Missä olit/mitä teit kun WTC:n terrori-isku tapahtui?

olimme pitkällä automatkalla ja uutisissa oli koko ajan enemmän tietoa. kai se tieto aika nopeasti tuli, kun ekat jutut oli jotain, että 8 loukkaantunut.

esikoisella oli kaveri meillä ja leikkivät lasten huoneessa, en tajunnut ihan heti, mitä näin ja kuulin.

Avasin telkkarin ja sieltä tuli suoraa kuvaa tapahtumista. Meidän vauvalla oli silloin ensimmäinen nimipäivä.

ja avannut telkkarin. Meni aikaa tajuta, ettei ollutkaan elokuva. Oli se aikamoista...

Oli pöytävaraus hienoon paikkaan, mutta ruokahalu meni. Ei voitu syödä mitään.

Ihania :)

Muistan vain seuraavan päivän kun opettajani kertoi, että oli yrittänyt mennä koulujuttuja silmälläpitäen niille nettisivuille ja ihmetteli miksi sivut on kaatunu.



Ja se joka näytteli salkkareissa sitä aki nikkistä(oliko etunimi aki?) oli kuulemma suunnitellu sille tai seuraavalle päivälle kuvauksia tyyliin seiskaan siellä wtc:n katolla :D eipä tullu kuvauksia.

Kuulin tapahtuneesta vasta muutama päivä myöhemmin.

Olin silloin töissä Tölikässä.

Ruotsin radio tiedotti monelta kanavalta jatkuvalla syötöllä uutisia, suomen puolelta tuli vaan iskelmää ja humppaa...

rahoituksen luennolla yliopistolla. Me pidettiin luento loppuun, vaikka uutisia kännyköihin tulikin. Luennon loputtua menin kämpille ja näin telkkarista kuvaa kuinka lentokoneet osui WTC:iin, muistan ensi reaktion, että ei näytä yhtään todelliselta.

ekaan tenttiini TKK:lle, kun kuulin tapahtuneesta korvalappustereoideni radiosta. Ennen tentin alkua katsottiin isossa laumassa uutislähetystä salin ulkopuolella.

Olin äitiyslomalla. Näin suorassa lähetyksessä kun toinen koneista törmäsi tornitaloon. Totaalisen epätodellinen fiilis!

Ihmeteltiin eduskuntatalon edessä olevia poliisiautoja

soitti mulle synttärionnittelut USA:sta. Sit joskus n. tunnin päästä alkoi olemaan jo suomi-uutisissakin.

radiosta kuulin matkalla tapahtuneesta (eka kone) enkä ollut uskoa ennen kuin siitä puhuttiin uutisissa. Tsoukiksi luulin ennen sitä.



sitten pitikin rientää kamalaa vauhtia pysäkiltä kotiin telkkarin ääreen harmittelemaan kun kunnon ulkomaisia kanavia ei näy. BBC:ltä ehdin näkemään toisen koneen törmäyksen.

Radio oli päällä ja unisiin aivoihin kantautu tieto siitä, että kaks lentokonetta törmännyt niihin. Mielenkiinto heräsi ja äkkiä asuntolan aulaan katsomaan telkkaria. Meitä oli siellä parikymmentä tuijottamassa sitä. Ehdin juuri silloin paikalle kun eka torneista luhistui. Täytyy myöntää, että harvoin itken, mutta silloin ei voinut pidätellä itkua kun tajusin, että torneissa oli edelleen satoja ihmisiä.

Että tulis hakemaan, kertoi tuosta tapahtumasta, järkytyshän se oli.

Ja jostain syystä radio oli auki, yleensä mulla ei ole. Kanava oli vielä joku tyyliin Suomi Pop tai yhtä tyhjänpäiväinen. Juontaja naureskeli, että juuri tulleen uutisen mukaan pienkone on törmännyt world trade centeriin New Yorkissa. Avasin telkkarin ja uutoset olivat ihan aluksi tosi sekavia ja epämääräisiä, sitten alkoi Ylen näyttämässä eduskunnan täysistunnossa kulkea alhaalla uutisnauha, josta alkoi paljastua asioiden oikea tila.



Minäkin näin livenä toisen koneen törmäyksen ja molempien tornien romahtamisen.



Muistan että suomalaisista kanavista Yle oli ihan pihalla tilanteesta, se vaan näytti eduskunnan täysistuntoa jossa ei suunnilleen ollut yhtään kansanedustajaa, kaikki olivat kahvilassa katsomassa Maikkaria joka tajusi tilanteen paljon paremmin.

Olin töissä, kuulin aika nopeasti radiosta tapahtuneesta. Silloin oli vielä Radio City. Juontaja sanoi, että nyt on elokuva "Liekehtivä torni" käynyt toteen.



Aika pian arvailin jo, että Osama Bin Laden olisi takana. Jossain vaiheessa äitini soitti ja kertoi, että Pentagoniin on isketty myös. Siinä vaiheessa alkoi olla jo todella epätodellinen olo.



Töistä päästyäni kotiin telkkarin ääreen katsoin mieheni kanssa BBC Worldin uutisvirtaa. Näytettiin uudestaan ja uudestaan kun tornit sortuivat. Oli vaikea kunnolla käsittää/ymmärtää, että mitä tapahtuu. Sen kuitenkin jotenkin tajusin, että maailma missä elämme muuttui monella tapaa sinä päivänä.



Muutama kollega oli juuri silloin matkoilla Nykissä, heidän puolesta oli kova pelko. Selvisivät onneksi ehjinä kotiin.