Lue keskustelun säännöt.
Oletko tyytyväinen elämääsi?
10.09.2010 |
jos olet niin miksi? ja jos et niin miksi ?
mielenkiinnolla kyselen.
itse olen tyytyväinen elämääni ja onnellinen. olen tapaillut jonkun aikaa yhtä miestä ja asun rivari kaksiossa lapseni kanssa. minusta elämä on kivaa ja rauhallista.
En tarvitse hirveetä määrää rahaa ja isoa omakotitaloa tällä hetkellä, ne ehtii kyllä jos on näin tarkoitettu.
nyt on stressitön aika menossa ja tuntuu niin vapauttavalta ja ihanalta. menee ehkä jo vähän imeläksi, mutta minä nautin!
mites teidän laita ?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä toivoin, että saan hyvän koulutuksen ja levytyssopimuksen, jotta voin omaa musiikkiani levittää muillekin. Toivoin myös, että tulen toimeen ihan mukavasti, asun ulkomailla jonkun aikaa ja että elän kauniin ja ihanan naisen kanssa (lapsellisia haaveita, tiedän, mutta nämä olivat 14-15-vuotiaana). Halusin myös ainakin yhden lapsen, mieluiten tytön:)
Nyt minulla on 40-vuotiaaseen mennessä tapahtunut seuraavaa:
-2 levytyssopimusta ja kymmeniätuhansia myytyjä levyjä maailmalla
-3 yliopistotutkintoa
-hyvätuloinen, mielenkintoinen ja kansainvälinen ammatti, jota ennen työkokemusta duunarista esimiestehtäviin
-8 vuotta ulkomailla kahdessa eri maassa ja lähemmäs 30 maata vierailtua
-23-vuotias erittäin kaunis ulkomaalainen vaimoke
-8-vuotias ihana tytär ex-avioliitosta
-loistavat ottovanhemmat
-hyvä terveys
-paljon ystäviä
-täysin velaton
Jos kuolen huomenna, niin voin todeta, että olisi voinut mennä paskemminkin (toki aina paremminkin).
Mutta summa summarum, vaikka aina valitankin kuin tyypillinen suomalainen, josus pysähdyn ja olen ymmärtävinäni, että huonomminkin olisi voinut mennä. Biologinen isäni asui linnassa kun synnyin ja kuoli nuorena. Oma äitini hylkäsi 1-vuotiaana. Vastoinkäymisiäkin mahtuu siis muutama.
-Lapsuudestani, vanhemmista ja veljestani
- Lapsistani ja miehestani
Ajattelen asioita monesti joista mina olen onnellinen ja joskus ihmettelen ihmisia jotka vain valittavat kaikesta mita heilla ei ole? en itse pystyisi elamaan niin.
Olen onnellinen luonteestani ja siita etta voin aina olla oma itseni.
Tietysti elamani aikana olen tehnyt virheitakin, kukapa ei olisi. Mutta menneisyydessa roikkuminen ei tee kuin hallaa.
Minulla on myos tuttavia, perheita. Joita katsoessa voi aina sanoa miehelleni, etta noiden elamaa kun seuraa niin tietaa millaisia virheita ei itse tahdo tehda. :P
Olen löytänyt miehen, jonka kanssa tiedän olevani loppuelämän yhdessä. Meillä on pieni poika, jota rakastamme aivan suunnattomasti. Vastoin kaikkia luulojani/pelkojani lapsen syntymä on vain vahvistanut parisuhdetta. Nyt myös tiedän mitä haluan ammatikseni tehdä. Meillä on oman näköisemme koti, olen tyytyväinen itseeni/vartalooni. Ainoa asia mikä tuo hieman huolta on miehen erittäin raskas työ, huomaan että mieheni on väsynyt...
Huomasin että vaikuttaa hirveältä ylikehumiselta tuo tekstini. Mutta olen vihdoin pitkien vuosien jälkeen saanut elämän mitä olen aina toivonut. Sen myötä tullut aivan suunnaton rauhan ja turvallisuuden tunne. Meidän on hyvä näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa olen enemmän kuin tyytyväinen, olen äärimmäisen onnellinen. Miksikö?
No, koen joka päivä suunnattomasti rakkautta. Minulla on mies, lapsi, vanhemmat, suku ja ystäviä, joita rakastan valtavasti. Yksikin näin läheinen ihminen olisi siunaus, mutta minulla on heitä monta. Eikä siinä kaikki, että saan joka päivä rakastaa heitä, hekin tuntuvat rakastavan minua. Minä taidan tehdä nämä ihmiset, jotka tekevät minut onnelliseksi, onnelliseksi. Joka päivä saan ja jaan runsaasti lempeitä kosketuksia, katseita ja sanoja. - Minusta tämä jo pelkästään tekee elämästä elämisen arvoista!
Sen lisäksi minulla on kuitenkin vielä koti, jossa viihdyn mainiosti, työ, jonka koen tärkeäksi ja mukavaksi, vartalo, joka on terve ja vielä kaiken lisäksi ihan kivan näköinen. Minulla on kuumaa kahvia aamuisin, täysi vatsa ja lämmin vuode(toisin kuin niin monella tässä maailmassa) iltaisin, taidetta, kirjallisuutta, musiikkia, luonto, liikuntaa, naurua, keskusteluita, toisen ihmisen iho...Minusta elämä on melkein sietämättömän ihanaa, ja koska tiedän, että olen todella onnekas, nautin täysin rinnoin kaikesta, enkä hukkaa hetkeäkään hyvästä onnestani!
Meillä on kaikki hyvin. Viittaukseni puolison valintaan ei siis tarkoita, että elämässäni olisi vain hän. Onnellisella perhe-elämällä ja toimivalla arjella vain on paljon tekemistä sen kanssa, että on elämänkumppania valitessaan todella tuntenut itsensä ja tiennyt mitä on tekemässä.