen luukkuun. Oikeasti vähän etäänpää saa samalla rahalla ison rivitaloasunnon. Mutta kukapa näiden pään kääntää esim. tuon rakennusvuoden suhteen joustamisessa. Olen jollekulle yrittänyt tästä puhua, mutta tiedättehän miten nuoret osaavat sulkea korvansa ja laittaa aivonsa OFF-tilaan tällaisissa jutuissa.



Mutta sinä ajattelit ap vähän fiksummin! :)

uudellamaalla mitään järkeä enää olekaan. Jossain sitä vaan on kuitenkin asuttava. Miksen työssäkäyvänä ottaisi asuntolainaa kun vuokratkin on ihan hirveitä surkeista asunnoista? Itse ostettiin kehyskunnasta rivitalokolmio, koska ajateltiin sitäkin että vanhoissa kerrostaloissa esim. putkiremontit tulee vastikkeiden kautta tosi kalliiksi. Ja rivitalossa saatiin sauna josta haaveiltiin :)

kotiseudullani olisi huomattavasti halvempi asua, mutta siellä ei ole töitä :( Ja nuori tulevaisuuttaan luova ihminen tarvitsee töitä ihan jo mielenterveytensä takia :)

135 000e OKT 120m2. Nyt tilaa on 145m2 ja hinta hiukan noussut. Ei olisi mitään mahdollisuuksia hankkia näin isoa kotia PK-seudulta. Mutta ehkä ihmiset sieläkin mielummin sijoittavat omaan kuin hukkaavat rahaa vuokrina ihan ilmaan.

Ei suinkaan mikään tyhmeliinien hätävarapäätös. Ei mitään järkeä kulkea kahdella autolla syrjemmästä, kun on mahdollista kävellä töihin ja joka paikkaan. Helsingin ulkopuolella keskusta-asuminen onnistuu tavallisten palkkatulojen avulla vähän isommillakin neliöillä, esim. meillä on 120.

Ja lainan ottaminen on kirvellyt/kauhistattunut tasan sillä hetkellä kun nimi on paperiin laitettu, sitten sen unohtaa.



Meillä on kuukausilyhennyt 1000 euroa, ei kovin paha, vai mitä? Ei sillä rahalla Helsingistä viisihenkinen perhe kummoistakaan perheasuntoa saa vuokrallekaan.



Nyt meillä on 300 neliön omakotitala 1100 neliön tontilla. Kannatti ostaa oma heti parikymppisenä. Pari asuntokauppaa tehtiin ja saatiin niillä niin kovat nousut, että nyt oli jo alle 30-vuotiaana varaa tällaiseen.

kävellen kotiin, niin on asuttava jossakin lähellä näitä menomestoja!

kun on mahdollista kävellä töihin ja joka paikkaan.

niissä hinnoissa sinänsä järkeä ole, mutta kysyntä määrää hinnan. Itse asuisi mielelläni pikkukaupungin reunalla vanhassa omakotitalossa omppupuiden keskellä, puolella hinnalla tästä nykyisestä rivarinpätkästä täällä Tapiolan liepeilä. Mutta löytyykö sieltä pikkukaupungista kahta mielekästä työpaikkaa minulle ja miehelle? En halua muuttaa sinne kehyskuntaan tunnin matkan päähän työpaikoista, nyt meidän arki pyörii 5 km säteellä eli kaikki tarvittava: kaupat, työpaikat ja päiväkoti, koulu ovat kävely- tai pyörämatkan päässä. Ja siitä hyvästä ollaan naimisissa pankin kanssa vielä pitkään :)

Omistusasuminen, vaikka onkin sikakallista, on silti halvempaa kuin vuokralla olo. Jos haluaisi asua edullisesti pitäisi muuttaa pois ja se ei onnistu, koska miehen työt on ja pysyy täällä pääkaupungissa.

rivari ja isompi olisi irronnut naapurikunnasta paljon halvemmalla. Mutta emme halunneet sitä.



meille jää rahaa kivasti elämiseenkin lainanlyhennyksen jälkeen