Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? Kiristääkö mulla pipo vai onko oikeasti syytä närään? Miehestä...
11.09.2010 |
Olemme olleet jo 15 vuotta yhdessä. Mieheni on pohjimmiltaan tosi kultainen ja ihana, hyväsydäminen. Toisaalta kuitenkin usein aika itsekäs. Aika pitkään tuo itsekkyys oli poissa, esim. raskausaikoina oli todella hellä ja huolehtiva ja vauva- ja taaperoaikoina oli aivan innoissaan lastensa kanssa ja perheenä tehtiin paljon.
No tuossa pari vuotta sitten tuli joku vaihe. Mies ryhtyi "vähän" toteuttamaan itseään. Ensimmäisenä irtisanoutui ihan hyväpalkkaisesta vakityöstään ja ryhtyi freelanceriksi. Tunsi kuulemma olevansa ihanan vapaa niin ja voivansa päättää omista asioistaan. Tämä ihan ok, tosin palkka laski reippaasti ja joinain kuukausina jo silloin elättiin minun tuloilla. No tämän jälkeen mies päätti että tahtoo alkaa opiskella uutta alaa. Opiskelee nyt iltaisin ma-ti-ke-to-pe niin että on arki-iltoina kotona vasta 22 aikaan kun lapset jo nukkuu. Aamuisin tosin hoitaa heidän päivähoitoon viennin, sen jälkeen tekee töitä jos niitä on tai sitten "toteuttaa itseään" tai tekee koulujuttujaan. No meillä on nyt sitten rahat tiukilla, elämme nykyään lähinnä minun tuloilla, miehelle tulee tosi vähän, jos tulee.
Mies sitten omat vähät rahansa tuhlaa surutta itseensä. Eli sen lisäksi että ei ole kotona juuri koskaan ja ei osallistu meidän arkeen eikä tuo yhteistä leipää pöytään, hän vielä törsää ne vähän roponsa itseensä. Minulla ei ole varaa ostaa mitään omaa ihanaa vaan joka sentti menee siihen että lasken miten saisin vielä halvempaa ruokaa perheelle niin että selvitään taas loppukuu.. kiertelen kirppiksiltä vaatteita yms. Mies taas on parikin kertaa ex tempore ilmoittanut lähtevänsä äkkilähdölle kaverin kanssa, minä tosin en olisi oman palkkatyöni vuoksi lähteäkään mukaan ja lapsia ei ole tahtonut ottaa mukaan, eihän se tietty oliskaan hänelle sitten lomaa. Mies myös ostaa pamautti taas tällä viikolla itselleen ison läjän merkkivaatteita, ostaa niitä muutenkin säännöllisesti kaupasta hintaan katsomatta. Ostaa Visalle ja makselee pikkuhiljaa pois, hänen rahat menee niihin, minä elätän perheen, maksan pakolliset tylsät maksut yms.
Silloin harvoin kun mies on kotona lasten kanssa, on yleensä ihan hyvä isä, tosin ei yhtä paneutunut lapsiin kuin joskus. Lähinnä vaan jos hällä on vapaa-aikaa niin buukkaa nykyään siihen sitten kavereidensa tapaamista, jotain työtä tai opiskelua. Minulta tahtoo kyllä seksiä säännöllisesti, tulee kärttyiseksi ilman.
On kertonut elävänsä nyt tämmöistä vaihetta kun opiskelee yms ja että rankkaa se hänellä on. Raha-asioista kiistellään tosi usein. Ehkä eniten kuitenkin harmittaa että tuntuu että perhe on joteinkin toissijalla.
Mitä mietteitä herättää tämä? Onko meidän liitto mennyttä vai onko tämä ihan normaalia keski-ikäistyvän miehen käytöstä?
Kommentit (34)
En tiedä missä välissä ehtisi toista naista pyörittää enkä nyt jaksa ahdistaa itseäni edes moisilla ajatuksilla kun tuntuu että epätodennäköistä olisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeroitumisen merkkejä olen itsessäni huomannutkin. Lisäksi minusta on tullut kamalan (omasta mielestäni) vanhan ja totisen oloinen suorittaja ja huolehtija. Monet ikäiseni ovat tosi iloisia ja huolettoman oloisia, tunnen itseni ikälopuksi heihin nähden.
Kiitos siitä että kerroitte että minua on ihan oikeasti kohdeltu väärin koska itse en IHAN OIKEASTI sitä tiennyt. Joskus tuntui siltä, joskus taas ei... Päällimmäisenä syyllisyys ja "oonpas mä kamala"-ajatukset jos moista ryhdyin pohtimaan tai keskustelemaan. KIITÄN! Tästä jatkan nyt eteenpäin uusin eväin...
ap
Kunhan itsekkäästi nauttii elämästään kuin joku parikymppinen jatkettua teini-ikää elävä iso lapsi.
Eli näin: jätät miehen pyykit pesemättä, et maksa MITÄÄN hänen laskujaan/vippaa rahaa, suhtaudut neutraalisti ja käännät selkäsi jos lähentelee. Syyksi voit kertoa totuuden; sinä et ole tyytyväinen elämäänne mutta mies ei välitä sinusta edes sen vertaa että kuuntelisi ilman itkuvirsiä omasta jaksamisestaan.
Ihan sama mikä kriisi miehelläsi on päällä, sinun täytyy tajuta kaksi asiaa:
1. Miehesi on aikuinen, perheellinen ihminen. Silloin ei tuhlailla merkkivaatteisiin jos muu perhe näkee nälkää!
2. Sinä et ole itsestäänselvyytenä pidettävä kotiapulainen. Lopetat miehesi hyysäämisen NYT.
Pahaa mieltä saavat tuntea muutkin kuin mies, mukaanlukien SINÄ. Jos mies loukkaantuu, se on voivoi- kuinkahan monta kertaa sinua ap on loukattu miehen käytöksellä?? Voisit myös lyödä miehen naaman eteen laskelmat ruoan ym. kulujen suhteen ja kertoa vähän faktoja siitä, mitä herran elämäntyyli maksaa.
amk:ssa ei päiväopiskelijoillakaan ole joka päivä tunteja saati aikuisopiskelijoilla.
HERÄÄ JO NAINEN SINUA VEDÄTETÄÄN JA SINÄ OLET TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
amk:ssa ei päiväopiskelijoillakaan ole joka päivä tunteja saati aikuisopiskelijoilla. HERÄÄ JO NAINEN SINUA VEDÄTETÄÄN JA SINÄ OLET TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄSI.
Yrität vissiin saada minulle vielä pahemman mielen yrittämällä minua saada uskomaan että miehelläni on toinen. Ei ole mitään syytä uskoa niin. Ja usko pois, olen ihan tarpeeksi surkea ihan omassa elämässäni... ei aihetta huoneen siitä. t. ap
on todella tiukka aikataulu ja monen iltana viikossa koulua iltamyöhään. Aamuisin voi olla vapaata joissain periodeissa, mutta jotkut 10 tunnin päivät ovat ihan normipäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehdot:
1) jatkatte samaan malliin. Sinä kärsit ja katkeroidut ja olet onneton.
2) puhutte ja kerrot miehelle, että asioiden on muututtava
3)mies ei ymmärrä tai vaan syyllistää sinua - eroatte - sinulla on samat tulot kuin ennenkin, mutta menoja vähemmän
4) mies hoksaa asiat ja laittaa visan jäähylle ja alkaa käyttäytyä aikuisen tavoin.
Joka tapauksessa siis muutosta tarvitaan! Mies manipuloi sinut uskomaan, että "on huono päivä" tms, ethän edes ymmärrä, että tuossa on mitään outoa! Ja tuo, että tunnet itsesi vanhaksi ja totiseksi, kertoo siitä, että elämäsi on raskasta ja tarvitset jotain muuta, jotta voisit taas olla oma itsesi.
Tsemppiä, sinä selviät, pärjäät, ehkä paremmin ilman tuota miestä.
niin vietät sitten omaa aikaa aina silloin, kun mies ei ole koulussa/töissä. Esim. viikonloppuisin molempina päivinä 2 tuntia omaa aikaa, jolloin siis et tee kotitöitä tai käy lasten kanssa kavereilla vaan menet kävelylle, kirjastoon, elokuviin, kahvilaan, kyläilemään jne. Sinä aikana mies hoitaa lapset ja kotityöt. Jos ei ole oma-aloitteinen niin teet listan kotitöistä. Kyllä elatuksen eteen täytyy jotain tehdäkin.
Vielä miehesi asenteesta. En ymmärrä, miten hän on kääntänyt asetelman niin että hänellä olisi muka jokin syy mököttää. Hänen kuuluisi olla häpeissään ja nolona! Älä mene miehesi pelleilyyn mukaan ja hermoile hänen mökötyksestään vaan päin vastoin pysy itse hyväntuulisena ja rauhallisena, tosin voit kyllä jo kommentoida, että ellei hän ala käyttäytyä aikuisemmin, ei hän ole tainnutkaan ymmärtää koko asetelman epäreiluutta.
Lisäksi nyt ihan paperille tulevaisuuden suunnitelmia. Miehesi saa nyt opiskella ja toteuttaa itseään mutta hän tekee sen teidän perheenne ja sinun hyvinvointisi kustannuksella. Siksi hänen on todellakin syytä uhrata viikonloppujaan perheelle ja kotitöille ja sille, että sinä saat mennä ja tehdä, mitä huvittaa. Parin vuoden päästä asetelman pitää olla päinvastainen. Silloin hän on töissä ja kantaa vastuun perheestä, ja sinä voi jokaikinen ilta harrastaa ja mennä, minne huvittaa. Miehesi aikaa sitten on enemmän viikonloppuisin.
Niin, ja vaatteiden osto on mieheltäsi nyt loppu. Seuraavat vaateostokset ovat ihan sinulle ja lapsille. Kullekin vuorollaan. Kysehän on yhteisestä yrityksestä, jonka hyvinvoinnin pitäisi olla kaikille tärkeä. Miehesi rahat eivät ole hänen vaan niillä voidaan rahoittaa kenen tahansa perheen jäsenen hyvinvointia tasapuolisuuden mukaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä rahoitat omilla rahoillasi perheesi hyvinvointia.
Ap, miehellesi voi olla nyt vähän hankalaa niellä tätä kaikkea. Eihän kukaan halua myöntää käyttäytyneensä täysin törpösti. Älä kuitenkaan peräänny ja myöntele ja etsi virheitä itsestäsi. Pysy jatkossakin jämäkkänä, koska et todellakaan ole syyllinen mihinkään tässä tilanteessa vaan miehesi on ollut todella itsekäs. Sen sijaan voit vähän sovinnonyrityksenä kysellä, eikö miehesi haluaisi, että yrittäisitte säästää yhdessä rahaa esim. yhteiseen matkaan (te vain kahdestaan ilman lapsia) esim. jokin pidennetty viikonloppu, kylpyläreissu tai laivamatka.
Vielä tärkein. Lakkaa yksin murehtimasta ja kasaa vastuuta myös miehelle. Älä huolehdi enää laskuista vaan anna se miehesi tehtäväksi (jos siis voit luottaa, että hän ei tuhlaa rahoja itseensä ja jätä laskuja maksamatta). Sinä tunnet olosi vanhaksi ja väsyneeksi, koska et voi elää huolettomasti. Mies taas elää ilman huolen häivääkään. Tasapuolista tilanne ja laita hänet huolehtimaan teidän laskuistanne ja esim. kauppareissuista. Siinäpä miettii, miten rahat riittävät, ja se huoli on sinulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiallisesti, mutta jämäkästi, ilman että olisin missään vaiheessa sanonut että "kyllä mä ymmärrän että sä tarvitset..., "tiedän kyllä että ne on sulle tärkeitä..." ym. kuten yleensä valitettavasti on käynyt. Olin jämäkämpi kuin aiemmin. Tajusin myös että aiemmin olen tavallaan ymmärtänyt liikaa ja siten antanut hiljaisen suostumukseni miehen menoille.
No nyt... Mies väittää ettei ole suuttunut, mutta on silti hirveän etäinen, mököttää. Ei soittele mulle päivisin kuten aiemmin. Ei oma-aloitteisesti juttele. Tätä kestänyt pari päivää :(
ap
Anna hetken aikaa mököttää ja palaa sitten asiaan. Tehkää selkeät sopimukset esim. siirrätte molemmat tuloistanne taloustilille sovitun rahamäärän tulojenne suhteessa, ostatte kalenterin, johon merkitsette menonne.
Hanki itsellesi harrastus. Ihan varmasti on joku juttu, jota olet aina halunnut. Merkkaa se kalenteriin ja totea miehelle, että tällöin hän on kotona ja piste. AMK:n aikuislinjalla ei läsnäoloja kytätä ihan pilkulleen, jos alkaa sitä selittää...Älä pese enää miehen vaatteita, ellei hän myös osallistu kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kuulostaa siltä, että kun uraa on luotu ja kaikki mallillaan, alkaakin kaipaamaan jotain muuta kuin sitä oravanpyörää. Tämä kovin usein tapahtuu puolisoilla eriaikaan, ja siksi tilanteesta tulee hankala. Eli kasvunpaikka, ihminen yrittää miettiä, mitä lopulta haluaa, hakee henkistä kasvua entisen materian sijaan.
Törmäyskurssit yleisiä näissä asioissa, kun pitäisi ymmärtää ja silti pitäisi pystyä vaatimaan perheestään huolehtimista samaan aikaan.
Onko tulevaisuuden haaveenne samanlaiset tai edes samansuuntaiset? Muutokset ottaa aikaa, mutta jos tavoite on sama, tarvitsee sopia, miten se muutos toteutetaan, että kaikki voivat ok.
Rahapuute on vain väliaikaista, mutta sekin tarvii hoitaa viisaasti, ettei toinen katkeroidu.
Noista harrastuksista sen verran, että kaikki mitä minä tahtoisin harrastaa olisi juuri arki-iltoina ja se on mahdotonta koska mies ei tahdo olla yhdeltäkään koulutunniltaan poissa... ja siihen en viitsi pakottaakaan.
ap
Tästä on puhuttu ja paasattu, mutta ei yleensä edes ilmoita minne on menossa. Yhtäkkiä huomataan että kas -iskä ei olekaan kotona. On lähtenyt kavereille/töiden pariin tms. ilmoittamatta.
Itse en lähde, ei huvita lähteä rilluttelemaan. Olen kait aika tylsä ja perhekeskeinen ihminen. Kavereita tapaan lasten kanssa, sujuu se ihan hyvin niinkin.
Ja kyllä miehenikin on omalla tavallaan työteliäs. Tuntuu että upottaa töihin paljon aikaa, saa silti hyvin vähän rahaa. Hoitaa innolla kaverisuhteitaan ja on apuna melkein aina kun joku kaveri kutsuu...
En oikein tiedä miten lähtisin jämäköittämään itseäni. Montaa on kokeiltu, mutta aina menee siihen että mulla herää itsesyytökset ja tulee tunne "olisi vaan pitänyt olla hiljaa" ja mies myhäilee "kulta, sul oli paha päivä" -tyyliin...
ap