Lue keskustelun säännöt.
Missä olit/mitä teit kun WTC:n terrori-isku tapahtui?
10.09.2010 |
Itse olin silloin anatomian iltaluennolla ja ensimmäisellä tauolla huomattiin että kaikkien puhelimiin oli tullut viestejä tapahtuneesta,ope käski kaikki heti kotiin(oli itse niin järkyttynyt) ja muistan kuinka oltiin onnellisia että luento peruttiin.Ei ollut vielä silloin ihan selvillä kuinka iso juttu se olikaan loppujen lopuksi
Kommentit (94)
Näimme ne kaikki liveosuudet ja kyllä teki järjettömän pahaa. Nekin ihmiset olivat aamulla lähteneet töihinsä, sanoneet lapsilleen heiheit ja ehkä huutaneet aamukiireessä, kun lapsi ei ole pukenut tarpeeksi nopeasti. Juoneet aamukahvinsa ja ihastelleet aurinkoista syysaamua. Ihan niinkuin minäkin.
Pari tuntia myöhemmin sitten hyppäävät palavasta tornista tulta pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luona. Olin 6kk:lla raskaana silloin. Miehen kaveri juoksi naapurista mieheni kotiin ja huusi että nyt äkkiä BBC päälle. Pistettiin ja järkytyttiin pahemman kerran, sitten emme mitään muuta sinä päivänä tehneetkään kuin tuijotimme tv:tä. Minä, 18-vuotias esikoista odottava äiti, ehdin vielä viimeisen kerran miettiä millaiseen maailmaan olen lasta tuomassa, iski pelko siitä että näinköhän ehdin edes koko lasta saamaan ennen 3.maailmansotaa. Epäusko ja järkytys oli valtaisa, en voinut pidätellä itkua vaikka alkuun sitä yritinkin talon miehiltä peittää. R.I.P World Trade Center ja ihmiset
kun perheen miehet tulivat töistä kotiin syömään ja kuulin jo ovelta että 'Amerikassa on ollut... räjähdyksiä... pommi...(en ymmärtänyt ihan kaikkea?)..)
Esikoinen oli vatsassani ja mietin minkälaiseen maailmaan hänet synnytän :(
poikani kanssa. Hänkin vainaja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se iso juttu, mutta paljonko muualla maailmassa on siviilejä kuollut ties missä pamauksissa, eikä se täällä ole mihinkään vaikuttanut?
Itse oli töissä, jaoin potilaille aamulääkkeitä ruokasalin vieressä, ja siellä oli tv auki. Hetki meni ennen kuin tajusin mistä on kyse. Mutta kyllä ne työt jatkuivat ihan normaalisti siltikin :D
Päikkäreillä tai jtn kotisohvalla, esikoinen 9 kk, jota en varmaan imettänytkään. Taivastakanavia/kaapelia/laajakaistaa ei ollut. Mies tuli pihalta töistänsä (kuuntelee tav. ruotsinkielistä kanavaa) ja selosti jotain epämääräistä, että toinenkin kone oli törmännyt. Telkkari päälle ja vatvotiin ja varrottiin varmaan tunti, ennen kuin uutisia tuli.
ITse ajattelin, että tornissa oli ainakin 10 000 henkeä, että onko kaikki kuolleet. Sitten se törmäysten laaja-alaisuus, että sinne Pentagoniinkin oli törmätty.
Kotona on aivan hepakassa näiden kanssa (tsunami), mutta töissä suorittaa palkkatyötänsä (Estonia, aamuviideltä kuuntelin uutislähetystä ja kuuntelin myrskyä, asuni pääkaupunkiseudulla silloin).
Mutta, 12. päivä on nyttemmin erään pariskunnan hääpäivä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kieltämättä ikimuistoinen kaalilaatikko, jonka teko vähän venähti, kun radiosta kuului kummia. Mies sanoi minulle, että kävisin laittamassa BBC:n (saattoi olla joku muukin kanava)TV-kanavan päälle ja sieltä näytettiin koko juttua suorana lähetyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, sillä olin tapahtuneen aikaan vasta 11 vuotias. Eipä muuta muistikuvaa ole kuin että seuraavana päivänä(?) pidettiin koululuokassamme muistotilaisuus, olin neljännellä luokalla eli suht pieni vielä. Eipä opet paljoa siis meitä lapisa kauhistutelleet tapahtuneella, minuutin hiljainen muistohetki oli.
Tosin sen muistan tuolta muistohetkipäivästä myös, että se päivä oli koulussa aia... aaveimmainen. Hiljanen. Kyllä sen ala-astelaisenakin tajusi että jotain suurta, outoa tapahtunut on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa vauvajumppaan 3kk esikoisen kanssa kun kuulin radiosta että "ihmiset hyppivät palavasta pilvenpiirtäjästä" Oli niin kova kiire ja kiva nähdä kavereita etten kertonut heille mitä kuulin (jumppa alkoi klo 17 ja olin myöhässä, kuulin radiosta uutisia, muut eivät tienneet mitään) Kun tulin kotiin oli tilanne jo ns. ohi ja harmitti hirmusti että elämäni ekassa vauvajumpassa olin jotain näin suurta missannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avasin koneen ja joku selitti lentokoneesta ja kehotti avaamaan telkkarin.
En osannut ajatella, että jokin uhkaisi koko maailmaa. Jos tuollaista tapahtuisi nyt, suhtautuisin todellakin aivan eri tavalla, en ollenkaan niin rauhallisesti.
(Pari vuotta tapauksen jälkeen joku kyseli, missä ihmiset olivat iskujen aikaan. Silloin vanhan Onlinen porukasta melkein kaikki vastasivat olleensa palstalla. Nyt tähän lisäkseni ilmeisesti vain yksi vastasi palstan. :) )
ja siellä oli radio auki. Tukka onnistui kaikesta huolimatta.
Menin sieltä suoraan vanhemmilleni kun piti juhlia isäni syntymäpäiviä. Ei sitten juhlittu vaan istuttiin tv:n ääressä.
Kun uutisia alkoi tulemaan, juoksin autotalliin selittämään jotain sekavaa Amerikassa kuolee kaikki -juttua. Se tuli jonkun ajan päästä katsomaan, että mitä ihmettä oikein selitin, kun ei tainnut ihan ottaa todesta.
Missähän päin maailmaa nämä mammat olivat, jotka tapahtuma-aikaan jakoivat aamulääkkeitä tai palailivat iltavuorosta töistä?
Olin Bangkokin keskustassa tekemässä viimeisiä tuliaisostoksia ennen kotiin paluuta vaihtarikauden loppuessa. Ihmeteltiin kavereiden kanssa kun ihmisiä oli kerääntynyt kahviloihin ja ravintoloihin tuijottamaan tv-lähetystä, jossa lentokone osuu kerrostaloon.
Meni vähän aikaa, ennen kuin tajusin että ei ole kyse elokuvasta vaan ihan oikeasta terroriteosta.
Ei ollut kivaa lentää Suomeen parin päivän päästä - turvatarkastukset olivat todella tiukat ja lentoreittejä oli muutettu (ei lennetty Afganistanin yli). Pelotti lentää vaikka tiesin, että tuskin Finnairin lennot ovat ensimmäisenä terroristien listalla.
Nyt tulee samanlainen fiilis nyt kun seuraa tuota Egyptin tilannetta, että jotain suurta ja historiallisesti merkittävää on tapahtumassa.
siellä oli tv veikkaajia varten ja aika äkkiä piti etsiä kanavat, että saa lisää tietoa.
avasin BBC:n ja näin kaiken suorana. En ollenkaan uskonut, että lähetys on oikea, taisi vauva saada vähän stressimaitoa. Yle lähetti samaan aikaan jotain eduskuntakeskustelua....