Vauvakuume - onko 43 v jo liian vanha äidiksi?

Riskiraskaus varmaan on, mutta kaikki voi mennä hyvin.



Omasta jaksamistesta ei voi kukaan etukäteen sanoa. Liian monta asiaa vaikuttaa, esim. hormoonit.



Haluatko todella vauvaa ja lasta, vai muutosta ja piristystä elämään? Enkä arvostele, haluan herättää ajatuksia siitä, mistä kuume tulee.

Isommat lapset olis nolona "meidän vanhemmat tekee vielä sitä."

Isommat lapset ei halua kuitenkaan osallistua vauvan hoitoon.

Jos jää ainoaksi iltatähdeksi, on yksinäinen kun ei ole sitä riitakaveria, jonka kanssa luodaan vahva sisaruussuhde.

Lapsi häpeää vanhoja vanhempiaan esim koulun tilaisuuksissa ja kavereiden edessä.

Isommat lapset olis nolona "meidän vanhemmat tekee vielä sitä."

Isommat lapset ei halua kuitenkaan osallistua vauvan hoitoon.

Jos jää ainoaksi iltatähdeksi, on yksinäinen kun ei ole sitä riitakaveria, jonka kanssa luodaan vahva sisaruussuhde.

Lapsi häpeää vanhoja vanhempiaan esim koulun tilaisuuksissa ja kavereiden edessä.

synnyttäjiä, joten ei lapsen vanhemmat mitenkään muista eroa joten ei tarvitse hävetä niin kuin joskus 70-luvulla.

Siitä vain jos siltä tuntuu. Oma äitini oli 42 v kun synnyin. Hyvin jaksoi.

Ihan ok jaksoi. Oli tosin tyytyväinen kun itse sain esikoisen 27-vuotiaana, ja meidän toinen lapsi syntynee vähän sen jälkeen kun täytän 30v (parin kk:n päästä). Hänellä oli useita keskenmenoja ennen kuin veljeni syntyi, mutta se raskaus josta veljeni syntyi meni ihan hyvin. Synnytys oli helppo. Myönsi että yövalvomiset ottivat koville, ja minulle sanoi että "hyvä kun teette lapset nuorena, silloin sitä jaksaa". Toisaalta veljelläni oli vuosisadan koliikki, oli kamalan itkuinen ja kärttyinen koko vauva-aikansa. Eli käytännössä parkui 10kk. Voin ihan näin "nuorena" äitinä todeta, että minä en kyllä ehkä olisi jaksanut yhtään sen paremmin moista huutajaa kuin yli 40v äitini. Varmaan huonomminkin.



Eli siitä vaan, ei se jaksaminen tunnu ikävuosista olevan kiinni :)

Down-riski on 40-vuotiaana 1:100 ja 45-vuotiaana jo 1:25, eli aika korkea riski... kannattaa varautua.

itse sain nuorimman 40v ja ihanaa on ollut, lapsi nyt 6v

Kaikki muu puhe on pupppua. Ei meidän mummotkaan miettineet milloin lastenteko lopetetaan. Lapsia tuli niin kauan, kunnes menopaussi lopetti.

Mutta näinhän täällä on aina. Teini + nuoret äidit valittaa, miten heitä aina haukutaan huonoiksi äideiksi ikänsä takia, vaikka tälläisiä kirjoituksia ei edes ole. Sen sijaan vauvakuumeista nelikymppistä saa hyenaat nyppiä.

raskaus ei tuossa iässä enää välttämättä onnistu. Vaikka tulisitkin raskaaksi, keskenmenon riski on selvästi suurentunut. Jos alkuvaihe menee hyvin, ei erityisiä ongelmia pitäisi tulla. Jos olet hyväkuntoinen, pitäisi vauvavaiheen vaivat jaksaa siinä missä 35-vuotiaskin.



Menestystä projektiin!

t. 55 v onnellinen 9 v:n äiti.



Jaksoin paljon paremmin kuin nuorena olisin jaksanut.

ei se että nyt olet 43, saisit lapsen, niin kun lapsi on 10v olet 53/54v.

Kuinka paljon meinaat tuolloin jaksavasi?

itse en ikinä lähtisi tuollaiseen.

odotat muutaman vuoden, niin sinustahan tulee kohta jo isoäiti!? on kuulemma paljon kivempaa lastenlasten kanssa kuin lapsien.. ;)

kun neljäs syntyy. Helpompi raskaus tähän mennessä kuin kolmas. En ole niin väsynyt kuin silloin. Pidän sitä sen ansiona, kun syön tosi paljon tuoretta ruokaa keitetyn ohella. Kolmas nyt 3,5 v. Jos pystyt vauvan saamaan, et ole liian vanha. Aikansahan sitä vaan on yöheräämisiä. Voihan sitä toiset ajatella mitä vaan, mutta omaa elämääsi elät ja itse päätöksesi teet.

todellakaan ole liian vänha äidiksi...

syntyi kun äiti oli 40v ja olihan se rankkaa koko perheelle. Itse en enää tekisi lapsia, koska haluan "omaakin" elämää sitten 40v tietämillä (nyt kaksi lasta ja ikää 28v). Tosin onhan se pikkuveli rakas mulle ja rakas meidän lapsille, kun menee vähän niinkuin isoveikasta niille :)

mieheni on 25 ja hanen vanhempansa jo reilusti yli 60v.



ainoa haitta minka mina keksin on ns. menettaa vanhempansa nuorena, mieheni isa sai sydarin tuossa 2kk sitten ja oli todella rankkaa meille kaikille!! ei voinut kuin itkea "ei viela" pitaahan vaarin nuorin lapsenlapsi nahda.



Mutta en sanoisi, etta olisit mitenkaan wanha :) lykkya pyttyyn!!

Isommat lapset olis nolona "meidän vanhemmat tekee vielä sitä." Isommat lapset ei halua kuitenkaan osallistua vauvan hoitoon. Jos jää ainoaksi iltatähdeksi, on yksinäinen kun ei ole sitä riitakaveria, jonka kanssa luodaan vahva sisaruussuhde. Lapsi häpeää vanhoja vanhempiaan esim koulun tilaisuuksissa ja kavereiden edessä.

Isompien lasten nolostumisesta en tiedä, mutta tarvitseeko vanhempien päättää lapsilukuaan sen perusteella, että lapsi saattaa nolostua. Kannattaa samalla jättää sitten varhaisteinille ja kaverille pullan tarjoaminenkin väliin (luin Koululainen lehteä, jossa esiteini kertoi nolostuneensa ihan valtavasti, kun tuli kaverin kanssa koulusta kotiin ja äiti oli leiponut pullaa. Oli kuulemma "sikanoloa" kun äiti vielä tarjosi sitä heille).

Muut voin kumota iltatähtikokemuksellani. Veljeni ovat minua n. 10v vanhempia (toinen yli, toinen alle) ja ovat aina ottaneet minut leikkeihinsä mukaan ihan pyytäen, ei siten että äiti pakotti. Jopa silloin, kun vanhin veljeni täytti 18v ja sai ajokortin, pikkusisko 6v otettiin monta monta monta kertaa takapenkille mukaan ajelemaan. Ja toisaalta, missä määrin isompien sisarusten täytyy osallistua pikkusisaruksen hoitoon?

Yksinäinen en ole ollut koskaan. Riitapukareiksi veljistäni on ollut aina :) ja on minulla ollut ihan ikäisiäni kavereitakin. Tänä päivänä minulla on erittäin läheiset välit veljiini, olen mm. molempien veljien esikoislasten sylikummi ja muutenkin soittelemme monta kertaa viikossa, näemme myös väh. kerran kuussa.

Ikinä en ole vanhempiani hävennyt.

Jonkun toisen viestissä oli se, että vanhempansa voi menettää nuorena. Kyllä, isäni kuoli vielä suht nuorena, joten olin vasta 26v. kun menetin isäni. Mutta toisaalta, veljeni lapsen luokalla on lapsi, joka menetti äitinsä vakavaan sairauteen ollessaan 4v. Kaikkea ei voi ennakoida. Vanhempi voi myös elää vaikka 95-vuotiaaksi. Siinä ehtisi 43-vuotiaanakin saatu lapsi kasvaa 52-vuotiaaksi. Ei kovin nuori menettämään vanhempaansa.

nuorempana?

t. 55 v onnellinen 9 v:n äiti.

Jaksoin paljon paremmin kuin nuorena olisin jaksanut.

niin ainahan voi muistuttaa, että jos en vielä yli 40v. olisi sinua tehnyt, et tässä nyt olisi. Äitini oli 30v. kun minä kuopus synnyin. Häpesin häntä jossain vaiheessa, koska hän ja isä olivat niin lihavia. Joten eipä se ikä ole ainut asia, mitä hävetä.



Kuitenkin muista tehdä oma päätös, sillä jos teet päätöksen sen perusteella mitä toiset sanovat, niin sitten joskus kun et enää vauvoja tosiaan voi saada, saatat surra sitä, kun kuuntelit toisia ja jätit tekemättä.

esikoinen kolmannella, odottavat innokkaasti neljättä. Esikoisen mielestä neljä olisi just oikea lapsiluku.Noloutta ei ole, koska eivät vielä tiedä, miten lapset saavat alkunsa.

Enkä jaksa mutta silti parasta, mitä olla voi :)

Helpoin ja nopein synnytys kuin aiemmat. Ponnistusvaihe 2 minuuttia, yhteensä 4h.