Pelkään joskus että joku tekee meistä lastensuojeluilmon

itsesi ulkopuolelle. Olisko oikea suunta kääntyä sisäänpäin ja miettiä miten elämää pitäisi muuttaa, ettei olis tuota sisäistä hälytyskelloa, jonka ulkoistat sossujen peloksi.

meillä on sama juttu... tosin lapsia vaan yksi uhmis ja meno on välillä aikamoista... huutoa ja rääkymistä on vähän väliä... se kuuluu asiaan eikä sille mitään voi ei kukaan lapsia sen takia pois vie että ne uhmaa...

Mutta en oikein osaa sanoa mikä meidän arjessa olisi vialla. Eli lapset sopivasti ensin. Jotenkin kaipaisin sellaista vahvistusta, että kyllä muillakin on arki ajoittain aikamoinen haaste ja ajoittain kuljetaan turvarajoilla. Esim mieheni kerran huusi uhmikselle ja oli sitten tosi pahoillaan, jolloin häntä helpotti tieto, että olen itsekin joskus polttanut päreeni.

Mutta kun oltiin tosi väsyneitä niin soitin lopulta itse sossuille ja pyysin apua. Saatiin perhetyöntekijä 1/vko aamupäiväksi. Kummsti sekin auttoi kun välillä mukava perhetyöntekijä vei lapset ulos tai leikki heidän kanssa leikkihuoneessa ja syötti tekemäni ruuat jne.



Meillä oli silloin kolme lasta joilla kaikilla sairauksia ja yhdellä lapsista tois haasteellinen tilanne (välillä sairaalajaksojakin). Lisäksi kaksi nuorinta oli tosi huonoja syömään ja heidät oli molemmat pakko syöttää ja se vei todella paljon aikaa.



Mielestäni ap kuulostaa ihan normaalilta väsyneeltä äidiltä. Sinun ei tarvitse pelätä lastensuojeluilmoitusta. Jos joku sellaisen tekisi niin ei siitä varmaankaan tulisi tarkistusta kummempaa asiaa.





Mutta hommaa apua kuitenkin. Kaikkien elämän laatu voisi parantua pienellä asialla helposti. Palkkaa lapsille edes kerran viikossa hoitaja ja nauti omasta ajastasi. Se auttaa jaksamaan paremmin sen muun osan viikostakin jos tiedät että kerran viikossa tiettyyn aikaan sinulla on hetki omaa aikaa tankata akkuja.



Tsemppiä ja jaksamista. Toivottavasti lapsen uhma menee pian ohi ja jaksat taas nauttia pienistä lapsistasi.

oli aikoja, jolloin mäkin pelkäsin tuota. Meidän lapsella on asperger ja se nyt vähintäänkin herättää huomiota kaikkialla missä se kulkee. Ja Meidän kasvatusmenetelmät on siis kyllä kyseenalaistettu päiväkodisa, eskarissa, koulussa ja "luokkakaverien vanhempien joukossa" sekä ennen että jälkeen diagnoosin ihan päin naamaa ja voin vain kuvitella, mitä selän takana on puhuttu. Ja arjen hallinta on todellakin hetkittäin ollut jo jopa rajan tuolla puolen, mä jouduin esim jäämään pois töistä lapsen asioita selvitelläkseni ja oon tarvinnut myös itse psykologin apua. Kyse ei oo siitä etteikö oltais katsottu peiliin (en sanois käännytty sisäänpäin kuten edellinen kirjoittaja, sellaiseen ei autistisen lapsen perheellä ole varaa kun kaikki sosiaaliset kontaktit on kullan arvoisia) ja mietitty, mitä tilanteen parantamiseksi ja huolen poistamiseksi voisi tehdä, vaan pikemminkin siitä, että kaikki ne kotona ja koulussa tehdyt järjestelyt ja terapiat ja kuntoutukset vievät vuosikausia aikaa, ennen kuin ne alkavat auttaa.





Mulla oli kyllä mustaa valkoisella diagnoosiprosessin yhteydessä lastenspykan perhetyöntekijöiden meidän perheestä tekemä arvio, mut samalla mä tiesin ja tiedän vieläkin, vaikka asiat on paljon helpottaneet, että VOI TULLA VASTAAN TILANNE, jossa me emme pystykään kasvattamaan lastamme, vaikka yritämme kuinka. Hän on ennestään hauras neurostatuksensa ja sen aiheuttamien vaikeuksien, kiusaamisen, sopeutumisongelmien jms takia ja JOS tähän vielä iskee joku muu kriisi päälle, ei ole varmaa, että me pystymme sen hoitamaan.



Mut kuule. Nettipalstoilla kerrotaan kauhukertomuksia lastiksen toiminnasta, mutta kaikki ne lastenpsykiatrian, psykologian ja perhetyön ja lastensuojelun työntekijät, joihin minä olen törmännyt (ja on niitä muutamia) meidän "uran" aikana, ovat olleet ihan järkeviä ihmisiä, eivätkä tosiaankaan huostaanottaisi ketään syyttä. Tietty voi olla, että joku ihminen, vanhempi tai lapsikaan ei aina tajua sitä syytä, mutta kyllä se siellä on. Ja sitä huostaanottoa ennen tehdään todella monta muuta asiaa sen ehkäisemiseksi. Ota ihan rauhassa vaan, pelkoon ei ole syytä.

että joku kateuspäissään/ väärin ymmärrettyään tekeekin ilmoituksen, mutta entäs sitten? Kun sossut tulee käymään ja kaikki onkin kunnossa, saatte kehuja päälle ja asia on sillä selvä.