Lue keskustelun säännöt.
Ei hitto tota mun tulevaa miestä, välillä on kyllä huumori koetuksella!
09.09.2010 |
Ollaan menossa naimisiin kohtapuoliin. Kirjoitinkin täällä jo aiemmin, että mies ei suostu maksamaan sormustani (edes osaa siitä) vaan on sitä mieltä että kihlasormukseni riittää (ostan varmaan itse siis sormukseni, mikäli löydän sellaisen johon rahani riittävät. Ja jos eivät riitä, kihlasormuksella mennään)
Pukuuni ei osallistunut millään lailla, vaikka ei se kyllä kallis ollutkaan, käytettynä ostin huutonetistä.
Häävalokuvia ei suostu kuvaamossa otattamaan, koska kuulemma maksaa liikaa ja on täysin turhaa. Todistajamme saavat ottaa digikamerallamme kuulemma muutamat kuvat vihkimisen jälkeen jossain pihalla.
Mies haluaa että vaihdan sukunimeni hänen sukunimeensä, mutta kävimme jonkinmoisen kiivaan sanaharkan siitä, kun mielestäni miehen tulee osallistua ajokortin ja passin vaihdosta aiheutuviin kuluihin. No, mies lupasi pitkin hampain maksaa sitten puolet.
Viimeksi eilen sanoin miehelle, että hänen pitäisi ostaa itselleen pukunsa kanssa valkoinen paita, koska tällä hetkellä hän ei omista kuin yhden turkoosin kauluspaidan.. Mies veti herneet nenään kun hänen pitäisi muka tuhlata moiseen turhuuteen, ei ole vielä(kään) myöntynyt ostamaan sitä paitaa. Saa nähdä marsiiko hän sitten alttarille turkoosissa paidassaan, joka ei sovi mihinkään...
Mies on mulle käärmeissään, koska mä "kehtaan" vaatia näin paljon ja olla näin hankala.
Sanottakoon, että mä olen hoitovapaalla ja mies tienaa ihan hyvin.
Ja vielä sekin, että tiedän kyllä millaisen kypsymättömän "poikasen" olen naimassa (ei iän perusteella mutta henkinen ikä onkin toinen juttu), ja miehessäni on tietysti ne hyvätkin puolet, mutta hoh-hoijaa. Nyt on taas vähän sellainen olo että kypsyttää ja piti tulla purkamaan.
Elän toivossa, että mieheni joskus aikuistuu ja alkaa ajatella useammin muitakin kuin itseään. Ja jos ei, niin onneksi mä olen kohtalaisen pitkäpinnainen ja lyhytvihainen...
Kommentit (28)
varmaan ajattelee, ettei saisi parempaakaan, ja siksi tyytyy tuohon. Ei sillä lapsellakaan varmaan tule olemaan hauskaa tuollaisen isän kanssa, isä vaan kohtelee häntä sitten yhtä huonosti kuin sinua, sitten kun lapsi osaa vaatia itselleen jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan haluan, että lapsellamme on ehjä perhe... kuten kirjoitin aikaisemmassa vastauksessani.
ap
varmaan ajattelee, ettei saisi parempaakaan, ja siksi tyytyy tuohon. Ei sillä lapsellakaan varmaan tule olemaan hauskaa tuollaisen isän kanssa, isä vaan kohtelee häntä sitten yhtä huonosti kuin sinua, sitten kun lapsi osaa vaatia itselleen jotain.
tuollaisen kitupiikin kanssa kuin yhteinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei arvosta sinua ja sinun mielestäsi miehesi ei ole älykäs.
Onnellista loppuelämää.
On se kyllä oikeasti uskomatonta, miten VÄHÄÄN jotkut tyytyvät. Mies ei muutu. Onnea elämääsi kynnysmattona ja itsekkään luuserin vaimona. Itsekunnioitusta ei ilmeisesti ole tarpeeksi edes lapsen OIKEASTI parhaan ajatteluun. Toivottavasti lapsenne ei ole tyttö.
En tajua. En sitten millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko, ettet SINÄ ansaitse normaalia ja tasa-arvoista parisuhdetta?
, jos mies olisi yhtä "innostunut" kuin miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuon miehen kanssa menet naimisiin niin olet joko muutaman vuoden päästä yh tai sitten kärsit katkerana koko loppuelämäsi.
Ei yhteiselo tuollaista saa olla..
Tai mene naimisiin jonkun toisen kanssa ja lähde kovaa vauhtia etsimän sitä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seison kyllä sanojeni takana, eli mun mielestä mieheni ei ole kovin älykäs. En tiedä onko sitten arvostuksen puutetta, jos sanoo kumppanistaan niin..? Mies vaan oikeasti on aika yksinkertainen joskus eikä tajua joitakin asioita, ennenkuin selitän, jos sittenkään. Se on vaan hänen "ominaisuutensa".
Ja siis muita syitä mennä naimisiin kuin lapsemme..
Arki rullaa ihan hyvin. Mies on siis töissäkäyvä, lapselle kyllä ostaa jos tämä jotain tarvitsee, mies on myös uskollinen yms. Uskon, että elämme melko normaalia perhe-elämää arjessamme.
Ja onhan meilläkin hyviä päivä, nauramme joskus samoille asioille ja on ihan leppoisaa ja mukavaa.
Ja jos joskus ero tulisikin (mitä en tietysti toivo), niin ainakin mä olen Yrittänyt :)
ap
että nyt oli sellainen hetki että oli pakko tulla "purkamaan".
Tää palstahan on vallan mainio tällaiseen nimettömään tilitykseen ja paineiden päästelyyn.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksikäs ei menisi naimisiin, etenkin jos mies on onnistunut jotain omaisuutta kehittämään (enemmän kuin itse...). Jos tuleekin ero, niin ainakaan ei jää ihan tyhjän päälle, toisin kuin kotona lasta hoitanut avovaimo.
AP:lle tsemppiä, luulen että tuollaisen ihmisen kanssa voi yrittää kahta tapaa: 1) On vilpittömän rehellinen eikä yritä mitään pelejä. Jos todella toivoo toiselta jotain, ei ala väitellä asiasta vaan kertoo oman kantansa ja omat toiveet ihan rauhallisesti, esimerkiksi sanoo että minä toivoisin että sinulla olisi asiallinen asu hääpäivänämme, mutta antaa myös tunteiden näkyä (jos on surullinen siitä että toinen ei näytä arvostavan yhteistä asiaa, niin osoittaa sen surunsa), eikä yritä mitenkään painostaa tai manipuloida toista vaan toinen saa päättää itse mitä tekee. Koska kyse ei ole mistään muusta kuin yhdestä paidasta, ei se ole maailmanloppu eikä sen takia aleta kiristää seksillä tms. Ainoastaan keskustellaan ja sitten odotetaan mitä tapahtuu. Eli ei ala nalkuttaa siitä että millainen paita pitää olla tai raahata toista ostoksille tekopirteänä. Tai 2) Soittaa itku kurkussa anopille, appiukolle, miehen siskoille ja heidän miehille, miehen veljille ja veljien vaimoille, isoäideille, isoisille, rippipapeille, kavereille ja kaverien vaimoille jne. ja pyytää apua, että nyt raahataan se ukko parturiin ja vaatekauppaan, ja pannaan se maksamaan kaikki. Samaten käyttää kaikki ryhmätilanteet, juhlat yms. miehen haukkumiseen ja miehen pilkkaamiseen, jotta tämä osaisi hävetä käytöstään ja sukulaiset ja ystävät tietää myös millainen mies on. Ja tekee tätä niin kauan kuin se toimii, eli niin kauan kuin liitto pysyy kasassa... Ensimmäinen vaihtoehto voi auttaa miestä luopumaan siitä omasta kannastaan menettämättä kasvojaan, jos hänellä kuitenkin on empatiakykyä kunhan ei jää kiinni siihen vastustamiseen vastustamisen takia.
Minulla on ehkä vähän samanlainen mies, hänellä on tosi jäykät mielipiteet asioista, ja muodostaa ne hyvin nopeasti. Sekä on äkkipikainen ja vetää etenkin stressaantuneena nopeasti herneen nenään jos häntä ei oteta vakavasti tai sanotaan ettei voi tehdä jotain. Joskin tämä minun mies onneksi on (kuitenkin) älykäs (ainakin jollain tavalla, jos ei tunnetasolla), ja kestää myös yleensä sen jos häntä vähän pilkataan jyrkistä mielipiteistä ja osaa olla myös herkkä ja hellyyttä vailla. Lisäksi sanoo jos ei osaa jotain asiaa päättää, kuten joku hääpäivän asukokonaisuus olisi varmaan sellainen mihin haluaisi minun mielipiteen. Ja myös omasta halustaan perusti tilin, johon panee rahaa ja minulla on käyttöoikeus niihin, kun omia tuloja ei ole. Mutta niin, olen tosiaan huomannut että siihen miehen itsepuolustukseen mukaan meneminen ei auta mitään, tuollaisten ihmisten kanssa ei voi riidellä koska ne ei kuule eikä ymmärrä mitään muuta kuin oman äänensä ollessaan vihaisia. Ainoa mikä auttaa on rauhallisella äänellä annettu perspektiivi, niin sanotusti, eli jos mies räyhää vaikka auton ratissa, voi kommentoida hiljaa että oletko miettinyt miksi sinua ärsyttää niin paljon asiat joihin et voi mitenkään vaikuttaa, mutta jos alkaa itsekin huutaa että mitä sinä huudat, ei kukaan voita. No, itsekin joskus olen miettinyt voisiko sitä päästä helpommallakin, mutta kuitenkin kun niitä yhteenottoja tulee niin harvoin ja muu aika menee mukavasti, niin olkoon :). Tsemppiä ap!
Miksi tahdot naimisiin ja lapsia tuollaisen miehen kanssa? Kuinka hyviä niiden hyvien hetkien oikein täytyy olla, että niiden voimalla jaksaa kuvitella tulevansa onnelliseksi tuollaisen miehen kanssa?
joten siinä on yksi aika iso syy mennä naimisiin.
ap
varmaankaan ihan tällaista viestiä kaipaa, mutta
kuulostaa hyvin samalta kuin minun mieheni silloin joskus. Ja nyt kymmenisen vuotta myöhemmin tilanne on se, että edelleen mies on pihi kuin mikä. Esim. jos käy kaupassa, niin ei raaski ostaa kuin maksimissaan yhden päivän ruuat, yhden jugurtin jne jne... minulla kyllä sitten tuotattaisi kaupasta kaikkea mahdollista.
Lisäksi hänestä on paljastunut (ei diagnosoitu) vaativa persoonallisuus sekä obsessiivis-kompulsiivinen persoonallisuus ja elämä on aikamoista ylä-ja alamäkeä.
Toivotaan, että teidän elo ei kulje tätä samaa rataa.
tuleva miehesi olisi aika pihi.Sen käsityksen tekstistäsi sai.
Ehkä kannattaa antaa joissain asioissa periksi. Anna miehesi mennä naimisiin turkoosissa paidassa. Ja se digikameralla hääkuvien ottaminen on ihan hyvä idea, rahaa säästyy ja kun nykyään on vielä noita kuvankäsittelyohjelmiakin. Niin mekin teemme tulevissa häissämme myöhemmin syksyllä.
Onko sinulla kauheita vaatimuksia sormuksen suhteen. Hopeasormuksia saa melko halvalla ja niissä on todella kauniitakin. Itse osti sellaisen hääsormukseksi ja maksoi vajaa 50e.
vaikka usein luulee, että toista pystyy muuttamaan, niin tosia asia on kuitenkin että ihminen ei muutu. vaihtamalla paranee